Rahapelikulutuksen keskittyminen: kuka häviää eniten?

Rahapelikulutuksen keskittyminen on Suomessa jyrkkää, ja se on yksi rahapelipolitiikan tärkeimmistä ja vähiten ymmärretyistä tosiasioista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Suomalaisten rahapelaaminen 2023 -väestötutkimuksen mukaan 2,2 prosenttia pelaajista kulutti puolet rahapelaamisen kokonaiskulutuksesta. Kun rahapelejä pelasi vuonna 2023 noin 2 524 000 Manner-Suomessa asuvaa, puolet rahasta tuli noin 54 000 ihmiseltä. Toinen puolikas jakautui yli 2,4 miljoonalle pelaajalle. Luku ei muuttunut vuodesta 2019, vaikka pelaajien määrä väheni.

Jakauma ratkaisee monta asiaa kerralla: kenen rahalla rahapelijärjestelmä toimii, keihin haitat kasautuvat, miksi kanavointi on vaikea tavoite ja miksi pelaajansuoja maksaa peliyhtiöille. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä THL:n luvut tarkalleen sanovat ja mitä ne eivät sano, miltä sama ilmiö näyttää pelitilidatassa Norjassa ja Isossa-Britanniassa, ja miten 1.7.2027 pääosin voimaan tuleva rahapelilaki (10/2026) yrittää vastata siihen.

Mitä rahapelikulutuksen keskittyminen tarkoittaa?

Keskittyminen kuvaa sitä, miten epätasaisesti rahapeleihin käytetty raha jakautuu pelaajien kesken. Jos jokainen pelaaja käyttäisi saman summan, prosentti pelaajista vastaisi prosentista kulutusta. Todellisuudessa jakauma on vino: valtaosa pelaa pienillä summilla silloin tällöin, ja pieni joukko pelaa usein, pitkään ja suurilla summilla.

Ilmiötä havainnollistetaan usein niin sanotulla keskittymis- eli Lorenz-käyrällä. Pelaajat asetetaan järjestykseen pienimmästä kuluttajasta suurimpaan, ja kuvaan piirretään, kuinka suuri osa kokonaiskulutuksesta on kertynyt kutakin pelaajaosuutta kohti. Tasaisessa jakaumassa käyrä on suora lävistäjä. Mitä kauempana käyrä kulkee lävistäjän alapuolella, sitä keskittyneempää kulutus on. THL esittää vuoden 2023 raportissaan juuri tällaisen kumuloitumiskuvion vuosilta 2019 ja 2023 luottamusväleineen.

Keskittymisen voimakkuutta mitataan tutkimuksissa kahdella tavalla. Ensimmäinen on yksinkertainen kysymys: kuinka pieni osa pelaajista vastaa puolesta tai 80 prosentista rahasta? Toinen on Gini-kerroin, joka tiivistää koko käyrän yhteen lukuun nollan (täysin tasainen) ja yhden (kaikki yhdellä) välille. Suomalaisessa keskustelussa käytetään yleensä ensimmäistä tapaa, koska se on helpompi ymmärtää.

THL:n luvut: 2,2 prosenttia, 15,5 prosenttia ja loput

THL:n Suomalaisten rahapelaaminen 2023 -tilastoraportin (Tilastoraportti 15/2024) aineisto kerättiin 15–74-vuotiailta Manner-Suomessa asuvilta. Rahapelejä 12 viime kuukauden aikana pelanneilta (70 prosenttia vastaajista, 4 204 henkilöä) kysyttiin arviota pelaamiseen käytetystä rahamäärästä. Arvio jäi puuttumaan 129 vastaajalta.

Tulosten ydin on kaksi lukua. Pelaajista 2,2 prosenttia kulutti puolet kokonaiskulutuksesta, ja 15,5 prosenttia pelaajista kulutti 80 prosenttia. THL:n mukaan näissä osuuksissa ei tapahtunut muutosta vuodesta 2019 vuoteen 2023.

Kun luvut suhteutetaan pelanneiden määrään, jakauma muuttuu konkreettiseksi. Alla olevassa taulukossa THL:n raportoimat osuudet on muutettu henkilömääriksi ja välissä olevat ryhmät on laskettu erotuksena. Henkilömäärät ovat pyöristettyjä arvioita.

Lähde: THL, Suomalaisten rahapelaaminen 2023. Seuraavan ryhmän ja muiden pelaajien osuudet sekä kaikki henkilömäärät on laskettu THL:n raportoimista luvuista.

Suhdeluvut kertovat jakauman jyrkkyydestä enemmän kuin prosentit. Ylimmässä 2,2 prosentin ryhmässä yhtä pelaajaprosenttia kohti kertyy noin 23 prosenttia kulutuksesta. Seuraavassa ryhmässä vastaava luku on noin 2,3 ja suurimmassa, 84,5 prosentin ryhmässä noin 0,24. Keskimääräinen pelaaja kärkiryhmässä käyttää siis noin kymmenen kertaa enemmän kuin seuraavan ryhmän pelaaja ja lähes sata kertaa enemmän kuin tavallinen satunnaispelaaja.

Karkea euromääräinen hahmotelma

THL raportoi myös keskiarvon. Pelanneet käyttivät rahapeleihin tavallisesti keskimäärin 12,18 euroa viikossa (95 prosentin luottamusväli 9,95–15,09 euroa). Jos tämä keskiarvo jaetaan edellä kuvatun jakauman mukaan, kärkiryhmän keskimääräinen kulutus olisi noin 280 euroa viikossa ja suurimman, 84,5 prosentin ryhmän alle kolme euroa viikossa.

Laskelma on hahmotelma, ei tilasto. Se nojaa kyselyn keskiarvoon, jossa on huomattavaa epävarmuutta, ja THL:n mukaan paljon pelaavat aliarvioivat kulutustaan tyypillisesti muita enemmän. Todellinen ero on siksi pikemminkin suurempi kuin pienempi. Suuruusluokka kuitenkin selittää, miksi keskiarvo 12 euroa viikossa ei kuvaa juuri ketään: se on keskiarvo joukosta, jossa lähes kaikki käyttävät vähemmän ja pieni osa moninkertaisesti enemmän.

Pelaamisen useus selittää suuren osan erosta

THL:n liitetaulukko 14 näyttää, miten viikoittainen rahankäyttö vaihtelee pelaamisen useuden mukaan. Luvut kertovat samasta keskittymisestä toisella tavalla: raha kasautuu niille, jotka pelaavat usein.

Lähde: THL, Suomalaisten rahapelaaminen 2023, liitetaulukko 14. THL:n mukaan pelaamiseen käytetyt rahamäärät pysyivät jokseenkin samana vuodesta 2019 vuoteen 2023.

Kaksi asiaa erottuu. Ensinnäkin useimmin pelaavien ryhmän luottamusväli on hyvin leveä, noin 49 eurosta 107 euroon viikossa. Se kertoo, että ryhmän sisälläkin kulutus vaihtelee rajusti ja muutama suuri vastaus liikuttaa keskiarvoa paljon. Toiseksi ero useimmin ja harvimmin pelaavien välillä on yli 50-kertainen jo keskiarvoina. Rahapelaamisen talous on käytännössä usein pelaavien talous.

Liitetaulukko 15 lisää kuvaan ikäryhmät. THL jakoi kuukausittaisen rahankäytön kolmeen luokkaan, joiden rajat on johdettu kulutuksen tertiileistä: enintään 4 euroa, 4,01–20 euroa ja yli 20 euroa kuukaudessa. Kaikista pelaajista 29,3 prosenttia kuului ylimpään luokkaan. Miehistä luokkaan kuului 39,2 prosenttia ja naisista 18,0 prosenttia. Ikäryhmistä ylimpään luokkaan kuului useimmin 60–74-vuotiaita (40,4 prosenttia), kun 18–29-vuotiaista osuus oli 21,1 prosenttia.

Tämä on hyödyllinen muistutus. Luokka “yli 20 euroa kuukaudessa” on laaja, ja siihen mahtuu sekä viikoittain lottoa pelaava eläkeläinen että kymmeniätuhansia euroja vuodessa häviävä nettipelaaja. Suurkulutuksen ja rahapelihaittojen välinen yhteys näkyy vasta, kun kulutusta tarkastellaan yhdessä ongelmien vakavuuden kanssa.

Sukupuoli ja tulot

Miesten ja naisten ero on selvä kaikilla mittareilla. Miehet käyttivät THL:n mukaan rahapeleihin tavallisesti 18,32 euroa viikossa ja naiset 5,04 euroa. Vähintään kohtalaisen riskin tasolla pelasi miehistä 6,6 prosenttia ja naisista 1,8 prosenttia. Keskittymisen kärki on siis painottuneesti miehinen, mikä näkyy myös Peluurin asiakaskunnassa ja pelivelkojen tilastoissa.

Tuloluokkien vertailu on monimutkaisempi. Liitetaulukon 15 mukaan yli 20 euroa kuukaudessa käyttävien osuus oli alimmassa tuloluokassa 27,6 prosenttia, keskimmäisessä 29,2 prosenttia ja ylimmässä 30,7 prosenttia. Luvuista voisi päätellä, ettei rahankäyttö juuri eroa tuloluokittain. Kaksi seikkaa kuitenkin varoittaa liian suorasta tulkinnasta. Ensinnäkin kulutustiedon puuttuminen oli yleisintä alimmassa tuloluokassa (4,8 prosenttia, ylimmässä 0,6 prosenttia), ja THL:n mukaan vastaamatta jättävät ovat usein paljon pelaavia. Toiseksi sama euromäärä on pienituloiselle suhteellisesti paljon suurempi menoerä. Tulojen merkitys näkyy selvemmin, kun tappioita verrataan tuloihin, kuten jäljempänä esiteltävässä pääkaupunkiseudun pelitilidatassa.

Keneltä raha tulee: kulutus ongelmien vakavuuden mukaan

THL mittaa rahapeliongelmia PGSI-mittarilla (Problem Gambling Severity Index). Yhdeksän kysymyksen pisteet jakavat vastaajat neljään ryhmään: pelaaminen ilman ongelmia, alhaisen riskin, kohtalaisen riskin ja ongelmapelaamisen taso. Vuonna 2023 vastaajista 56 prosenttia pelasi ilman rahapeliongelmia, 9,0 prosenttia alhaisen riskin tasolla ja 4,2 prosenttia (noin 151 000 henkilöä) vähintään kohtalaisen riskin tasolla.

Kun kulutus yhdistetään näihin ryhmiin, keskittymisen merkitys muuttuu. THL:n mukaan koko kulutuksesta 24 prosenttia tuli ongelmapelaamisen tasolla pelaavilta ja 23 prosenttia kohtalaisen riskin tasolla pelaavilta. Kärkiryhmän eli kulutuksen puolikkaan tuottaneen 2,2 prosentin kulutuksesta 45 prosenttia tuli ongelmapelaamisen tasolla ja 33 prosenttia kohtalaisen riskin tasolla pelaavilta. Ilman ongelmia pelaavilta tuli vain seitsemän prosenttia. Myöskään näissä osuuksissa ei tapahtunut muutosta vuodesta 2019.

Suhteutus tekee luvusta ymmärrettävän. Kun 4,2 prosenttia koko ikäryhmästä pelaa vähintään kohtalaisen riskin tasolla ja 70 prosenttia pelaa ylipäätään, riskitason pelaajia on THL:n luvuista laskettuna noin kuusi prosenttia pelanneista. Tämä noin kuuden prosentin joukko vastasi 47 prosentista kaikesta rahapelaamiseen käytetystä rahasta, eli lähes kahdeksankertaisesti osuuteensa nähden.

Miksi keskittyminen ei hellitä, vaikka pelaaminen vähenee

Rahapelejä pelanneiden osuus laski THL:n mukaan 78 prosentista vuonna 2019 70 prosenttiin vuonna 2023. Pelaaminen muuttui satunnaisemmaksi: vähintään viikoittain ja kuukausittain pelaavien osuudet pienenivät. Silti keskittymistä kuvaavat osuudet pysyivät ennallaan.

Selitys on jakauman rakenteessa. Kun satunnaispelaaja lopettaa lottorivin ostamisen, pelaajien määrä vähenee yhdellä, mutta kokonaiskulutuksesta katoaa vain muutama euro. Kun päivittäin pelaava jatkaa, hänen osuutensa rahasta säilyy. Väestötason osallistumisluku on herkkä satunnaispelaajien käytökselle, kulutuksen jakauma taas harvojen suurkuluttajien käytökselle. Siksi osallistumisen lasku ei kerro juuri mitään siitä, mitä tapahtuu haitan ytimessä. Aihetta käsitellään laajemmin artikkelissa rahapeliongelma kasvaa, vaikka pelaaminen vähenee.

Hallituksen esitys rahapelilaiksi (HE 16/2025 vp) tuo tähän Veikkauksen oman näkökulman. Esityksen mukaan Veikkaus Oy:n peli- ja pelaajatietoihin perustuvien analyysien perusteella satunnaispelaamisen osuus kokonaispelikatteesta vähenee edelleen ja keskimääräistä merkittävästi enemmän pelaavien osuus korostuu. Esityksessä todetaan, että sama kehitys näkyy sekä Veikkauksen aineistoissa että väestötutkimuksissa eikä keskittyminen koske vain Veikkauksen pelejä vaan rahapelaamista kokonaisuudessaan.

Esitys sisältää myös yksityiskohdan, joka kannattaa huomata. Sen mukaan vuoden 2019 väestötutkimuksessa 2,5 prosenttia pelaajista kulutti puolet kokonaiskulutuksesta, ja vuoden 2023 tulokset viittaavat siihen, ettei keskittyminen olisi ainakaan tasaantunut. THL:n vuoden 2023 raportti puolestaan toteaa, ettei osuuksissa tapahtunut muutosta. Nämä eivät ole ristiriidassa: kyselyaineistossa 2,5 ja 2,2 prosentin ero mahtuu luottamusvälien sisään, eikä sitä voi pitää tilastollisesti todennettuna muutoksena kumpaankaan suuntaan.

Tuotteet eroavat: lotto levittää, nopeat pelit keskittävät

Keskittyminen ei ole tasaista kaikissa peleissä. Hallituksen esityksen mukaan viikoittaisia arvontapelejä, kuten Lottoa ja Eurojackpotia, pelaa noin 90 prosenttia Veikkauksen asiakkaista, ja ne muodostavat reilun kolmanneksen Veikkauksen pelikatteesta. Nettikasino kattaa esityksen mukaan lähes viidenneksen yhtiön pelikatteesta, ja se oli ainoa tuotekategoria, jonka pelikate kasvoi.

Kanavan muutos kulkee samaan suuntaan. Hallituksen esityksen mukaan vuonna 2023 Veikkauksen pelikatteesta 54,8 prosenttia tuli digitaalisesta kanavasta, ja yhtiön pelaajista noin 70 prosenttia käytti digitaalista kanavaa ja noin 60 prosenttia asioi fyysisissä myyntipaikoissa. Esityksen mukaan verkkopelaamisen suhteellista osuutta ovat kasvattaneet erityisesti pakollinen tunnistautuminen, fyysisten rahapeliautomaattien pelaamisen vähentyminen ja yhteiskunnan yleinen digitalisoituminen.

Näiden lukujen ero on olennainen. Laajalti pelatun tuotteen pelikate jakautuu miljoonille pienille ostoille, kun taas nopearytmisissä peleissä sama raha kertyy harvemmilta pelaajilta. Peluurin tilastot kertovat samaa haittojen puolelta: hallituksen esityksen mukaan vuonna 2023 netin raha-automaattipelit aiheuttivat ongelmia 65 prosentille niistä Peluurin asiakkaista, joiden ongelmia aiheuttanut peli selvisi.

Norjassa asiaa on tutkittu suoraan pelitilidatalla. Ingeborg Rossow, Viktorija Kesaite, Ståle Pallesen ja Heather Wardle analysoivat Addiction Research & Theory -lehdessä vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa Norsk Tippingin vuoden 2019 pelitapahtumia 39 995 asiakkaan satunnaisotoksesta. Kaikki pelit yhteen laskettuna ylin prosentti asiakkaista vastasi 17,9 prosentista tappioista, ylimmät viisi prosenttia 39,5 prosentista ja ylimmät kymmenen prosenttia 52,2 prosentista.

Tutkimus mittasi keskittymistä myös Gini-kertoimella, joka oli kaikkien pelien osalta 0,65 ja pelikohtaisesti 0,55–0,90. Lisäksi tutkijat laskivat keskiarvon ja mediaanin suhteen, joka oli kaikissa peleissä yhteensä 2,22. Luku tarkoittaa, että keskimääräinen tappio oli yli kaksinkertainen tyypilliseen asiakkaaseen verrattuna, koska harvat suuret tappiot nostavat keskiarvoa. Sama ilmiö selittää, miksi THL:n keskiarvo kuvaa suomalaista pelaajaa huonosti.

Pelikohtaiset erot olivat suuria. Ylimmän viiden prosentin osuus tappioista vaihteli pelistä riippuen 23,6 prosentista 74,3 prosenttiin. Keskittyneimpiä olivat bingo- ja keno-tyyppiset pelit: esimerkiksi Bingoriassa ylimmät viisi prosenttia vastasivat 74,3 prosentista ja Kenossa 73,8 prosentista tappioita. Tutkijat huomauttavat, ettei aineisto kattanut pelaamista luvattomilla sivustoilla, joten kokonaiskulutuksen keskittyminen on todennäköisesti tätäkin jyrkempää.

Yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolinen pelaaminen on vielä keskittyneempää

Suomen erityispiirre on, että merkittävä osa rahapelaamisesta on suuntautunut yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisille sivustoille. THL:n mukaan vuonna 2023 kaikkien pelaajien kulutuksesta 66,4 prosenttia tuli Veikkauksen peleistä ja 33,6 prosenttia järjestelmän ulkopuolisista peleistä. Luottamusvälit ovat leveät: Veikkauksen osuuden väli oli 54,9–82,4 prosenttia ja ulkopuolisten pelien 17,6–45,1 prosenttia.

Niillä vastaajilla, jotka pelasivat järjestelmän ulkopuolisia pelejä (15 prosenttia vastaajista), jakauma kääntyi: 40,6 prosenttia kulutuksesta tuli Veikkauksen peleistä ja 59,4 prosenttia ulkopuolelta. Ulkopuolisia nettipelejä pelanneilla (seitsemän prosenttia vastaajista) Veikkauksen osuus oli 35,0 ja ulkopuolisten pelien 65,0 prosenttia.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) selvitys, johon hallituksen esitys viittaa, menee pidemmälle. KKV arvioi peliyhtiöiltä saatujen pelikatetietojen pohjalta, että yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolelle pelattiin vuonna 2021 noin 520–590 miljoonalla eurolla. Veikkauksen osuudeksi Suomen koko rahapelimarkkinasta KKV arvioi noin 60–70 prosenttia ja internetrahapelaamisesta noin 50–60 prosenttia. Sen mukaan pääasiassa järjestelmän ulkopuolelle pelaavat pelasivat keskimäärin jopa yli 10 000 eurolla vuodessa, kun vain Veikkauksen pelejä pelaavilla vastaava summa oli noin 340 euroa. KKV:n mukaan järjestelmän ulkopuolisiin peleihin käytetystä rahasta peräti 90 prosenttia tuli vain noin kuudelta prosentilta niitä pelanneista.

Hallituksen esitys vetää tästä kaksi johtopäätöstä. Ensinnäkin rahapelaaminen on keskittynyttä järjestelmästä ja kanavasta riippumatta, mutta ulkopuolisessa pelaamisessa se keskittyy vielä pienemmälle joukolle. Toiseksi esityksen mukaan on selvää, että suuri osa järjestelmän ulkopuolisen pelaamisen pelikatteesta on peräisin rahapelihaittoja kokevilta ja henkilöiltä, joilla on vakava rahapeliongelma.

Velkaantuneiden aineisto

Esityksessä on mukana myös pankkitapahtumiin perustuva tarkastelu. Järjestelylainoja tarjoavan Solidate-yhtiön aineistossa (23 231 henkilöä) noin puolet, 49,5 prosenttia, kaikista rahapeleihin liittyvistä maksuista kasautui eniten kuluttavalle viidelle prosentille. Tässä ylivelkaantuneiden joukossa peräti 96 prosenttia maksuista suuntautui yksinoikeusjärjestelmän ulkopuoliseen pelaamiseen, ja maksuista 69 prosenttia oli tehty maksupalveluiden kautta.

Aineisto ei edusta koko väestöä, vaan valikoitunutta joukkoa ihmisiä, jotka ovat hakeneet apua velkoihinsa. Juuri siksi se on kiinnostava: keskittyminen toistuu myös joukossa, jossa lähes kaikilla on jo taloudellisia vaikeuksia. Peluurin tietojen mukaan suuret pelivelat kertyvät erityisesti nuoremmille netissä pelaaville miehille. Esityksen mukaan niistä pelaajista, joille on merkitty yli 10 000 euron pelivelat, 93 prosenttia oli ensisijaisesti nettipelaajia.

Kansainvälinen vertailu: sama kuvio eri aineistoissa

Keskittyminen ei ole suomalainen erikoisuus. Se toistuu lähes kaikissa tutkimuksissa maasta ja aineistosta riippumatta, vaikka tarkat luvut vaihtelevat. Kanadalaisen Gambling Research Exchange Ontarion (GREO) vuonna 2019 kokoamassa katsauksessa oli 21 tutkimusta, jotka olivat arvioineet ongelmapelaajilta tulevan osuuden rahapelituotoista. Katsauksen mukaan osuus vaihteli tyypillisesti 15 ja 50 prosentin välillä, ja joissakin tutkimuksissa se jäi viiteen prosenttiin.

GREO kytkee ilmiön taloustieteen Pareto-periaatteeseen, jonka mukaan monilla aloilla noin 80 prosenttia vaikutuksista syntyy noin 20 prosentista syistä. Rahapeleissä suhde on katsauksen esimerkeissä usein jyrkempi. Brittiläisen Kolumbian osavaltion julkisen verkkopelisivuston aineistossa 46 prosenttia tuotoista tuli viideltä prosentilta pelaajista. Australiassa kanta-asiakaskortin haltijoiden joukossa kaksi prosenttia pelaajista vastasi 80 prosentista tuottoja, ja yhdysvaltalaisissa kasinoissa noin 90 prosenttia tuotoista arvioitiin tulevan kymmeneltä prosentilta asiakkaista.

Katsaus selittää tutkimusten välisiä eroja kolmella tekijällä. Aineistot on kerätty eri tavoin, ongelmapelaamista on mitattu eri mittareilla ja eri rajoilla, ja tutkimukset ovat tarkastelleet eri pelimuotoja eri aikoina ja paikoissa. Siksi yksittäistä kansainvälistä prosenttilukua ei kannata siirtää Suomeen sellaisenaan. Suunta on kuitenkin kaikissa sama.

Lähteet: THL Tilastoraportti 15/2024; Addiction Research & Theory 2024; Journal of Gambling Studies 2024; Productivity Commission, Gambling Inquiry Report 2010; International Journal of Health Geographics 2024.

Iso-Britannia: verkkopelien riippuvuus harvoista

David Forrest ja Ian McHale analysoivat Journal of Gambling Studies -lehdessä vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa 139 152 asiakastiliä seitsemältä brittiläiseltä verkkopeliyhtiöltä. Ylin prosentti asiakkaista tuotti 37,4 prosenttia yhtiöiden tuotoista, ylimmät viisi prosenttia 66,9 prosenttia ja ylimmät 20 prosenttia 89,2 prosenttia.

Tuoteryhmittäin ylimmän prosentin osuus vaihteli bingon 34,2 prosentista virtuaalikasinon 59,8 prosenttiin; urheiluvedonlyönnissä se oli 34,9 prosenttia ja kolikkopeleissä 40,7 prosenttia. Tutkijoiden johtopäätös oli, että lähes tuotteesta riippumatta peliyhtiöt saavat suuren osan tuotoistaan pieneltä joukolta asiakkaita, jotka pelaavat tasolla, johon liittyy kohonnut riski. He arvioivat myös, että tiukasti tulkitut maksukykyselvitykset poistaisivat suuren osan säännellyn toimialan tuloista. Pelitilidata ei kuitenkaan kerro, onko yksittäisellä asiakkaalla rahapeliongelma, ja aineisto kattoi vain yhden vuoden.

Australia: peliautomaatit

Australian Productivity Commissionin vuoden 2010 rahapeliraportin mukaan ongelmapelaajien osuus peliautomaatteihin käytetystä rahasta oli arviolta noin 40 prosenttia. Raportin mukaan noin 600 000 viikoittain automaatteja pelaavasta australialaisesta noin 15 prosenttia, noin 95 000 ihmistä, luokiteltiin ongelmapelaajiksi. Raportti on vanha, mutta se vaikutti laajasti siihen, miten automaattipelien sääntelystä on sen jälkeen keskusteltu.

Pääkaupunkiseutu: raha kertyy heikommilta alueilta

Suomalainen pelitilidataan perustuva tutkimus tuo keskittymiseen alueellisen ja sosioekonomisen ulottuvuuden. Jani Selin, Pasi Okkonen ja Susanna Raisamo tarkastelivat International Journal of Health Geographics -lehdessä vuonna 2024 julkaistussa tutkimuksessa Veikkauksen pelitilidataa vuodelta 2022 Helsingin, Espoon ja Vantaan alueelta. Aineistossa oli 71 669 pelaajaa ja 745 rahapeliautomaattien sijaintipaikkaa.

Sosioekonomisesti heikoimmilla asuinalueilla tappiot rahapeliautomaatteihin olivat 57 euroa aikuista kohden vuodessa, vauraimmilla 11 euroa. Suhteessa alueen mediaanituloihin ero oli 2,6 prosenttia ja 0,7 prosenttia. Heikoimman viidenneksen alueilta tuli 39 prosenttia automaattitappioista, vauraimmalta viidennekseltä seitsemän prosenttia. Noin puolet tappioista syntyi alle kahden kilometrin verkostoetäisyydellä pelaajan kodista.

Tulos sopii yhteen hallituksen esityksen perustuslakiarvion kanssa, jossa todetaan, että pelaaminen keskittyy sosioekonomisesti heikommassa ja haavoittuvassa asemassa oleville. Keskittyminen ei siis ole vain yksilöiden välinen ilmiö. Se on myös alueellinen ja tuloryhmien välinen.

Keskittyneet tappiot eivät jää pelaajalle

Kun tappiot kasautuvat pienelle joukolle, myös haitat kasautuvat, mutta ne eivät pysy tuossa joukossa. Hallituksen esityksen mukaan riskitason ja ongelmallisen rahapelaamisen keskittyminen verrattain pienelle joukolle tarkoittaa myös niistä aiheutuvien haittojen kasaantumista. Esityksessä viitataan THL:n kyselyihin, joissa rahapeliongelmien tuen ja hoidon työntekijät tunnistivat vakaviin rahapeliongelmiin liittyvän kohonneen itsemurhariskin.

Taloudelliset haitat ovat yleisempiä kuin väestötason ongelmaluvut antavat ymmärtää. THL:n vuoden 2023 tutkimuksessa kysyttiin ensimmäistä kertaa pelaamisen koetuista hyödyistä ja haitoista. Taloudellisia haittoja koki kymmenen prosenttia pelaajista, kun taloudellisia hyötyjä koki viisi prosenttia. Miehistä haittoja koki 13 prosenttia ja naisista seitsemän prosenttia. Ikäryhmistä haitat korostuivat 18–29-vuotiailla (17 prosenttia) ja 30–44-vuotiailla (13 prosenttia).

Läheiset kantavat osan kustannuksista. Hallituksen esityksen mukaan Peluurin vuoden 2023 yhteydenotoista 28 prosenttia tuli läheisiltä, ja läheisistä 78 prosenttia oli naisia. Yhteyttä ottaneista pelaajista 64 prosenttia oli miehiä. Kun suurimmat tappiot ovat painottuneesti miesten, niiden seuraukset ulottuvat usein puolisoihin, vanhempiin ja lapsiin, joiden taloutta pelivelat rasittavat.

Tästä syystä keskittymistä ei voi arvioida pelkästään sen perusteella, kuinka moni pelaaja kuuluu kärkiryhmään. Noin 54 000 hengen joukon ympärillä on perheitä ja kotitalouksia, joiden määrästä väestökysely ei anna suoraa arviota.

Rakenteellinen ristiriita: kenen rahalla järjestelmä toimii?

Keskittymisellä on seuraus, joka koskee jokaista rahapelijärjestelmää. Jos lähes puolet kulutuksesta tulee riskitasolla pelaavilta, haittojen tehokas vähentäminen pienentää väistämättä myös tuottoja. Ristiriita on rakenteellinen, eikä se riipu siitä, onko tarjoaja valtionyhtiö vai yksityinen toimiluvanhaltija.

Pelaajan näkökulma

Tavalliselle pelaajalle keskittyminen on hyvä tietää kahdesta syystä. Ensinnäkin se muuttaa tapaa, jolla rahapelien tuottoja ja mainontaa kannattaa katsoa. Lottorivin ostajan panos on koko järjestelmän kannalta pieni; rahapelijärjestelmän talouden kantavat ne, jotka pelaavat paljon. Toiseksi siirtyminen satunnaisesta pelaamisesta suurkuluttajaksi on harvoin tietoinen päätös. Se tapahtuu usein vähitellen, kun pelikerrat tihenevät, panokset kasvavat ja pelaaminen siirtyy nopearytmisiin peleihin.

Rahapelaaminen on viihdettä, jonka hinta on pelaajan negatiivinen tuotto-odotus. Palautusprosentti (RTP) kertoo, kuinka suuri osa panoksista palautuu pitkällä aikavälillä voittoina; loppu on talon etu. Mitä enemmän pelaa, sitä varmemmin lopputulos lähestyy tätä odotusarvoa. Siksi suurimmat kuluttajat ovat käytännössä myös suurimpia häviäjiä. Rahapelaamisen ikäraja on 18 vuotta.

Peliyhtiön näkökulma

Peliyhtiölle keskittyminen tarkoittaa, että liiketoiminnan kannattavuus riippuu pienestä asiakasjoukosta. Brittiläisen aineiston mukaan verkkopeliyhtiöiden tuotoista kaksi kolmasosaa tuli ylimmältä viideltä prosentilta asiakkaista. Tällaisessa rakenteessa kaikki toimet, jotka rajoittavat suurkuluttajien pelaamista, näkyvät suoraan tuloksessa.

Yhtiöt ovat perinteisesti vastanneet tähän asiakasohjelmilla, joissa eniten pelaavat saavat henkilökohtaista palvelua, bonuksia ja etuja. Kilpailullisesti logiikka on selvä: arvokkain asiakas kannattaa pitää. Pelaajansuojan kannalta logiikka on ongelmallinen, koska arvokkain asiakas on usein se, jonka pelaamiseen liittyy suurin riski.

Valtion näkökulma

Valtio on tilanteessa kahdessa roolissa. Se saa rahapeleistä verotuloja ja yksinoikeuden haltijalta korvauksen, ja samalla se vastaa haittojen ehkäisystä, hoidosta ja niiden kustannuksista. Rahavirtojen jakautumista uudessa mallissa käsitellään tarkemmin artikkelissa rahapelituotot: kuka hyötyy uudessa mallissa.

Keskittymisen valossa kysymys valtion tuloista on myös eettinen. Jos merkittävä osa tuotoista kertyy riskitasolla pelaavilta ja sosioekonomisesti heikommilta alueilta, rahapelitulot toimivat osittain regressiivisenä maksuna, joka painottuu niihin, joilla on vähiten varaa. Tätä argumenttia on esitetty rahapelipoliittisessa keskustelussa pitkään, ja pääkaupunkiseudun pelitilidata antaa sille suomalaista tukea.

Pelihaittatyön näkökulma

Pelihaittojen ehkäisyssä keskittyminen herättää kaksi erilaista johtopäätöstä. Kohdennetun näkökulman mukaan resurssit kannattaa suunnata pieneen joukkoon, jossa haitat ja rahat ovat: tunnistetaan riskipelaajat ajoissa ja puututaan heidän pelaamiseensa. Väestötason näkökulman mukaan pelkkä kohdentaminen ei riitä, koska uusia suurkuluttajia syntyy jatkuvasti laajemmasta pelaajajoukosta, ja siksi myös tarjonnan, saatavuuden ja markkinoinnin kokonaismäärää pitää säädellä. Näiden lähestymistapojen eroja ja tutkimusnäyttöä käsitellään artikkelissa pelihaittojen ehkäisy: mikä toimii.

Näin rahapelilaki vastaa keskittymiseen

Rahapelilaki (10/2026) ei käytä sanaa keskittyminen, mutta useat sen säännöksistä kohdistuvat juuri niihin mekanismeihin, joilla suurkulutus syntyy ja joilla sitä on aiemmin ruokittu. Keinot koskevat sekä yksinoikeustoimiluvanhaltijaa (Veikkaus) että rahapelitoimiluvan haltijoita.

Huolenpitovelvollisuus ja pelikäyttäytymisen seuranta

Keskeisin säännös on huolenpitovelvollisuus ⚖️rahapelilaki 10/2026, 34 § – huolenpitovelvollisuus . Toimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelaamisessa noudatetaan sosiaalisia ja terveydellisiä näkökohtia, suojatakseen pelaajia liialliselta pelaamiselta ja auttaakseen heitä vähentämään pelaamistaan silloin, kun siihen on aihetta. Lain mukaan huolenpitovelvollisuuteen kuuluu liiallisen pelaamisen torjuminen jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ja arvioinnilla.

Laki velvoittaa arvioimaan rahapelihaittojen riskiä henkilötietojen automaattisen käsittelyn avulla ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin. Pelaamista estävä tai rajoittava päätös ei kuitenkaan saa perustua pelkästään automaattiseen käsittelyyn, eli ihmisen on oltava mukana. Toimiluvanhaltijan on määriteltävä yhteydenpitomenettelyt tilanteisiin, joissa se tunnistaa tai epäilee haitallista rahapelaamista, ja dokumentoitava kaikki yhteydenotot. Selvitys huolenpitovelvollisuuden täyttämisestä on sisällytettävä omavalvontasuunnitelmaan ⚖️rahapelilaki 10/2026, 35 § – omavalvontasuunnitelma .

Keskittymisen näkökulmasta tämä on luonteva vastaus. Kun raha ja haitat kasautuvat pieneen joukkoon, juuri tämän joukon pelaaminen näkyy pelitilidatassa selvimmin: tihenevinä pelikertoina, kasvavina talletuksina ja pitkinä pelisessioina. Lain oikeus käsitellä pelitapahtumia ja tietoja haittoja aiheuttavaa rahapelaamista koskevasta epäilystä luo tälle seurannalle oikeudellisen perustan ⚖️rahapelilaki 10/2026, 36 § – henkilötietojen käsittely .

Bonukset ja asiakasedut eivät saa seurata rahankäyttöä

Toinen suoraan keskittymiseen osuva säännös koskee bonuksia ja asiakasetuja ⚖️rahapelilaki 10/2026, 26 § – bonuspeliraha ja asiakasedut . Laki sallii maltillisen bonuspelirahan vakiintuneen asiakassuhteen aikana yhdenvertaisin ehdoin, mutta bonuspelirahan saaminen ei saa perustua pelaamiseen käytettyyn aikaan eikä olla suhteessa rahapeleihin käytetyn rahan määrään. Vastaavasti muiden asiakasetujen perusteisiin tai arvoon ei saa vaikuttaa pelaamisen määrä tai pelaamattomuus. Bonuspelirahalle voi asettaa enintään viisinkertaisen kierrätysvaatimuksen.

Käytännössä säännös katkaisee sen mekanismin, jossa eniten pelaava saa eniten etuja. Ennen bonuksen antamista toimiluvanhaltijan on lisäksi varmistettava, ettei se vaaranna huolenpitovelvollisuutta. Bonusten ehtoja käsitellään tarkemmin artikkelissa kasinobonukset ja kierrätysvaatimus.

Markkinointi ei saa ihannoida suurilla panoksilla pelaamista

Markkinointisäännökset tukevat samaa linjaa. Rahapelien markkinointi on kiellettyä muun muassa kuvaamalla toistuvaa, pitkäkestoista tai suurilla panoksilla tapahtuvaa rahapelaamista myönteisesti taikka pelaamattomuutta tai kohtuullista pelaamista kielteisesti ⚖️rahapelilaki 10/2026, 52 § – kielletyt markkinointikeinot . Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin eikä muutoin haavoittuvassa asemassa oleviin ⚖️rahapelilaki 10/2026, 53 § – haavoittuvassa asemassa olevat .

Suoramarkkinointia saa kohdistaa vain henkilöön, joka on antanut siihen nimenomaisen suostumuksensa, ja puhelinmarkkinointi on kielletty ⚖️rahapelilaki 10/2026, 54 § – suoramarkkinointikielto . Markkinointia ei saa kohdistaa henkilöön, joka on asettanut kaikkea pelaamista koskevan eston tai joka ei ole pelannut toimiluvanhaltijan pelejä edellisen kahden vuoden aikana. Säännös rajaa sitä, miten suurkuluttajia voidaan houkutella takaisin.

Rahansiirto- ja tappiorajat

Pelitilin kautta pelattavissa rahapeleissä pelaajan on asetettava rekisteröityessään tai viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa vuorokausi- ja kuukausikohtainen rahansiirtoraja ⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – rahansiirtoraja . Rajojen korotukset tulevat voimaan viiveellä: vuorokausirajan korotus seuraavana päivänä ja kuukausirajan korotus seuraavan kuukauden alusta. Laskut tulevat voimaan heti.

Viive on keskittymisen kannalta merkittävä yksityiskohta. Suurimmat tappiot syntyvät usein tilanteissa, joissa pelaaja yrittää voittaa häviönsä takaisin. Kun rajaa ei voi nostaa saman illan aikana, impulsiivinen tappioiden jahtaaminen vaikeutuu.

Valtioneuvoston asetuksella voidaan lisäksi säätää toimiluvanhaltijakohtaisista enimmäistappiorajoista, jotka koskevat sähköisiä raha-automaattipelejä, sähköistä rahabingoa, virtuaalivedonlyöntipelejä ja sähköisiä kasinopelejä sähköistä pokeripeliä lukuun ottamatta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 32 § – rahapelitoimiluvanhaltijan pelien toimeenpano . Tappiorajojen yksityiskohdat ja niiden rajoitukset käydään läpi artikkelissa tappiorajat 2027.

Peliesto ja tieto haittariskistä

Pelaaja voi valvontaviranomaiselle tekemällään ilmoituksella estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisensa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 29 § – pelaamisen estäminen . Toistaiseksi asetettu esto on voimassa vähintään vuoden, ja sen poistaminen tulee voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä. Lisäksi toimiluvanhaltijan on tarjottava välittömästi voimaan tuleva, seuraavan vuorokauden loppuun kestävä esto.

Toimiluvanhaltijan on myös pidettävä pelaajien saatavilla muun muassa tieto voiton todennäköisyydestä, arvontanopeudesta ja arvio rahapelin haittariskistä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 37 § – annettavat tiedot . Koska keskittyminen vaihtelee pelityypeittäin, tieto pelin haittariskistä on pelaajalle hyödyllisempi kuin yleinen varoitus.

Tämä voi muuttaa keskittymisen seurannan kokonaan. Tähän asti kokonaiskuva on nojannut neljän vuoden välein toistettaviin kyselyihin, joissa suurimmat kuluttajat ovat vähemmistö vastaajista ja joissa kulutus perustuu muistinvaraiseen arvioon. Pelitapahtumatason tiedot usealta toimiluvanhaltijalta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 100 § – THL:n tiedonsaantioikeus mahdollistavat periaatteessa sen, että keskittymistä voidaan mitata koko säännellyltä markkinalta, pelityypeittäin ja ajassa. Rekisterin sisällöstä säädetään erikseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 99 § – pelihaittarekisteri .

Miksi keskittymistä on vaikea mitata tarkasti

Keskittymisen suunnasta ei ole epäselvyyttä, mutta tarkat luvut ovat epävarmempia kuin julkisessa keskustelussa usein annetaan ymmärtää. THL on itse listannut raportissaan useita varauksia.

Ensimmäinen on aliarviointi. THL:n mukaan pelaajat aliarvioivat tyypillisesti pelaamiseen käyttämänsä rahamäärän, ja tämä on havaittu erityisesti niillä, joilla on rahapelaamiseen liittyviä ongelmia tai jotka käyttävät pelaamiseen paljon rahaa. Toinen on puuttuvat vastaukset: THL:n mukaan vastaajat, jotka eivät osaa sanoa tai jättävät vastaamatta kulutuskysymykseen, ovat usein paljon pelaavia. Molemmat tekijät viittaavat siihen, että kyselyn antama kuva keskittymisestä on pikemminkin liian lievä kuin liian jyrkkä.

Kolmas varaus liittyy yksittäisiin vastaajiin. THL:n mukaan yhden poikkeavan suuren euromäärän ilmoittaneen vastaajan mukaan ottaminen vaikuttaa osuuksiin huomattavasti suhteellisen pienessä vastaajajoukossa. Vuoden 2019 aineistossa yksi poikkeava havainto korvattiin tutkimuksen toiseksi suurimmalla arvolla, vuoden 2023 aineistossa korvauksia ei tehty. THL huomauttaa samalla, että rahapeli-ilmiöön kuuluu olennaisesti, että osa henkilöistä pelaa muihin verrattuna suuria euromääriä.

Neljäs varaus koskee vertailukelpoisuutta. Vuosina 2019 ja 2023 vastaajat saivat ilmoittaa kulutuksensa haluamallaan jaksolla, viikko-, kuukausi- tai vuositasolla. Aiemmin kulutusta kysyttiin toisin, minkä vuoksi THL ei tee kulutuksesta aikavertailuja kuin näiden kahden vuoden osalta. Lisäksi vuonna 2023 tiedonkeruu vaihtui puhelinhaastatteluista verkko- ja postikyselyyn. THL esittää kulutuksen kumuloitumisesta luottamusvälit, koska näihin muuttujiin sisältyy paljon epävarmuutta.

Viides varaus on kattavuus. Tutkimus koskee 15–74-vuotiaita Manner-Suomessa asuvia, joiden äidinkieli on suomi, ruotsi tai saame. Ahvenanmaa ei ole mukana. Yli 74-vuotiaat ja muunkieliset jäävät tarkastelun ulkopuolelle.

Epävarmuus ei muuta johtopäätöstä. Suomalaiset kyselyt, norjalainen ja brittiläinen pelitilidata, australialainen automaattiaineisto ja suomalainen alueaineisto päätyvät samaan suuntaan: pieni osa pelaajista vastaa suuresta osasta rahaa, ja tähän joukkoon kasautuvat myös haitat.

Kanavoinnin ongelma: pieni joukko, suuri paino

Rahapelilain tavoite on kanavoida pelaaminen valvotulle markkinalle. Keskittyminen tekee tavoitteesta samanaikaisesti helpomman ja vaikeamman. Helpomman siksi, että hallituksen esityksen sanoin kanavointiasteen parantamiseen tähtäävien toimien tulisi käytännössä kohdentua hyvin pienelle kohdejoukolle. Kun järjestelmän ulkopuolelle käytetystä rahasta KKV:n mukaan noin 90 prosenttia tuli noin kuudelta prosentilta sitä pelanneista, kanavointiaste liikkuu merkittävästi, jos juuri tämä joukko siirtyy valvotuille sivustoille.

Vaikeamman siksi, että juuri tämä joukko on sama, jonka pelaamista huolenpitovelvollisuus, bonusrajoitukset ja rahansiirtorajat pyrkivät hillitsemään. Paljon pelaava valitsee sivuston usein pelivalikoiman, palautusprosenttien, talletusten helppouden ja etujen perusteella. Jos valvotulla puolella on tiukemmat rajat ja vähemmän etuja, osa suurkuluttajista voi jäädä luvattomille sivustoille. Kanavoinnin mittaamisen ongelmia on käsitelty artikkelissa kanavointi lisenssimarkkinan mittarina.

Hallituksen esitys tunnistaa jännitteen. Sen vaikutusarvioinnin mukaan muutosten arvioidaan jonkin verran siirtävän rahapelaamista sähköiseen kanavaan ja korkeamman riskin rahapeleihin, ja tarjonnan ja markkinoinnin voidaan arvioida lisääntyvän toimilupajärjestelmän myötä erityisesti korkean haittariskin peleissä. Toisaalta esityksen mukaan muutokset antaisivat mahdollisuuden ulottaa sääntelyä valtaosaan rahapelaamista ja vaikuttaa haittojen ehkäisyyn nykyistä suuremmassa osassa pelaamista.

Mitä seuraavaksi kannattaa seurata

Keskittymisestä saadaan tulevina vuosina aiempaa parempaa tietoa. Seuraavat kysymykset ratkaisevat, onko uudistus onnistunut tässä suhteessa.

Ensimmäinen kysymys on, muuttuuko kulutuksen jakauma lisenssimarkkinan avautumisen jälkeen. Jos valvotulle markkinalle tulee paljon uutta tarjontaa ja markkinointia, satunnaispelaajien määrä voi kasvaa, mikä ohentaisi keskittymisprosentteja ilman, että suurkuluttajien tappiot pienenevät. Pelkkä prosenttiluku voi siis muuttua väärästä syystä. Siksi on seurattava myös suurimpien kuluttajien absoluuttisia määriä ja euromääriä.

Toinen kysymys on huolenpitovelvollisuuden käytäntö. Laki velvoittaa jatkuvaan seurantaan, yhteydenottoihin ja niiden dokumentointiin, mutta ratkaisevaa on, millä kynnyksellä toimiluvanhaltijat puuttuvat pelaamiseen ja miten valvontaviranomainen arvioi toimien riittävyyttä. THL:n oikeus saada tiedot huolenpitotoimista antaa mahdollisuuden verrata toimijoita keskenään.

Kolmas kysymys on tappiorajojen tulevaisuus. Laki mahdollistaa asetuksella annettavat toimiluvanhaltijakohtaiset enimmäistappiorajat keskeisiin verkkopeleihin, mutta niiden taso ratkaistaan asetuksella. Norjalainen ja brittiläinen data näyttää, että keskittyneimmissä peleissä ylimmät viisi prosenttia voivat vastata kolmesta neljäsosasta tappioita, joten rajojen taso vaikuttaa suoraan siihen, kuinka paljon suurkuluttajien tappioita voidaan leikata.

Neljäs kysymys on luvattoman tarjonnan osuus. Jos järjestelmän ulkopuolinen pelaaminen säilyy KKV:n kuvaamalla tavalla keskittyneenä, pieni joukko pelaajia voi pitää sen elinvoimaisena, vaikka valtaosa pelaajista siirtyisi valvotuille sivustoille.

Näin arvioit omaa rahapelikulutustasi

Keskittymisen tilastot eivät kerro yksittäiselle pelaajalle, onko hänen pelaamisensa hallinnassa. Oman kulutuksen tarkastelu kannattaa silti tehdä säännöllisesti, koska muutos satunnaisesta pelaamisesta suurkulutukseen tapahtuu yleensä huomaamatta.

1. Laske todellinen nettotappio

   Katso pelitilin tai pankkitilin tapahtumista, paljonko olet siirtänyt pelaamiseen ja paljonko kotiuttanut viimeisen kolmen ja kahdentoista kuukauden aikana. Muistinvarainen arvio on THL:n mukaan tyypillisesti liian pieni.

2. Laske yhteen kaikki sivustot

   Jos pelaat usealla sivustolla, laske summat yhteen. Yksittäisen sivuston rahansiirtoraja ei kerro kokonaiskulutuksestasi mitään.

3. Suhteuta tuloihin

   Vertaa vuoden nettotappiota käytettävissä oleviin tuloihisi. Sama euromäärä voi olla yhdelle harmiton ja toiselle vakava taloudellinen haitta.

4. Katso pelaamisen useutta ja pelityyppiä

   Päivittäin pelaavat käyttivät THL:n aineistossa keskimäärin yli 50 kertaa enemmän rahaa kuin harvemmin kuin kuukausittain pelaavat. Nopearytmiset pelit keskittävät kulutusta eniten.

5. Aseta rajat ennen pelaamista

   Laske rahansiirtorajat tasolle, jonka voit menettää kokonaan. Rajan lasku tulee voimaan heti, korotus vasta viiveellä.

6. Hae apua ajoissa

   Jos huomaat jahtaavasi tappioita, lainaavasi pelaamiseen tai salaavasi pelaamista, ota yhteyttä Peluuriin: auttava puhelin 0800 100 101 on maksuton. Tarvittaessa voit asettaa itsellesi pelieston.

Mitä luvuista jää käteen

Rahapelikulutuksen keskittyminen on Suomessa yhtä jyrkkää kuin muissa maissa, joissa asiaa on tutkittu. Noin 54 000 ihmistä kulutti vuonna 2023 saman verran kuin yli 2,4 miljoonaa muuta pelaajaa yhteensä, ja lähes puolet rahasta tuli pelaajilta, joiden pelaamiseen liittyy tunnistettavia ongelmia. Järjestelmän ulkopuolisessa pelaamisessa jakauma on vielä jyrkempi, ja pääkaupunkiseudun pelitilidata osoittaa, että automaattipelien tappiot painottuvat heikoimmille asuinalueille.

Luvuissa on epävarmuutta, mutta se vetää lähinnä yhteen suuntaan: kyselyt todennäköisesti aliarvioivat suurimpien kuluttajien rahankäyttöä. Rahapelilaki tarttuu keskittymisen mekanismeihin huolenpitovelvollisuudella, rahankäyttöön sidottujen etujen kiellolla, markkinointirajoituksilla ja rahansiirtorajoilla. Sen heikkous on toimiluvanhaltijakohtaisuus, joka jättää pelaajan kokonaiskulutuksen näkymättömiin kaikille muille kuin tilastoja jälkikäteen kokoavalle THL:lle. Uudistuksen onnistumista voi arvioida pitkälti sillä, pienenevätkö juuri tämän pienen joukon tappiot.

← Kaikki artikkelit