Pohjoismaiden rahapelijärjestelmät vertailussa

Pohjoismaiden rahapelijärjestelmät ovat jakautuneet kahteen leiriin. Tanska avasi verkkorahapelit lisenssimarkkinalle vuonna 2012 ja Ruotsi 1.1.2019. Norja ja Islanti ovat pitäneet kiinni valtiollisista tai yleishyödyllisistä yksinoikeuksistaan, ja Norja on vahvistanut omaansa uusilla keinoilla, viimeksi verkkotunnusten estolla vuoden 2025 alussa. Suomi asettuu leirien väliin: rahapelilain (10/2026) myötä verkkovedonlyönti ja sähköiset kasinopelit avautuvat toimiluville 1.7.2027, mutta Veikkaus säilyttää yksinoikeuden arpajaisiin, veikkauspeleihin, rahapeliautomaatteihin ja kivijalan kasinopeleihin. Ahvenanmaalla on lisäksi kokonaan oma järjestelmänsä.

Mitkä ovat Pohjoismaiden rahapelijärjestelmät?

Pohjoismaiden lähtökohta on ollut yhteinen. Kaikissa maissa rahapelit on historiallisesti keskitetty valtion yhtiöille tai yleishyödyllisille yhteisöille, ja pelien tuotto on ohjattu urheiluun, kulttuuriin, sosiaalityöhön tai tutkimukseen. Ajatus oli sama Helsingissä, Oslossa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Reykjavikissa: kun pelaamista ei voi kieltää, se kannattaa järjestää hallitusti ja käyttää tuotot yhteiseen hyvään.

Internet rikkoi tämän asetelman. Ulkomaiset verkkosivustot alkoivat tarjota pelejä pohjoismaisille pelaajille ilman paikallista lupaa, ja monopolien markkinaosuus verkossa kutistui. Vastaukset jakautuivat. Tanska ja Ruotsi päättivät, että valvottu kilpailu kanavoi pelaamista paremmin kuin monopoli, jota pelaajat kiertävät. Norja päätyi päinvastaiseen ratkaisuun: se piti yksinoikeuden ja rakensi sen ympärille estoja, joilla luvattomien sivustojen käyttöä vaikeutetaan. Islanti on pitänyt nykyisen järjestelmänsä, mutta ei ole ottanut käyttöön Norjan kaltaisia estoja.

Suomi teki valintansa vasta vuonna 2026, kun eduskunta hyväksyi rahapelilain. Laki säilyttää kaksi yksinoikeustoimilupaa ja avaa kuusi verkkopelien toimeenpanomuotoa rahapelitoimiluville ⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimilupa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 6 § – rahapelitoimilupa . Tuloksena on malli, joka ei sijoitu puhtaasti kumpaankaan leiriin.

Ruotsin ja Tanskan kokemuksia on käsitelty laajasti artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019. Tässä jutussa painopiste on niissä maissa, jotka valitsivat toisin, ja siinä, mitä niiden valinnat kertovat Suomen uudistuksesta.

Norjan rahapelimonopoli: kaksi yksinoikeutta

Norja on Pohjoismaiden selvin esimerkki maasta, joka on tietoisesti päättänyt pitää verkkopelien monopolin. Järjestelmässä on kaksi yksinoikeuden haltijaa.

Norsk Tipping on valtion kokonaan omistama yhtiö, jonka kotipaikka on Hamar. Se perustettiin vuonna 1947, ja sen valikoimaan kuuluvat lotot, Keno, urheiluvedonlyönti Oddsen ja perinteinen tippaaminen, pelipäätteet Multix ja Belago sekä verkossa toimivat kasino- ja bingopelit. Yhtiö on siis monopolin haltija lähes kaikessa, mitä Suomessa jaetaan jatkossa Veikkauksen yksinoikeuden ja lisenssimarkkinan kesken.

Norsk Rikstoto on vuonna 1982 perustettu säätiö, jolla on yksinoikeus hevosurheilun totalisaattoripeleihin. Sen perustivat Det Norske Travselskap ja Norsk Galopp, ja sen ylijäämä ohjautuu hevostalouteen.

Järjestelmän lakiperusta uudistettiin vuoden 2023 alussa. Norjan uusi rahapelilaki (pengespilloven) hyväksyttiin maaliskuussa 2022, ja se tuli voimaan 1.1.2023. Laki kokosi yhteen kolme aiempaa säädöstä: totalisaattorilain vuodelta 1927, rahapelilain vuodelta 1992 ja arpajaislain vuodelta 1995. Lain tarkoitukseksi kirjattiin rahapeliongelmien ja muiden haittojen ehkäisy, pelien vastuullinen ja turvallinen toimeenpano sekä ylijäämän ohjaaminen yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Tavoitteet muistuttavat Suomen lain tarkoituspykälää, jonka mukaan laki takaa pelaajien oikeusturvan, estää väärinkäytökset ja rikokset sekä ehkäisee ja vähentää rahapelihaittoja ⚖️rahapelilaki 10/2026, 1 § – lain soveltamisala ja tarkoitus . Ero on yhdessä kohdassa: Norjan laki mainitsee tuottojen ohjaamisen yleishyödyllisiin tarkoituksiin lain tavoitteena. Suomen uuden lain tarkoituspykälässä tuottoja ei mainita. Suomessa Veikkauksen tuoton korvamerkintä edunsaajille päättyi jo vuoden 2024 alussa, kun tuotto alettiin tulouttaa valtion budjettiin.

Valvonnasta vastaa Førdessä toimiva Lotteri- og stiftelsestilsynet, tuttavallisemmin Lotteritilsynet. Rahapelilaki kuuluu kulttuuri- ja tasa-arvoministeriön hallinnonalaan.

Paljonko Norsk Tipping jakaa?

Norsk Tippingin tiedotteen mukaan yhtiö jakoi vuoden 2025 tuloksesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin 7,823 miljardia kruunua, josta 130 miljoonaa kruunua katettiin omasta pääomasta. Nettopelitulot pysyivät yhtiön mukaan edellisvuoden tasolla, 10,2 miljardissa kruunussa, ja tulos oli 7,693 miljardia kruunua. Norsk Tippingillä pelasi vuonna 2025 yhtiön mukaan 2,35 miljoonaa norjalaista.

Taulukko selittää, miksi monopolilla on Norjassa vahva tuki. Urheiluliike saa yhtiöltä yli neljä miljardia kruunua vuodessa, ja ruohonjuuritason jaossa pelaaja voi itse ohjata osan panoksestaan valitsemalleen paikalliselle seuralle tai yhdistykselle. Rahavirta on näkyvä ja paikallinen. Norjan urheiluliitto on ollut monopolin tunnetuimpia puolustajia.

Suomessa samanlainen asetelma purettiin vuoden 2024 alussa. Siitä lähtien Veikkauksen tuotto on tuloutettu valtion budjettiin yleiskatteellisena, ja urheilun, kulttuurin sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoitus päätetään talousarviossa muiden menojen tapaan.

Miten Norja torjuu luvattomia sivustoja?

Norjan monopolin uskottavuus riippuu siitä, pystyykö valtio rajoittamaan ulkomaisten sivustojen tarjontaa. Keinoja on otettu käyttöön kolmessa vaiheessa, ja kukin niistä on kohdistunut eri kohtaan pelaajan ja sivuston välistä ketjua.

Maksuliikenteen esto vuodesta 2010

Ensimmäinen työkalu oli maksujen estäminen. Norjassa annettiin helmikuussa 2010 asetus, joka kielsi maksujen välittämisen luvattomille rahapelitoimijoille. Asetus tuli voimaan 1.6.2010. Pankit velvoitettiin estämään maksut tunnetuille luvattomille toimijoille. Säännökset siirrettiin vuoden 2023 alussa uuteen rahapeliasetukseen samalla, kun vanha lainsäädäntö kumottiin.

Maksuesto on tehokas vain, jos maksut voi tunnistaa. Toimijat ovat vuosien mittaan siirtyneet käyttämään välikäsinä toimivia maksunvälittäjiä, sähköisiä lompakoita ja kryptovaroja, joiden kautta maksu ei näy pankille rahapelimaksuna. Siksi Norja on täydentänyt maksuestoa muilla keinoilla.

Mainoskielto ja televisio

Toinen rintama oli mainonta. Norjassa luvattomien rahapelien markkinointi on kiellettyä, mutta pitkään ongelmana olivat ulkomailta lähetetyt televisiokanavat, joiden mainoskatkoilla näkyivät lisensoimattomat pelisivustot. Norja muutti yleisradiolakiaan 1.1.2021 alkaen niin, että mediavalvoja Medietilsynet voi määrätä televisiopalvelujen jakelijat lopettamaan tällaisten mainosten välittämisen.

Kesäkuussa 2022 Medietilsynet pysytti päätökset, jotka koskivat viittä jakelijaa: Telenoria, Teliaa, Altiboxia, RiksTV:tä ja Allentea. Päätökset kohdistuivat Discoveryn kanaviin, joilla oli näytetty luvattomien toimijoiden mainoksia. Medietilsynetin mukaan luvattomien rahapelimainosten mainoskulutus laski seuraavana vuonna 95 prosenttia edellisvuodesta.

Tulos on vaikuttava, mutta se kertoo mainonnasta. Mainoskulutuksen lasku ei suoraan kerro, paljonko pelaaminen luvattomilla sivustoilla väheni.

DNS-esto 1.1.2025 alkaen

Kolmas ja uusin keino on verkkotunnusten esto. Stortinget hyväksyi lakimuutoksen keväällä 2024, ja se tuli voimaan 1.1.2025. Lotteritilsynet voi nyt määrätä internetyhteyden tarjoajat estämään luvattomia rahapelejä tarjoavien sivustojen DNS-haun. Käytännössä norjalainen pelaaja, joka yrittää avata estetyn sivun, ohjautuu ilmoitussivulle.

Lotteritilsynetin mukaan ilmoitussivulla kerrotaan, että sivusto on estetty Norjan viranomaisten päätöksellä, koska se sisältää Norjassa laittomia rahapelejä. Viranomainen korostaa samalla, ettei käyttäjä ole tehnyt mitään laitonta hakiessaan sivustoa. Esto kohdistuu siis tarjoajaan, ja pelaaja on sääntelyn kohteena vain välillisesti.

Lotteritilsynet lähettää sivustoille ensin varoituksen, ja osa niistä muuttaa toimintaansa ennen estopäätöstä. Esimerkiksi helmikuun 2026 päätös koski 134:ää niistä 178 sivustosta, jotka olivat saaneet varoituksen marraskuussa 2025.

Julkisuudessa ei vielä ole tietoa siitä, kuinka paljon DNS-esto on vähentänyt pelaamista luvattomilla sivustoilla. Estojen määrä kertoo viranomaisen aktiivisuudesta, mutta vaikutus kokonaispelaamiseen näkyy vasta markkina-arvioissa.

Kuinka suuri osa norjalaisten pelaamisesta karkaa?

Norjassa ei puhuta kanavointiasteesta samalla tavalla kuin lisenssimaissa, mutta ilmiö on sama: osa pelaamisesta tapahtuu kotimaisen järjestelmän ulkopuolella. Norsk Tippingin vuoden 2024 markkinakatsauksen mukaan Lotteritilsynetin alustava arvio ulkomaisten, Norjassa luvattomien toimijoiden pelituotoista vuodelta 2024 oli 1,3 miljardia kruunua. Norsk Tippingin oma arvio oli 1,1 miljardia kruunua eli 7,9 prosenttia koko markkinasta. Säännellyn markkinan kooksi katsauksessa ilmoitettiin 12,9 miljardia kruunua.

Samassa katsauksessa luvattomien toimijoiden osuudeksi vuonna 2020 mainitaan noin 15 prosenttia. Jos luvut pitävät paikkansa, luvaton osuus on laskenut selvästi, samaan aikaan kun Norja on kiristänyt mainosvalvontaa ja valmistellut verkkoestoja.

Luvut on luettava varoen. Luvattoman pelaamisen määrä on aina arvio, koska toimijat eivät raportoi Norjan viranomaisille. Arviot perustuvat kyselyihin, maksuliikenteeseen ja ulkomaisten yhtiöiden julkisiin tietoihin. Lisäksi luvuista vain osa on viranomaisen omia; osa on monopoliyhtiön, jolla on intressi korostaa järjestelmän toimivuutta. Sama menetelmäongelma koskee lisenssimaiden kanavointilukuja: Ruotsissa viranomaisen kysely- ja liikennepohjaiset arviot ovat poikenneet toisistaan useita prosenttiyksiköitä.

Kiistellyt luvut peliongelmista

Norjan keskustelussa on myös kaksi keskenään ristiriitaista kuvaa peliongelmien kehityksestä. Medietilsynet totesi lokakuussa 2023, että ongelmapelaajien määrä oli puolittunut vuodesta 2019. NRK puolestaan uutisoi tammikuussa 2026 Kantarin Norsk Tippingin kanssa tekemiin kyselyihin perustuen, että riskipelaajien ja ongelmapelaajien määrä olisi kasvanut 188 000:sta vuonna 2021 noin 269 000:een vuonna 2024.

Luvut mittaavat eri asioita ja eri aikavälejä, joten ne eivät välttämättä kumoa toisiaan. Ne kuitenkin osoittavat, ettei monopoli automaattisesti ratkaise haittakysymystä. Yksinoikeusjärjestelmässäkin haitat voivat kasvaa, jos pelien tarjonta ja luonne muuttuvat. Suomalainen lukija tunnistaa asetelman: THL:n mukaan rahapeliongelma yleistyi Suomessa, vaikka pelaajien osuus väestöstä laski.

Norjan pakolliset tappiorajat

Norjan monopolin vahvin perustelu on pelaajansuoja. Koska kaikki säännelty verkkopelaaminen tapahtuu yhden yhtiön järjestelmässä, pelaajalle voidaan asettaa yhtiönlaajuiset rajat. Norsk Tipping edellyttää, että pelaaja asettaa itselleen tappiorajan, ja yhtiö on määritellyt ylärajat, joita pelaaja ei voi ylittää.

Lähde: Norsk Tipping, asiakaspalvelun sivu enimmäisrajoista (tarkistettu syyskuussa 2026). Rajat voivat muuttua.

Kasinotyyppisissä peleissä ja pelipäätteillä pelaajan on lisäksi asetettava päivittäinen aikaraja. Rajat ovat voimassa sekä verkossa että fyysisissä pelipaikoissa, koska pelaaja tunnistetaan molemmissa.

Pelaajan tunnistaminen on molempien maiden yhteinen perusta. Suomen rahapelilain mukaan yksinoikeustoimiluvan ja rahapelitoimiluvan haltijan on varmistettava, että pelaaja voi pelata rahapelejä ainoastaan tunnistautuneena rekisteröityneeksi pelaajaksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen . Vaatimus koskee kaikkia luvanhaltijoita, joten suomalaisella pelaajalla on jatkossa oma tili jokaisella sivustolla, jolla hän pelaa. Norjalaisella on yksi tili ja yksi raja. Tunnistautuminen tekee rajat mahdollisiksi, mutta markkinan rakenne ratkaisee, voiko yksi raja kattaa kaikki pelit.

Suomen laissa vastaava ajatus on toteutettu toisin. Pelaajan on asetettava rahansiirtoraja, mutta raja on toimiluvanhaltijakohtainen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja . Jos pelaaja käyttää viittä sivustoa, hänellä on viisi erillistä rajaa. Lausuntokierroksella moni taho, THL ja Peluuri mukaan lukien, esitti yhtiörajat ylittävää yhteistä rajaa, mutta lopulliseen lakiin sitä ei tullut. Tämä on yksi konkreettisimmista eroista monopolin ja lisenssimallin välillä: yhteinen raja on helppo toteuttaa yhden yhtiön järjestelmässä ja vaikea usean kilpailijan markkinassa. Suomen keskitetty peliesto toimii silti kaikilla luvanhaltijoilla ⚖️rahapelilaki 10/2026, 29 § – pelaamisen estäminen .

Automaattikielto 2007

Norjan monopolin historiasta erottuu yksi kokeilu, johon viitataan yhä. Norja kielsi setelien käytön raha-automaateissa 1.7.2006 ja poisti vanhat raha-automaatit kokonaan 1.7.2007. Automaatteja ylläpitivät ennen kieltoa useat yleishyödylliset yhteisöt, ja ne olivat helposti saatavilla kaupoissa ja kioskeissa.

Lotteritilsynetin julkaisemien auttavan puhelimen tilastojen mukaan yhteydenotot vähenivät nopeasti. Liikenne laski 35 prosenttia vuoden 2005 jälkimmäiseltä puoliskolta vuoden 2006 jälkimmäiselle ja edelleen 35 prosenttia vuoden 2007 jälkimmäiselle puoliskolle, yhteensä 58 prosenttia kahdessa vuodessa. Pelaajien tai heidän läheistensä yhteydenotot vähenivät 2 133:sta vuonna 2005 1 117:ään vuonna 2007.

Tilalle tulivat myöhemmin Norsk Tippingin pelipäätteet, joissa pelaaja tunnistetaan ja joihin sovelletaan edellä taulukossa näkyviä rajoja. Kokeilu on esimerkki siitä, että rakenteellinen muutos pelien saatavuudessa voi näkyä nopeasti haittojen indikaattoreissa. Suomessa rahapeliautomaatit jäävät uudessa laissa Veikkauksen yksinoikeuteen.

EFTA-tuomioistuin ja Norjan yksinoikeus

Norja ei ole EU:n jäsen, mutta ETA-sopimuksen kautta se on sidottu samoihin palvelujen vapaan liikkuvuuden periaatteisiin kuin EU-maat. Norjan monopoli on käynyt EFTA-tuomioistuimessa kahdesti.

Tapauksessa E-1/06 EFTAn valvontaviranomainen ESA haastoi Norjan Norsk Tippingin raha-automaattien yksinoikeudesta. Tuomioistuin antoi ratkaisunsa 14.3.2007 ja katsoi, että yksinoikeus rajoittaa ETA-sopimuksen vapauksia, mutta rajoitus voitiin perustella peliriippuvuuden torjunnalla. Tapauksessa E-3/06 Ladbrokes Oslon käräjäoikeus pyysi neuvoa-antavaa lausuntoa, jonka tuomioistuin antoi 30.5.2007. Linja oli sama: monopoli voi olla oikeutettu, jos se tosiasiassa palvelee hyväksyttäviä tavoitteita ja jos rajoitukset ovat johdonmukaisia ja välttämättömiä. Arvioinnissa on otettava huomioon myös monopolin oma markkinointi ja laajentuminen.

Nämä periaatteet ovat lähes samat kuin EU-tuomioistuimen oikeuskäytännössä, jonka varassa myös Suomen Veikkaus-monopoli aikanaan lepäsi. Tarkemmin aiheesta kerrotaan artikkelissa EU-oikeus ja rahapelit. Norja on käyttänyt samaa oikeudellista tilaa kuin Suomi aikanaan: monopoli on sallittu, kunhan valtio pystyy osoittamaan sen suojelevan pelaajia johdonmukaisesti. Estot, tappiorajat ja automaattikielto ovat osa tätä perustelua.

Oikeudellinen tarkastelu ei ole päättynyt. EFTA-tuomioistuin antoi 13.5.2024 neuvoa-antavan lausunnon asiassa E-8/23 Trannel, joka koski Norsk Rikstoton yksinoikeutta hevosurheilun totalisaattoripeleihin. Kysymys oli siitä, miten tällaista yksinoikeutta on arvioitava hankintasääntöjen ja palveluja koskevien lupasääntöjen näkökulmasta. Tapaus osoittaa, että Norjan yksinoikeuksia koetellaan edelleen, nyt myös menettelysääntöjen kautta. Yksinoikeuden haltijan valinta ja luvan kesto voivat nousta kiistan kohteeksi yhtä lailla kuin itse monopolin oikeutus.

Pitääkö Norja monopolinsa?

Norjan poliittinen tuki monopolille on ollut laaja. Keväällä 2025 asiasta tuli kuitenkin näkyvä vaalikysymys, kun kaksi suurta oikeistopuoluetta päätyi eri kannoille.

Konservatiivinen Høyre päätti puoluekokouksessaan maaliskuussa 2025 pitää kiinni nykyisestä mallista, vaikka ohjelmatoimikunnan vähemmistö oli esittänyt siirtymistä lisenssimalliin. Päätöstä seurattiin tarkasti, koska Høyre on ollut perinteisesti markkinamyönteinen puolue. Edistyspuolue FrP taas asettui puoluekokouksessaan toukokuussa 2025 yksimielisesti lisenssimallin kannalle.

Syyskuun 2025 vaalien jälkeen työväenpuolue jatkoi vähemmistöhallituksena Jonas Gahr Støren johdolla. Hallituksen linja on pysynyt ennallaan: kulttuuriministeri Lubna Jaffery puolusti monopolia Stortingetissa tammikuussa 2026, ja myös keskustapuolue ja vihreät tukevat nykyistä mallia. FrP vaatii edelleen markkinan avaamista. Julkisuudessa ei ole tietoa virallisesta norjalaisesta selvityksestä, joka olisi suosittanut lisenssimalliin siirtymistä.

Norjan asetelma on siis vakaa, mutta ei ikuinen. Jos luvaton pelaaminen alkaisi taas kasvaa tai jos DNS-esto osoittautuisi tehottomaksi, keskustelu voisi kääntyä. Lisäksi Norja seuraa tarkasti naapurimaita: Ruotsin kanavointiongelmia on käytetty Norjassa monopolin puolustamiseen, ja Suomen tuleva kokemus on seuraava vertailukohta.

Islannin rahapelit: monopolit ilman muuria

Islanti on Norjan ohella toinen Pohjoismaa, joka ei ole avannut verkkopelejä lisensseille. Maan järjestelmä on kuitenkin rakentunut eri tavalla. Yhden valtionyhtiön sijaan Islannissa on kuusi luvanhaltijaa, joista kukin on saanut oikeutensa oman lakinsa tai lupansa perusteella. RÚV:n lokakuussa 2025 julkaisemassa selvityksessä luvanhaltijoiksi mainitaan Happdrætti Háskóla Íslands, Happdrætti DAS, Happdrætti SÍBS, Íslenskar getraunir, Íslensk getspá ja Íslandsspil.

Rakenne on historiallinen kerrostuma. Vuoden 1972 laki perusti urheiluveikkausyhtiö Íslenskar getraunirin amatööriurheilun hyväksi. Vuoden 1986 laki numeropeleistä antoi urheilujärjestöille ÍSÍ:lle ja UMFÍ:lle sekä vammaisjärjestöjen kattojärjestö ÖBÍ:lle oikeuden järjestää lottoa yhteisen Íslensk getspán kautta. Vuoden 1994 laki keräysautomaateista antoi automaattien ylläpidon yhtiölle, jonka omistavat muun muassa Punainen Risti ja pelastusjärjestö Landsbjörg. Happdrætti Háskóla Íslands on Islannin yliopiston arpajaiset, joiden tuotoilla rahoitetaan yliopistoa.

Järjestelmä on siis yleishyödyllinen: pelien tuotto ohjautuu urheiluun, pelastustoimintaan, vammaisjärjestöille ja yliopistolle. RÚV:n mukaan luvaton rahapelitoiminta voi Islannin lain nojalla johtaa sakkoon tai enintään kuuden kuukauden vankeuteen.

Ulkomaiset sivustot pelaavat vapaasti

Islannin erityispiirre on, ettei maa estä ulkomaisia verkkosivustoja. Ulkomaisten toimijoiden tarjonta islantilaisille on laitonta, mutta sitä ei ole ryhdytty torjumaan DNS- tai maksuestoilla. Seurauksena on, että islantilainen pelaaja käyttää ulkomaisia sivustoja käytännössä yhtä helposti kuin kotimaisia.

Arviot siitä, paljonko islantilaiset pelaavat ulkomailla, vaihtelevat voimakkaasti:

Luvut ovat Islannin kruunuja. Ero pienimmän ja suurimman arvion välillä on kolminkertainen, ja se johtuu pääosin siitä, mitä maksutapoja arvio kattaa. Suurimman arvion teki analytiikkayhtiö Yield Sec, jonka tilaaja oli yksi Islannin luvanhaltijoista. Luvanhaltijalla on selvä intressi osoittaa, että ulkomainen tarjonta vie sen asiakkaita, joten arvioon on syytä suhtautua tämä tieto mielessä. Yield Sec laski samalla, että islantilaiset olivat vuoden 2025 kolmen ensimmäisen kuukauden aikana käyttäneet 561 ulkomaista sivustoa.

Onko Islanti muuttamassa linjaa?

Islannissa ei ole tätä kirjoitettaessa vireillä hallituksen esitystä lisenssimallista tai verkkoestoista. Rahanpesun torjunnan toimintasuunnitelmassa, jonka hallitus julkaisi syyskuussa 2025, ulkomainen verkkorahapelaaminen arvioidaan kuitenkin korkean riskin alueeksi. Suunnitelman mukaan Althingille on tarkoitus antaa kaudella 2026–2027 esitys, joka edellyttää pelaajan tunnistamista peliautomaateilla. Lisäksi vuonna 2026 on tarkoitus aloittaa verkkovedonlyöntiä koskevien toimien valmistelu, johon kuuluu tilanteen kartoitus ja maksu- tai verkkoestojen arviointi.

Althingissa on myös toistuvasti tehty kansanedustajien lakialoite peliautomaattien kieltämisestä, mutta se ei ole edennyt.

Tunnistamisvaatimus peliautomaateille olisi Islannille iso muutos, mutta Pohjoismaissa se on jo tavallinen. Norjassa Norsk Tippingin pelipäätteillä pelataan tunnistautuneena, ja Suomen rahapelilaki edellyttää tunnistautumista kaikessa yksinoikeus- ja rahapelitoimiluvan haltijoiden pelaamisessa. Islannin suunnitelma kertoo, että maa lähestyy naapureitaan pelaajansuojan välineissä, vaikka se ei ole muuttamassa järjestelmänsä perusrakennetta. Tunnistaminen on myös rahanpesun torjunnan väline, mikä selittää, miksi asia on kirjattu juuri rahanpesun torjunnan toimintasuunnitelmaan. Vuoden 2021 oikeusministeriön työryhmä ehdotti, että nykyiset luvanhaltijat voisivat tarjota pelejään verkossa.

Islannin tilanne näyttää, mitä tapahtuu, kun yksinoikeusjärjestelmä pidetään mutta sen ympärille ei rakenneta torjuntaa. Kotimaiset toimijat kilpailevat ulkomaisten sivustojen kanssa ilman niiden pelivalikoimaa, ja valtio ei pysty asettamaan ulkomaiselle pelaamiselle tunnistautumista, rajoja tai estoja. Norja ja Islanti ovat samassa leirissä vain nimellisesti; käytännössä niiden järjestelmät toimivat hyvin eri tavoin.

Ahvenanmaa ja Paf: oma järjestelmä Suomen sisällä

Suomessa on oma pohjoismainen erikoistapauksensa. Ahvenanmaan maakunta säätää itsehallintonsa nojalla arpajaisista itse, ja maakunnan arpajaislain mukaan rahavoittoja tarjoavia arpajaisia saa järjestää vain Ålands Penningautomatförening eli Paf. Maakunnan hallitus on valvonut arpajaisia suoraan 1.1.2024 alkaen, kun aiempi Lotteriinspektionen lakkautettiin.

Paf perustettiin vuonna 1966, ja se on toiminut Ahvenanmaalla rekisteröidyillä matkustaja-aluksilla 1970-luvun alusta. Yhtiön oman ilmoituksen mukaan sillä on nykyään lupia Ahvenanmaan lisäksi Virossa, Latviassa, Espanjassa ja Ruotsissa. Ruotsissa ja Virossa lupa kattaa sekä verkkopelit että laivapelit. Ålandstidningenin mukaan Pafin liikevaihto oli vuonna 2025 noin 214,5 miljoonaa euroa ja se jakoi yleishyödyllisiin tarkoituksiin 55,5 miljoonaa euroa. Tuotot jaetaan maakunnan hallituksen ja erillisen jakoneuvoston kautta.

Suomalaisille Paf on tuttu laivoilta. THL:n väestötutkimuksen mukaan Pafin laivapelejä pelasi vuonna 2023 kahdeksan prosenttia 15–74-vuotiaista mannersuomalaisista, mikä on huomattava osuus toimijalle, jolla ei ole ollut oikeutta tarjota pelejä Manner-Suomessa.

Mitä rahapelilaki merkitsee Pafille?

Hallituksen esityksen HE 16/2025 vp mukaan uusi rahapelilaki ei koske Ahvenanmaata, koska arpajaiset kuuluvat maakunnan lainsäädäntövaltaan. Laki koskee kuitenkin valtakuntaan suunnattua rahapelitoimintaa, ja rahapelien toimeenpano tai markkinointi ilman toimilupaa on kiellettyä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 75 § – rahapelitoimintaa koskevat kiellot . Esityksen mukaan Paf ei nykyisin saa tarjota tai markkinoida pelejään Manner-Suomessa, mutta se voi hakea rahapelitoimilupaa samoin kuin muutkin yhtiöt.

Esitys käsittelee myös rahaa. Ahvenanmaalla maksettu arpajaisvero palautetaan maakunnalle itsehallintolain verotasoitusta koskevan säännöksen perusteella. Esityksessä arvioitiin Pafin verotettavaksi tuotoksi noin 100 miljoonaa euroa, jolloin 22 prosentin veroaste merkitsisi noin 22 miljoonaa euroa.

Ahvenanmaan kansanedustaja Mats Löfström on Ålandsradion mukaan arvioinut, että lisenssijärjestelmä antaa Pafille selvän oikeudellisen perustan toimia Manner-Suomessa, ja Paf on kertonut aikovansa hakea lupaa markkinan avautuessa 1.7.2027. Aiemmin julkisuuteen tulleiden 50 hakemuksen joukossa Pafia ei ollut. Hakemuksia voi kuitenkin jättää myöhemminkin, ja lupamenettely on ollut käynnissä 1.3.2026 alkaen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo .

Pafin tapaus on kiinnostava, koska se kääntää Suomen uudistuksen suunnan. Mannersuomalaiselle lukijalle rahapelilaki näyttää yksinoikeuden osittaiselta purkamiselta. Ahvenanmaalaisen monopolin haltijalle se avaa uuden markkinan, jossa se kilpailee samoilla ehdoilla kansainvälisten konsernien kanssa.

Ahvenanmaan erityisasema on näkynyt myös oikeuskäytännössä. EU-tuomioistuimen tapaus Lindman (C-42/02) sai alkunsa maakunnasta: ahvenanmaalainen oli voittanut Ruotsissa ostamallaan arvalla Svenska Spelin arvonnassa, ja Suomessa voitto katsottiin veronalaiseksi ansiotuloksi, vaikka kotimaisen arpajaisen voitto olisi ollut verovapaa. Tuomioistuin katsoi 13.11.2003, että erottelu rikkoi palvelujen tarjoamisen vapautta. Pohjoismaiset rahapelijärjestelmät ovat siis risteilleet toistensa kanssa jo ennen verkkopelien aikaa.

Pohjoismaiset toimijat Suomen lisenssimarkkinalla

Suomen avautuvan markkinan hakijoista pohjoismainen tausta näkyy muutamassa kohdassa. Selvin on Hippos ATG Oy, suomalainen yhtiö, joka hakee rahapelitoimilupaa kiinteäkertoimiseen ja muuttuvakertoimiseen vedonlyöntiin sekä sähköisiin kasinopeleihin ja sähköisiin raha-automaattipeleihin. Haettu toimilupakausi on 1.7.2027–30.6.2032, eli laissa sallitut viisi vuotta.

Yhtiön hakemuksessa hakijaan kytkeytyviksi yhteisöiksi ilmoitetaan muun muassa Suomen Hippos ry, ruotsalainen Aktiebolaget Trav och Galopp (ATG), Ruotsin ravi- ja laukkaurheilun järjestöt Svensk Travsport ja Svensk Galopp yhtiöineen, ruotsalainen Kanal 75 AB sekä tanskalaiset yhtiöt 25Syv A/S ja Ecosys A/S. Kytkennät kertovat rakenteesta: ATG on Ruotsin hevosurheilun omistama peliyhtiö, joka toimii Ruotsin lisenssimarkkinalla, ja sillä on toimintaa myös Tanskassa. Suomalainen raviurheilu tuo hankkeeseen kotimaisen lajiliiton ja ruotsalainen osapuoli pelioperaattorin kokemuksen lisenssimarkkinalta.

Hippos ATG on hyvä esimerkki siitä, miten Pohjoismaiden järjestelmät vaikuttavat toisiinsa. Norjassa hevospelit ovat Norsk Rikstoton yksinoikeutta, eikä ATG:n kaltainen yhtiö voisi toimia siellä. Ruotsissa ja Tanskassa ATG kilpailee lisenssillä. Suomeen se tulee yhteisyrityksen kautta, jossa kotimainen hevosjärjestö on osakkaana.

Toinen pohjoismainen kytkös on Betsson, ruotsalainen pörssiyhtiö, joka on Suomen hakijoiden joukossa useamman erillisen yhtiön kautta. Hakijoiden taustaa on käyty läpi artikkelissa nettikasinoiden taustayhtiöt.

Pohjoismaiden valtionyhtiöistä yksikään ei näy hakijoiden joukossa: Svenska Speliä, Danske Spiliä tai Norsk Tippingiä ei ole listalla. Valtion yhtiöt keskittyvät kotimarkkinoihinsa, ja Norsk Tippingin kohdalla ulkomainen laajentuminen olisi ristiriidassa sen oman monopoliperustelun kanssa.

Veikkauksen kaksi roolia

Suomen oma valtionyhtiö on hakijoiden joukossa kahdessa roolissa. Veikkaus Onnenpelit Oy on jättänyt kaksi yksinoikeustoimilupahakemusta: toisen raha-arpajaisiin ja veikkauspeleihin, toisen rahapeliautomaatteihin ja kasinopeleihin. Lisäksi Veikkaus Vedonlyönti ja Nettikasino Oy hakee rahapelitoimilupaa kaikkiin kuuteen verkkopelien toimeenpanomuotoon: kiinteäkertoimiseen, muuttuvakertoimiseen ja virtuaalivedonlyöntiin, sähköisiin kasinopeleihin, sähköiseen rahabingoon ja sähköisiin raha-automaattipeleihin. Sen hakemuksessa hakijaan kytkeytyviksi yhtiöiksi ilmoitetaan Veikkaus Oy, Veikkaus Onnenpelit Oy, Fennica Gaming Oy ja Veikkaus Technologies Oy.

Laki estää saman yhtiön pitämästä molempia lupia: rahapelitoimiluvanhaltijalle ei voi myöntää yksinoikeustoimilupaa, eikä yksinoikeustoimiluvanhaltijalle rahapelitoimilupaa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimilupa . Siksi Veikkaus on jaettu eri yhtiöihin. Ratkaisu muistuttaa Ruotsin Svenska Speliä, jonka kilpailtu ja yksinoikeuden piiriin jäävä toiminta on erotettu toisistaan. Norjassa tällaista rajaa ei tarvita, koska Norsk Tipping ei kilpaile kenenkään kanssa.

Myös raha liikkuu eri reittejä. Norsk Tipping jakaa ylijäämänsä suoraan yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Suomessa yksinoikeustoimiluvan haltija maksaa valtiolle korvauksen yksinoikeudesta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 19 § – yksinoikeustoimiluvanhaltijan korvaus valtiolle . Korvaus koostuu kahdesta osasta. Peruskorvaus vastaa luvan nojalla toimeenpantavien pelien arvioitua pelikatetta koko luvan ajalta vähennettynä kohtuullisena pidettävällä tuotolla. Vuotuinen korvaus on valtioneuvoston päättämä osuus edellisen vuoden toteutuneesta pelikatteesta. Jos tuottotaso ylittää kohtuullisen tason, valtioneuvosto voi korottaa seuraavan vuoden korvausta, ja jos korvaus ei jätä varaa toiminnan kustannuksiin ja kohtuulliseen tuottoon, sitä voidaan alentaa.

Yksinoikeustoimilupa myönnetään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan ja rahapelitoimilupa enintään viideksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 14 § – toimiluvan voimassaoloaika . Suomen malli erottaa siis yksinoikeuden taloudellisen arvon valtiolle ja kilpaillun markkinan verotuksen toisistaan. Norjassa tätä erottelua ei tarvita, koska koko tuotto syntyy yhden yhtiön järjestelmässä ja kulkee lain määräämiin kohteisiin.

Suomi leirien välissä: mitä valittiin ja miksi?

Suomen yhdistelmämalli on kompromissi. Norjan ja Islannin vertailu näyttää, että verkossa monopoli toimii vain, jos valtio on valmis ja kykenevä estämään ulkomaista tarjontaa. Suomen uudistuksen lähtökohta oli, ettei Veikkauksen yksinoikeus enää tavoittanut verkkopelaamista, ja verkkopeleihin valittiin lisenssimalli. Fyysisissä peleissä, kuten raha-automaateissa ja kivijalan kasinossa, yksinoikeus säilyy. Niissä pelipaikat ovat suoraan valvottavissa, ja pelaaja tunnistetaan paikan päällä.

Rahapelilain keinot luvatonta tarjontaa vastaan ovat erilaiset kuin Norjassa. Valvontaviranomainen voi kieltää luvattoman toimeenpanon ja markkinoinnin ja tehostaa kieltoa uhkasakolla ⚖️rahapelilaki 10/2026, 76 § – rahapelien toimeenpanon ja markkinoinnin kieltäminen . Se voi myös määrätä palveluntarjoajan poistamaan rahapelien toimeenpanoa tai markkinointia koskevaa verkkosisältöä ja määrätä verkkotunnusrekisterin ylläpitäjän tai verkkotunnusvälittäjän poistamaan verkkotunnuksen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 78 § – poistomääräys . Laissa ei ole Norjan tapaan internetyhteyden tarjoajiin kohdistuvaa DNS-estoa. Lausuntovaiheessa luonnoksessa oli esitetty myös maksu- ja verkkoliikenteen estojärjestelmiä, ja esimerkiksi Ahvenanmaan maakunnan hallitus piti niitä osin maakunnan toimivaltaa ylittävinä. Luvattomien sivustojen asemaa käsitellään tarkemmin artikkelissa luvattomat nettikasinot 2027.

Ero kertoo painotuksesta. Norjassa estot ovat monopolin olemassaolon ehto, koska ilman niitä pelaaminen valuisi ulos. Suomessa ensisijainen keino on houkutella pelaajat luvallisille sivustoille, ja kiellot ja poistomääräykset ovat tukikeinoja. Jos kanavointi jää heikoksi, Norjan DNS-estosta saatava kokemus on Suomelle valmis vertailukohta.

Poistomääräys ja DNS-esto rinnakkain

Norjan DNS-esto ja Suomen poistomääräys näyttävät paperilla samankaltaisilta, mutta ne kohdistuvat verkon eri kohtiin. Norjassa määräys annetaan internetyhteyden tarjoajille, jotka estävät nimen haun omien asiakkaidensa osalta. Sivusto ja sen verkkotunnus jäävät olemaan, mutta norjalainen käyttäjä ei pääse sinne tavallisella yhteydellä.

Suomen poistomääräys on kaksiosainen. Valvontaviranomainen voi määrätä palveluntarjoajan poistamaan rahapelien toimeenpanoa tai markkinointia koskevaa verkkosisältöä, ja se voi määrätä verkkotunnusrekisterin ylläpitäjän tai verkkotunnusvälittäjän poistamaan verkkotunnuksen rekisteristä. Edellytyksenä on, että määräys on välttämätön lainvastaisen toiminnan lopettamiseksi. Päätöksen saajaa ja säännöksiä rikkonutta on kuultava ennen päätöstä, ellei asian kiireellisyys estä kuulemista. Sisällön poistamista koskeva päätös voidaan antaa myös väliaikaisena.

Oikeusturva on järjestetty markkinaoikeuden kautta. Poistomääräykseen ei saa hakea muutosta valittamalla, mutta se, johon päätös kohdistuu, voi saattaa muun kuin väliaikaisen päätöksen markkinaoikeuden käsiteltäväksi 30 päivän kuluessa tiedoksisaannista. Päätöstä on noudatettava, jollei markkinaoikeus toisin määrää, ja valvoja voi tehostaa sitä uhkasakolla.

Käytännön ero liittyy ulottuvuuteen. Verkkotunnuksen poistaminen edellyttää, että rekisterin ylläpitäjä tai välittäjä on suomalaisen viranomaisen määräysten ulottuvilla. Luvattomat sivustot käyttävät usein ulkomaisia verkkotunnuksia ja palveluntarjoajia, joten poistomääräyksen teho riippuu siitä, keihin se voidaan kohdistaa. Norjan malli ohittaa tämän ongelman, koska määräyksen saaja on kotimainen operaattori.

Suomen laissa on lisäksi keino, joka muistuttaa etäisesti Norjan maksuestoa. Valvontaviranomaisen kielto voidaan kohdistaa myös elinkeinonharjoittajaan tai yhteisöön, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia tai -maksuja, sekä luonnolliseen henkilöön, joka taloudellisen tai muun hyödyn saamiseksi markkinoi rahapelejä. Kielto on voimassa enintään 12 kuukautta, ja sitä voidaan jatkaa 12 kuukaudella kerrallaan, jos menettelyä ei ole korjattu. Suomen kielto on tapauskohtainen päätös, kun taas Norjan maksuesto velvoittaa pankit yleisesti asetuksen nojalla.

Olisiko Norjan tie ollut mahdollinen Suomelle?

Kysymys nousee esiin aina, kun Norjan luvut näyttävät hyviltä: miksi Suomi ei vahvistanut Veikkauksen monopolia samoilla keinoilla? Vastauksessa on oikeudellinen, tekninen ja poliittinen puoli.

Oikeudellisesti monopoli on sallittu sekä EU- että ETA-oikeudessa samoin ehdoin. Rajoituksen on tosiasiassa palveltava hyväksyttävää tavoitetta, kuten peliriippuvuuden torjuntaa, ja sen on oltava johdonmukainen. EFTA-tuomioistuin korosti Ladbrokes-tapauksessa, että arvioinnissa otetaan huomioon myös monopolin oma markkinointi ja laajentuminen. Monopolin ylläpito verkossa edellyttää siis, että valtion yhtiö pidättäytyy juuri siitä aggressiivisesta kasvusta, jota se tarvitsisi kilpaillakseen ulkomaisten sivustojen kanssa. Tämä on verkkomonopolin perusristiriita.

Teknisesti Norjan keinot vaativat lainsäädäntöä, joka velvoittaa pankit ja operaattorit. Suomen lakiluonnoksessa oli lausuntovaiheessa maksu- ja verkkoliikenteen estojärjestelmiä, mutta lopulliseen lakiin niitä ei sisältynyt. Norjakaan ei ole osoittanut, että estot pysäyttävät ulkomaisen pelaamisen. Arvioiden mukaan luvaton osuus on laskenut, mutta DNS-eston vaikutuksesta ei ole vielä julkaistu tietoa.

Poliittisesti Norjan monopolilla on tuki, joka nojaa näkyvään rahavirtaan urheiluun ja kulttuuriin. Suomessa kytkös purettiin vuoden 2024 alussa, kun Veikkauksen tuotto siirtyi budjettiin. Monopolin puolustukselta puuttui siten se konkreettinen etu, johon Norjan urheiluliike ja kulttuurijärjestöt vetoavat.

Lopulta valinta on arvio siitä, kumpi riski on suurempi: monopoli, jota osa pelaajista kiertää, vai lisenssimarkkina, joka tuo kilpailun ja markkinoinnin. Norja on hyväksynyt ensimmäisen riskin ja rakentanut sen hallintaan estoja. Suomi on hyväksynyt jälkimmäisen ja rakentanut sen hallintaan pelaajansuojaa: tunnistautumisen, rahansiirtorajat, keskitetyn pelieston ja markkinoinnin rajoitukset. Kumpikin maa voi myöhemmin joutua lainaamaan toisen työkaluja.

Ruotsi ja Tanska vuonna 2026: mikä on muuttunut?

Lisenssileirin maat eivät ole pysähtyneet. Ruotsi nosti pelikatteeseen perustuvan rahapeliveron 18 prosentista 22 prosenttiin 1.7.2024. Maassa on vaadittu peliohjelmistojen toimittajilta omaa lupaa 1.7.2023 alkaen, eli B2B-luvan idea, joka Suomessa tulee pakolliseksi peliohjelmistotoimilupana 1.7.2028, on Ruotsissa jo arkipäivää. Ruotsin valtiopäivillä on lisäksi käsitelty luotolla pelaamisen kieltoa, jonka voimaantuloksi valiokunta esitti toukokuuta 2026.

Suomessa vastaava B2B-lupa tulee käyttöön vaiheittain. Peliohjelmistotoimilupaa koskevia säännöksiä sovelletaan lupien osalta 1.7.2027 alkaen. Vaatimus, jonka mukaan peliohjelmistoja saa tarjota vain luvan haltija, ja luvanhaltijoiden käyttämiä peliohjelmistoja koskeva pykälä tulevat sovellettaviksi 1.7.2028 ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo ja siirtymäsäännökset . Ruotsin kokemus B2B-luvasta on siis viisi vuotta vanha, kun Suomen vaatimus tulee täysimääräisesti voimaan.

Tanska kiristi verotustaan jo aiemmin. Verkkokasinon ja vedonlyönnin rahapelivero nousi 20 prosentista 28 prosenttiin 1.1.2021, ja taso on voimassa myös vuosina 2026 ja 2027. Tanskan kanavointiaste on vakiintunut noin 90 prosentin tasolle, mikä tekee siitä lisenssileirin menestystarinan, johon myös Suomen uudistuksen kannattajat ovat vedonneet.

Suomen arpajaisvero lisenssimarkkinalla on 22 prosenttia, sama kuin Ruotsissa ja selvästi alempi kuin Tanskassa. Veron taso on yksi niistä parametreista, joiden säätämisestä naapurimaissa on kiistelty eniten.

Mitä Pohjoismaiden rahapelijärjestelmät opettavat Suomelle?

Viiden maan ja yhden itsehallintoalueen vertailusta ei synny yhtä oikeaa vastausta. Siitä voi kuitenkin poimia konkreettisia havaintoja, jotka auttavat lukemaan Suomen uudistuksen ensimmäisiä vuosia.

1. Monopoli verkossa vaatii muurin

   Norja on pitänyt monopolinsa rakentamalla maksuesto-, mainoskielto- ja DNS-estokerroksia. Islanti ei ole rakentanut muuria, ja sen asukkaat pelaavat ulkomaisilla sivustoilla laajasti. Monopolin toimivuus riippuu torjunnasta.

2. Yhteinen raja on monopolin etu

   Norsk Tipping voi asettaa pelaajalle yhden, kaikki pelit kattavan tappiorajan. Suomen lisenssimallissa rahansiirtoraja on toimiluvanhaltijakohtainen, joten pelaajan kokonaispelaamista ei rajoiteta yhdellä luvulla. Keskitetty peliesto kattaa kuitenkin kaikki luvanhaltijat.

3. Rakenteelliset muutokset näkyvät nopeasti

   Norjan automaattikiellon jälkeen auttavan puhelimen yhteydenotot vähenivät kahdessa vuodessa 58 prosenttia. Pelien saatavuus ja luonne vaikuttavat haittoihin enemmän kuin moni yksittäinen pelaajansuojan työkalu.

4. Luvut kannattaa lukea lähteineen

   Islannin arviot ulkomaisesta pelaamisesta vaihtelevat kolminkertaisesti. Norjassa monopoliyhtiö ja viranomainen esittävät omia lukujaan. Suomen kanavointilukuja kannattaa arvioida samalla tavalla: kuka luvun tuotti ja millä menetelmällä.

5. Pohjoismaat vaikuttavat toisiinsa

   Ruotsalainen ATG ja ahvenanmaalainen Paf tulevat Suomen markkinalle, Betsson on hakijoiden joukossa, ja Norja perustelee monopoliaan naapurimaiden kokemuksilla. Suomen kokemus on seuraava tietolähde muille.

Suomen asema on poikkeuksellinen. Ruotsissakin osa toiminnasta jäi Svenska Spelin ja yleishyödyllisten toimijoiden piiriin, mutta Suomen rajanveto yksinoikeustoimiluvan ja rahapelitoimiluvan välillä on kirjoitettu lakiin tarkasti toimeenpanomuoto kerrallaan. Verkossa pelattava kasinopeli on lisenssipeli ja kivijalan kasinon vastaava peli yksinoikeuspeli. Rajan ratkaisevat pelipaikka ja toimeenpanotapa.

Tästä seuraa myös EU-oikeudellinen jännite, joka nousi esiin jo lain lausuntokierroksella: yksinoikeuden piiriin jää pelejä, joiden haittariski on pieni, ja lisenssimarkkinalle pelejä, joiden haittariski on suuri. Norjan ja EFTA-tuomioistuimen linja muistuttaa, että rajoitusten on oltava johdonmukaisia. Suomen yhdistelmän kestävyyttä arvioidaan tulevina vuosina osittain juuri tämän vaatimuksen valossa.

Pelaajan näkökulma

Pelaajalle Pohjoismaiden erot näkyvät arjessa selvästi. Norjalainen pelaaja voi pelata luvallisesti vain Norsk Tippingillä ja Norsk Rikstotolla, ja hänen kaikki pelinsä kuuluvat samaan tappiorajaan. Ruotsalainen ja tanskalainen valitsevat kymmenistä luvallisista sivustoista, joilla kaikilla on samat pelaajansuojan säännöt ja yhteinen itsesulkurekisteri. Islantilainen pelaa kotimaisten luvanhaltijoiden peleillä tai ulkomaisilla sivustoilla, joihin ei ulotu Islannin pelaajansuoja.

Suomalaisen pelaajan tilanne muuttuu 1.7.2027. Verkossa hän voi valita useiden luvallisten sivustojen välillä, ja kaikilla niillä on tunnistautuminen, pakollinen rahansiirtoraja ja keskitetty peliesto. Arpajaiset, lotto, raha-automaatit ja kivijalan kasino pysyvät Veikkauksella.

Suomessa rahapelaamisen ikäraja on 18 vuotta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikäraja . Rahapelaaminen on viihdettä, jonka odotusarvo on pelaajalle negatiivinen, eikä mikään järjestelmä muuta tätä. Jos pelaaminen alkaa huolestuttaa, apua saa maksutta Peluurista numerosta 0800 100 101 ja osoitteesta Peluuri.fi.

← Kaikki artikkelit