Rahapelilain liitännäismuutokset: 13 lakia muuttuu

Rahapelilain liitännäismuutokset ovat se osa rahapeliuudistusta, joka jää lähes aina uutisoinnin ulkopuolelle. Kun eduskunta hyväksyi uuden rahapelilain, se hyväksyi samalla nipun muita lakeja: hallituksen esityksessä HE 16/2025 vp ehdotettiin uuden rahapelilain lisäksi 13 lain muuttamista ja kahden lain säännösten kumoamista. Kaikki 16 säädöstä vahvistettiin samana päivänä 16.1.2026 ja julkaistiin säädöskokoelmassa 20.1.2026 peräkkäisillä numeroilla 10/2026–25/2026.

Nämä muutokset eivät ole pelkkää teknistä siivousta, vaikka osa niistä on. Niissä ratkaistaan, paljonko rahapelituotosta menee veroa, milloin pelaajan voitto on veronalaista tuloa, mistä teoista voi joutua vankeuteen, kuka valvoo markkinointia ja mihin rekisteriin viranomainen saa katsoa toimilupaa myöntäessään. Osa liitännäismuutoksista on jo voimassa: kaksi niistä tuli voimaan 1.3.2026 samaan aikaan kuin toimilupamenettely käynnistyi. Loput tulevat voimaan 1.7.2027.

Tässä artikkelissa käydään läpi jokainen liitännäissäädös, mitä se muuttaa ja mitä se tarkoittaa pelaajalle, peliyhtiölle ja viranomaiselle. Lähteinä ovat rahapelilaki 10/2026, hallituksen esitys HE 16/2025 vp perusteluineen sekä kunkin muutoslain säädöskokoelmateksti.

Miksi yksi laki ei koskaan riitä

Suomalainen lainsäädäntö on verkosto, jossa lait viittaavat toisiinsa. Kun jokin ala siirretään kokonaan uuden lain piiriin, jokainen viittaus vanhaan lakiin on käytävä läpi. Muuten syntyy aukkoja: seuraamusta ei voi panna täytäntöön, tuomioistuin ei ole toimivaltainen, veroviranomainen ei saa luovuttaa tietoa lupaviranomaiselle tai rangaistussäännös osoittaa lakiin, jossa asiasta ei enää säädetä.

Rahapeliuudistuksessa tämä ongelma oli tavallista suurempi, koska rahapelit olivat neljännesvuosisadan ajan olleet osa arpajaislakia (1047/2001). Arpajaislaki sääteli samassa paketissa hyvin erilaisia asioita: yhdistysten tavara-arpajaisia, bingoa, tavaravoittoautomaatteja, arvauskilpailuja ja Veikkaus Oy:n yksinoikeutta rahapeleihin. Kun rahapelit irrotetaan omaksi laikseen, arpajaislaista on poistettava kaikki rahapelejä koskeva – ja jokainen muu laki, joka viittaa arpajaislakiin rahapelien takia, on tarkistettava.

Osa liitännäismuutoksista on siis puhtaasti teknisiä viittauskorjauksia. Osa ei ole. Verolakeihin tehdyt muutokset sisältävät uudistuksen taloudellisesti merkittävimmät ratkaisut, ja rikoslain muutos määrittelee, missä kulkee hallinnollisen seuraamuksen ja rikosvastuun raja. Näiden kahden ryhmän erottaminen toisistaan on hyödyllinen tapa lukea koko pakettia.

Näin muutoslakia luetaan

Muutoslaki on lukijalle hankala tekstityyppi, koska se ei sisällä valmista lopputulosta vaan ohjeen siitä, miten toista lakia muokataan. Rakenne on aina sama, ja kun sen tuntee, säädöskokoelman tekstit avautuvat nopeasti.

Muutoslaki alkaa johtolauseella, jossa kerrotaan kolme asiaa: mitä kumotaan, mitä muutetaan ja mitä lisätään. Esimerkiksi laissa 11/2026 johtolause luettelee ensin kumottavat pykälät ja luvut, sitten muutettavat pykälät. Johtolauseen jälkeen tulee lause, joka alkaa sanoilla “sellaisina kuin ne ovat” ja luettelee, minkä aiempien muutoslakien mukaisessa muodossa kukin pykälä on. Tämä luettelo näyttää sekavalta mutta on tärkeä: se osoittaa, mihin versioon muutos kohdistuu.

Sen jälkeen tulee itse säädösteksti, eli pykälät uudessa muodossaan. Lopussa on voimaantulosäännös ja mahdolliset siirtymäsäännökset. Voimaantulosäännös on usein se kohta, joka ratkaisee lukijan kysymyksen: mistä päivästä alkaen tämä pätee.

Muutoslaista ei siis näe, miltä muutettu laki lopulta näyttää. Sen selvittämiseksi on luettava muutoslaki ja muutettavan lain ajantasainen versio rinnakkain. Hallituksen esityksen liitteenä olevat rinnakkaistekstit tekevät tämän valmiiksi: niissä vanha ja uusi sanamuoto ovat vierekkäin. HE 16/2025 vp:ssä rinnakkaistekstejä on kaikista niistä muutoslaeista, joissa muutetaan olemassa olevaa säännöstä – ei kuitenkaan kumoamislaeista, joissa ei ole uutta tekstiä esitettäväksi.

Kaikki 16 säädöstä yhdellä silmäyksellä

Alla oleva taulukko kokoaa koko paketin. Voimaantulopäivä kertoo, milloin muutos alkaa vaikuttaa – ei sitä, milloin laki vahvistettiin.

Taulukosta näkyy uudistuksen rakenne. Kaksi säädöstä palvelee lupamenettelyä, joka käynnistyi jo maaliskuussa 2026. Loput astuvat voimaan vasta silloin, kun toimiluvanvarainen rahapelitoiminta alkaa. Uudistuksen kokonaiskuva on käsitelty artikkelissa rahapelilaki 2027 – mikä muuttuu, ja lain eteneminen esityksestä laiksi artikkelissa rahapelilain valmistelu.

Arpajaislaki kutistuu murto-osaan entisestä

Määrällisesti suurin liitännäismuutos on laki arpajaislain muuttamisesta (11/2026). Sillä kumotaan arpajaislain 3 §, kokonaan 3. ja 4. luku, 42 a §, 43 §, 46 §, 47 §:n 1–4 ja 7 momentti, 48–55 §, 62 a–62 n § sekä 66 a §. Lisäksi muutetaan 1, 2, 4, 5, 8, 42, 42 b, 44, 45, 57, 59, 60, 62, 63, 64, 66 ja 67 §.

Käytännössä arpajaislaista poistuu koko rahapelisääntely. Kumottavassa 3. luvussa säädettiin Veikkaus Oy:n yksinoikeudesta, yhtiön hallintoneuvostosta, toiminnan rajoituksista, rahapelien toimeenpanosta, pelaajien rekisteröinnistä, tunnistautuneesta pelaamisesta, ikärajasta, markkinoinnista, pelaamisen estämisestä ja raha-automaateista. Kumottavassa 4. luvussa säädettiin Veikkauksen tuotosta. Molemmat aiheet joko siirtyvät rahapelilakiin tai poistuvat kokonaan.

Uuden 1 §:n mukaan arpajaislaissa säädetään arpajaisten toimeenpanosta ja toimeenpanon valvonnasta, ja pykälään lisätään viittaus: rahapelitoiminnasta ja sen valvonnasta säädetään rahapelilaissa. Vielä selvempi rajanveto tehdään 2 §:ssä, jossa arpajaisten määritelmästä rajataan nimenomaisesti pois rahavoitto. Arpajaislaki koskee siis vastaisuudessa toimintaa, jossa voittona on jotain muuta kuin rahaa: tavara-arpajaisia, arvauskilpailuja, tavaravoittoautomaatteja ja sellaista bingoa, jossa rahaa ei voi voittaa.

Muutos näkyy myös valvonnassa. Poliisihallitus jatkaa tavaravoittoarpajaisten valtakunnallisena valvojana ja poliisilaitokset alueellisina valvojina, mutta rahapelivalvonta siirtyy Lupa- ja valvontavirastolle. Arpajaislain 42 a §:ssä säädetty sisäministeriön yhteydessä toiminut rahapeliasioiden neuvottelukunta kumotaan, eikä rahapelilakiin oteta vastaavaa toimielintä. Sidosryhmien pysyvä keskustelufoorumi siis lakkaa ilman, että tilalle säädetään uutta.

Ratkaisusuositus katoaa lainsäädännöstä

Yksi kumoamisista ansaitsee erityishuomion. Arpajaislain 48 §:ssä säädettiin ratkaisusuosituksesta: menettelystä, jossa rahapeliä koskeva erimielisyys voitiin saattaa arvioitavaksi ja saada asiassa suositus. Pykälä kumotaan, eikä rahapelilakiin oteta vastaavaa säännöstä.

Siirtymäsäännösten mukaan ennen lainmuutosten voimaantuloa toimeenpantuihin rahapeleihin sovelletaan edelleen vanhoja voitonperimis- ja ratkaisusuositussäännöksiä, joten valvovalla viranomaisella on oltava valmius käsitellä määräajassa tehdyt vanhat hakemukset vielä uuden lain voimaantulon jälkeenkin. Uusissa peleissä pelaajan reitti on kuitenkin toinen. Rahapelilaki velvoittaa toimiluvanhaltijan käsittelemään pelaajan yhteydenotot ⚖️rahapelilaki 10/2026, 49 § – pelaajan yhteydenottojen käsittely , ja riitatilanteessa jäljelle jäävät toimijan oma prosessi, kuluttajaneuvonta, kuluttajariitalautakunta ja tuomioistuin. Vaihtoehtoisia riidanratkaisureittejä on vertailtu artikkelissa valitus nettikasinosta.

Muutosta voi perustella sillä, että ratkaisusuositus oli yhden monopoliyhtiön aikakauden ratkaisu eikä sovi järjestelmään, jossa toimijoita on kymmeniä. Vastakkainen näkemys on yhtä perusteltu: kun toimijoita on enemmän ja osa niistä on sijoittautunut ulkomaille, matalan kynnyksen menettelylle olisi enemmän eikä vähemmän tarvetta. Tätä kohtaa kannattaa seurata, kun ensimmäiset toimilupavuodet on eletty.

Mitä arpajaislaista vielä katoaa

Kumottavien pykälien listalla on muutakin, mikä kertoo uudistuksen logiikasta.

Arpajaislain 46 § velvoitti Veikkaus Oy:n korvaamaan valtiolle rahapelitoiminnan valvonnasta aiheutuvat kustannukset. Se kumotaan, koska rahapelilaissa säädetään kaikilta valvottavilta perittävästä valvontamaksusta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 70 § – valvontamaksu . Malli muuttuu yhden yhtiön kustannuskorvauksesta koko toimialaa koskevaksi maksuksi.

Arpajaislain 51 § koski Veikkaus Oy:n oikeutta käsitellä henkilötietoja ja 53–55 § yhtiön tietojen luovuttamista sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedonsaantioikeutta. Kaikki kumotaan ja vastaavat säännökset siirtyvät rahapelilakiin, jossa ne koskevat kaikkia toimiluvanhaltijoita. Arpajaislain 52 § puolestaan velvoitti sosiaali- ja terveysministeriön seuraamaan ja tutkimaan arpajaisten haittoja. Pykälä kumotaan kokonaan, koska toiminta on käytännössä keskittynyt rahapelihaittoihin ja niistä säädetään jatkossa rahapelilaissa. Sivuvaikutus on, ettei tavaravoittoarpajaisten haittojen seurannasta enää säädetä laissa lainkaan.

Kumottavien joukossa ovat myös arpajaislain 62 l–62 n §, joissa säädettiin maksuliikenne-estoista. Rahapelilakiin ei oteta vastaavia säännöksiä, vaan luvattomaan verkkotarjontaan puututaan muilla keinoilla: toimeenpanon ja markkinoinnin kieltämisellä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 76 § sekä poistomääräyksellä, jolla lainvastaista verkkosisältöä voidaan määrätä poistettavaksi tai verkkotunnus poistettavaksi rekisteristä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 78 § – poistomääräys . Keinovalikoima siis vaihtuu maksuliikenteen estämisestä sisällön ja näkyvyyden estämiseen.

Verotus: kolme lakia, joissa ratkaistaan rahat

Uudistuksen taloudellinen ydin ei ole rahapelilaissa vaan verolaeissa. Ne muuttavat sekä sitä, paljonko yhtiöt maksavat, että sitä, milloin pelaajan voitto on veronalaista.

Arpajaisverolaki: 12 prosentista 22 prosenttiin

Laki arpajaisverolain muuttamisesta (14/2026) muuttaa arpajaisverolain 1 §:n, 2 §:n 1 momentin sekä 4 §:n 1 ja 3 momentin. Muutoksia on kolme, ja jokainen on merkittävä.

Ensinnäkin verokanta. Arpajaisveroa suoritetaan 22 prosenttia tuotosta sekä yksinoikeudella toimeenpannuista rahapeleistä että Suomessa myönnetyn toimiluvan perusteella tarjotuista rahapeleistä. Aiemmin yksinoikeudella toimeenpantuihin rahapeleihin sovellettiin 12 prosentin kantaa. Hallituksen esityksen perusteluissa yhtenäistä kantaa perustellaan sillä, että se selkeyttää verotusta, ilmentää sääntelykokonaisuuden johdonmukaisuutta ja voidaan toteuttaa budjettineutraalisti sekä valtakunnan että Ahvenanmaan kannalta. Perusteluissa todetaan myös, että yhtenäiseen verokantaan päädyttiin Ruotsin rahapelijärjestelmäuudistuksessa.

Toiseksi alueellinen soveltamisala. Arpajaisverolain 1 §:n uusi rakenne jakaa verotettavat arpajaiset kolmeen ryhmään: yksinoikeudella Suomessa toimeenpannut rahapelit ja muut arpajaiset, Suomessa myönnetyn toimiluvan perusteella Suomessa pelattavaksi tarjotut rahapelit sekä muut Suomessa toimeenpannut arpajaiset. Lisäksi pykälään lisätään nimenomainen rajaus: veroa ei suoriteta Suomesta toisessa valtiossa pelattavaksi tarjotuista rahapeleistä.

Kyse on periaatteellisesta muutoksesta. Esityksen perusteluissa se kuvataan siirtymäksi myyntimaaperiaatteesta kulutusmaaperiaatteeseen: veroa kannetaan siinä valtiossa, jossa pelaaminen tapahtuu, riippumatta siitä, mistä valtiosta käsin pelejä tarjotaan. Koska rahapelilaki edellyttää pelaajien rekisteröintiä ja sallii sähköisiin rahapeleihin rekisteröitäväksi vain valtakunnassa vakinaisesti asuvat, vero kohdistuu käytännössä Suomessa asuvien pelaamiseen.

Kolmanneksi bingon erityissäännös. Arpajaisverolain 4 §:n 3 momenttia täsmennetään niin, että 5 prosentin kanta jaettujen voittojen yhteenlasketusta arvosta koskee vain bingopeliä, josta voittona ei voi saada rahaa. Rahabingoon sovelletaan yleistä 22 prosentin kantaa. Tavara-arpajaisten, arvauskilpailujen ja tavaravoittoautomaattien 1,5 prosentin kantaan ei tehdä muutoksia.

Tuloverolaki: verovapaus rajataan luvalliseen tarjontaan

Laki tuloverolain muuttamisesta (15/2026) tekee kaksi asiaa. Se kumoaa tuloverolain 21 c §:n ja kirjoittaa 85 §:n uusiksi.

Kumottava 21 c § koski rahapeliyhteisöjen verovelvollisuutta. Sen poistuessa Veikkaus Oy ja PAF siirtyvät normaaliin yhteisöverotukseen myös yksinoikeuden nojalla harjoittamassaan toiminnassa. Perustelu on kilpailuneutraliteetti: kun samalla markkinalla toimii toimiluvanhaltijoita, Suomeen sijoittautuneisiin toimijoihin on sovellettava samoja verotusperiaatteita kuin muiden toimialojen yrityksiin. Esityksessä huomautetaan myös, että yhtenäinen verokohtelu vähentää kannustinta poiketa markkinaehtoisuudesta konserniyhtiöiden välisissä liiketoimissa.

Muutoksella on sivuvaikutus, joka koskee kuntia. Yhteisöveron tuotosta tietty osuus tilitetään kunnille, joten peliyhteisöjen verovapauden poistaminen kasvattaa kunnille tilitettävää määrää. Esityksessä todetaan, että kompensaatiota ja kuntien jako-osuutta tarkastellaan myöhemmin muiden yhteisöverotuottojen muutosten yhteydessä, eikä verontilityslakiin siksi ehdotettu muutosta. Rahavirtojen kokonaiskuvaa on käsitelty artikkelissa rahapelituotot – kuka hyötyy.

Pelaajan kannalta olennaisempi on 85 §. Uuden sanamuodon mukaan veronalaista tuloa ei ole voitto, joka on saatu arpajaisverolain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuista rahapeleistä tai muista arpajaisista, toisessa ETA-valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti toimeenpannuista muista arpajaisista kuin rahapeleistä taikka toisessa ETA-valtiossa sen lainsäädännön mukaisesti pelattavaksi tarjotuista rahapeleistä.

Luettelosta puuttuu yksi ryhmä, ja se on koko muutoksen ydin: ilman Suomen toimilupaa Suomeen tarjotut rahapelit. Niistä saatu voitto on saajalleen veronalaista ansiotuloa riippumatta siitä, mistä maasta käsin peli tarjotaan.

Perusteluissa avataan myös, milloin peliä katsotaan tarjotun pelattavaksi Suomessa. Esimerkkeinä mainitaan sähköisten rahapelien tarjoaminen toimeenpanijan verkkosivuilla suomen kielellä, pelin markkinointi Suomessa tai suomalaisille sekä Suomessa asuvien hyväksyminen rekisteröidyiksi asiakkaiksi. Vastaavasti pelejä, joiden pelaaminen edellyttää fyysistä läsnäoloa toisessa maassa – esimerkiksi paikan päällä pelattavaa pokeriturnausta – ei katsota tarjotun pelattavaksi Suomessa.

Muutos laajentaa verovapautta myös yhteen suuntaan. Voimassa olevan säännöksen mukaan ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneen toimeenpanijan tarjoamista peleistä saadut voitot ovat veronalaisia. Jatkossa verovapaus ulottuu tällaisenkin toimijan Suomen toimiluvan nojalla tarjoamiin peleihin. Ratkaisevaa ei siis ole yhtiön kotipaikka vaan se, onko sillä Suomen lupa.

Miksi voittojen verottaminen on kanavointikeino

Voittojen verokohtelun muutos ei ole ensisijaisesti fiskaalinen. Esityksen perusteluissa se esitetään keinona tehdä luvallisesta tarjonnasta houkuttelevampi vaihtoehto kuin luvattomasta.

Taustalla on pitkä EU-oikeudellinen ketju. Asiassa C-42/02 (Lindman) EU-tuomioistuin katsoi palvelujen tarjoamisen vapauden vastaiseksi sen, että toisessa jäsenvaltiossa toimeenpannuista arpajaisista saatuja voittoja pidettiin Suomessa veronalaisena tulona samalla kun kotimaiset voitot olivat verovapaita. Ratkaisu pakotti Suomen laajentamaan verovapauden koko ETA-alueelle. Esityksen perusteluissa arvioidaan, että toimilupajärjestelmiin siirtymisen ja myöhemmän oikeuskäytännön jälkeen Lindman-ratkaisu ei ole enää samalla tavalla merkityksellinen kuin aiemmin.

Toinen viittauskohta on asia C-3/17 (Sporting Odds), jossa tuomioistuin totesi, että kanavointitavoitteen saavuttamiseksi luvan saaneiden toimijoiden on oltava luotettava mutta samalla houkutteleva vaihtoehto kielletyille toiminnoille. Perusteluissa vedetään tästä johtopäätös: verokohtelu on tapa lisätä luvallisen tarjonnan houkuttelevuutta, ja se on haittojen torjunnan kannalta vaaraton keino verrattuna esimerkiksi markkinoinnin vapauksien laajentamiseen. Ruotsissa vastaava ratkaisu tehtiin jo vuoden 2019 uudistuksessa.

Perusteluissa käydään läpi myös vähennysoikeus, ja se kannattaa lukea tarkasti. Yksittäiseen voitolliseen vetoon kohdistuva panos on voitu verotuskäytännössä vähentää tulonhankkimismenona, mutta tappiollisiin vetoihin kohdistuvat panokset on katsottu vähennyskelvottomiksi elantomenoiksi. Peliautomaateista saaduista voitoista ei ole voitu vähentää tulonhankkimiskuluja lainkaan, koska puhtaaseen sattumaan perustuvassa pelaamisessa ei ole katsottu olevan kyse tulon hankkimisesta vaan tulon käyttämisestä. Pokerissa tilanne on toinen, jos pelaamista harjoitetaan tulonhankkimistarkoituksessa.

Tämä on hyvä muistutus siitä, että rahapelaaminen on viihdettä eikä tapa ansaita rahaa. Tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen, ja verosääntely kohtelee tappioita eri tavalla kuin voittoja.

Elinkeinoverolaki ja arvonlisäverolaki

Kaksi pienempää verolakimuutosta täydentävät kokonaisuutta.

Laki elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 8 §:n muuttamisesta (23/2026) lisää vähennyskelpoisten menojen esimerkkiluetteloon uuden 23 kohdan: rahapelilain 19 §:n nojalla suoritettava korvaus rahapelien toimeenpanemiseen oikeuttavasta toimiluvasta. Kyse on yksinoikeustoimiluvan haltijan valtiolle maksamasta korvauksesta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 19 § – yksinoikeustoimiluvanhaltijan suorittama korvaus valtiolle , joka muodostuu kertaluonteisesta peruskorvauksesta ja vuotuisista suhteellisista korvauksista. Perusteluissa todetaan, että kertaluonteinen peruskorvaus poistettaisiin edellytysten täyttyessä yhtä suurina vuotuisina poistoina, kuitenkin enintään kymmenenä verovuotena.

Tämä muutos tuli voimaan 1.3.2026 ja sitä sovellettiin ensimmäisen kerran verovuodelta 2026 toimitettavassa verotuksessa. Syy aikaistukseen on käytännöllinen: korvaus on toimiluvan voimassaolon edellytys, ja ensimmäinen erä on maksettava ennen toimiluvan voimaantuloa. Ilman vähennyskelpoisuutta koskevaa selvennystä yhtiö olisi joutunut maksamaan merkittävän erän ilman varmuutta sen verokohtelusta.

Laki arvonlisäverolain 59 §:n muuttamisesta (25/2026) on puhdas viittaustarkistus. Arpajaisten järjestäminen ja välitys sekä peliautomaatin tai pelin vaatiman tilan luovuttaminen kiinteistöltä ovat arvonlisäverottomia, ja koska arpajaisverolain 2 §:n rakenne muuttuu, viittaus on päivitettävä osoittamaan oikeisiin kohtiin. Sisältö ei muutu, mutta ilman muutosta verottomuuden ala olisi voinut muuttua vahingossa.

Rikoslaki: mistä voi joutua vankeuteen

Laki rikoslain 17 luvun 16 a ja 16 b §:n muuttamisesta (17/2026) kirjoittaa uusiksi molemmat rahapeleihin ja arpajaisiin liittyvät rangaistussäännökset. Rangaistusasteikkoihin ei tehdä muutoksia, mutta tekojen kuvaukset päivitetään vastaamaan rahapelilakia.

Rahapelirikoksesta (16 a §) voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi. Rangaistavia tekoja ovat rahapelin toimeenpano ilman rahapelilain edellyttämää toimilupaa, muun kuin toimiluvanhaltijan toimeenpaneman rahapelin myyminen, välittäminen tai markkinointi, rahapelien myyminen tai markkinointi ulkomaille kiellon vastaisesti, toimiluvanhaltijan pelien myyminen tai välittäminen ilman toimeenpanijan lupaa sekä tilan luovuttaminen rahapeliautomaatin tai kasinopelin käytettävänä pitämiseen, jos pitäjä ei ole toimiluvanhaltija. Jokainen kohta viittaa rahapelilain 75 §:n kieltoihin ⚖️rahapelilaki 10/2026, 75 § – rahapelitoimintaa koskevat kiellot .

Arpajaisrikoksesta (16 b §) voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Pykälä kattaa sekä tavaravoittoarpajaisia että rahapelejä koskevia tekoja. Rahapelien osalta rangaistavia ovat rahapelaamisen 18 vuoden ikärajan rikkominen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikäraja , alle 18-vuotiaan pelikasinoon pääsyn estämisvelvollisuuden rikkominen, rahapelien markkinointia koskevien 52, 53 ja 56 §:n säännösten rikkominen sekä rahapelien toimeenpano vastoin 75 §:n 1 momentin kieltoa.

Merkittävä sisällöllinen muutos on se, että markkinointisääntelyn rangaistavuuden ala supistuu verrattuna voimassa olevaan arpajaisrikossäännökseen. Rikosoikeudellinen vastuu keskittyy jatkossa erityisesti alaikäisten suojelemiseen tähtääviin säännöksiin. Perusteluissa tämä perustellaan sillä, että alaikäisten suojeleminen rahapelihaitoilta on järjestelmän keskeisin suojeltava tavoite ja siihen liittyy painava yhteiskunnallinen tarve.

Porrastus on syytä hahmottaa kokonaisuutena, koska sama teko voi kulkea useaa reittiä.

1. Valvontaviranomaisen huomautus ja kielto

   Lupa- ja valvontavirasto voi kieltää rahapelin toimeenpanon tai markkinoinnin ja asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakon. Kielto on ensisijainen keino puuttua jatkuvaan toimintaan.

2. Rikemaksu

   Vähäisemmistä laiminlyönneistä valvontaviranomainen voi määrätä rikemaksun. Se on hallinnollinen seuraamus, jota ei käsitellä tuomioistuimessa ensimmäisenä asteena.

3. Seuraamusmaksu markkinaoikeudessa

   Vakavammista rikkomuksista valvontaviranomainen tekee esityksen markkinaoikeudelle, joka päättää seuraamusmaksusta. Päätöksestä voi valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupaa.

4. Rikosprosessi

   Vakavimmissa tapauksissa – erityisesti toiminta ilman toimilupaa tai alaikäisiin liittyvien säännösten rikkominen – kyse on rikoslain mukaisesta rahapeli- tai arpajaisrikoksesta, jota käsitellään yleisessä tuomioistuimessa.

5. Toimiluvan peruuttaminen

   Ankarin hallinnollinen seuraus on toimiluvan peruuttaminen. Se ei ole rangaistus vaan luvan edellytysten pettämisen seuraus, ja käytännössä se päättää toiminnan Suomessa.

Luvattoman tarjonnan torjuntaa laajemmin on käsitelty artikkelissa luvattomat nettikasinot 2027.

Seuraamusten täytäntöönpano ja tuomioistuinlinjat

Kaksi liitännäismuutosta huolehtii siitä, että edellisen jakson seuraamukset ovat käytännössä toimeenpantavissa.

Laki sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta (18/2026) lisää lain soveltamisalaan rahapelilaissa tarkoitetun rikemaksun ja markkinaoikeuden määräämän seuraamusmaksun. Ilman tätä muutosta seuraamukselle ei olisi täytäntöönpanoreittiä: määräys olisi olemassa mutta sen perimisestä ei olisi säädetty. Täytäntöönpanosta huolehtii Oikeusrekisterikeskus.

Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 ja 5 luvun muuttamisesta (19/2026) jakaa rahapeliasiat markkinaoikeudessa kahteen ryhmään. Lupa- ja valvontaviraston esitykset seuraamusmaksun määräämisestä käsitellään kilpailu- ja valvonta-asioina, jolloin menettelyssä noudatetaan hallintoprosessia. Muut rahapelilaissa tarkoitetut asiat – käytännössä toimeenpanon ja markkinoinnin kieltämistä koskevat päätökset, uhkasakon tuomitseminen maksettavaksi sekä poistomääräystä koskevat päätökset – käsitellään markkinaoikeudellisina asioina, joissa noudatetaan osittain siviiliprosessuaalista järjestystä.

Ero ei ole tekninen yksityiskohta. Markkinaoikeudellisissa asioissa asianosaiset vastaavat lähtökohtaisesti itse oikeudenkäyntikuluistaan, ja tuomioistuimen selvitysvelvollisuus on erilainen kuin hallintoprosessissa, jossa tuomioistuimen on huolehdittava asian selvittämisestä. Sillä, kumpaan ryhmään asia kuuluu, on siis todellista merkitystä osapuolelle.

Rahanpesulaki: toimiluvanhaltijat ilmoitusvelvollisiksi

Laki rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annetun lain muuttamisesta (13/2026) on liitännäismuutoksista sisällöllisesti laajin heti arpajaislain jälkeen. Se muuttaa rahanpesulain 1 luvun 2 §:n 1 momentin 9 kohdan ja 2 momentin, 3 §:n 4 momentin, 3 luvun 7 §:n 6 momentin sekä 7 luvun 1 §:n 1 momentin 2 kohdan, 2 §:n 2 momentin ja 3 §:n 3 momentin.

Ydin on soveltamisalassa. Aiemmin rahanpesulakia sovellettiin arpajaislain 11 §:ssä tarkoitettuun rahapeliyhteisöön eli Veikkaus Oy:hyn. Jatkossa sitä sovelletaan rahapelilain 5 ja 6 §:ssä tarkoitetun toimiluvan haltijaan, eli sekä yksinoikeustoimiluvan haltijaan että rahapelitoimiluvan haltijoihin. Peliohjelmistotoimiluvan haltijaan lakia ei sovelleta – tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi rahapelitoimilupaa ja peliohjelmistotoimilupaa ei pidä sekoittaa keskenään, sillä velvoitteet eroavat.

Asiamiehiä koskevaan säännökseen tehdään pieni mutta merkityksellinen muutos. Aiemmin lakia sovellettiin elinkeinonharjoittajaan, joka välittää osallistumisilmoituksia ja -maksuja. Sana muutetaan muotoon tai, jolloin soveltamisalaan kuuluminen ei edellytä molempien välittämistä. Muutos sulkee aukon, jossa vain toista tehtävää hoitava välittäjä olisi jäänyt sääntelyn ulkopuolelle.

Kolmas muutos koskee automaattipelaamista. Rahanpesulakia ei sovelleta pidettäessä raha-automaatteja käytettävänä pelikasinon ulkopuolella, mutta lakia sovelletaan, jos pelaaminen tapahtuu rekisteröityneeksi pelaajaksi tunnistautuneena. Viittaus arpajaislakiin muutetaan viittaukseksi rahapelilain 20 §:ään ⚖️rahapelilaki 10/2026, 20 § – pelaajien rekisteröinti ja henkilöllisyyden todentaminen . Koska tunnistautuminen on pakollista kaikessa rahapelaamisessa, käytännön lopputulos on, että automaattipelaaminen pysyy rahanpesulain soveltamisalassa.

Neljäs muutos on valvontaviranomainen: Poliisihallituksen sijaan rahapelitoiminnan rahanpesuvalvonnasta vastaa Lupa- ja valvontavirasto. Ahvenanmaan osalta perusteluissa todetaan, että toimivallan siirtyminen edellyttää uuden sopimusasetuksen antamista, jolla toimivalta valvoa PAF:a siirretään maakunnan hallitukselle maakunnassa tapahtuvan rahapelitoiminnan osalta. Rahanpesun ja rahapelien suhdetta on käsitelty laajemmin artikkelissa rahanpesu ja rahapelit.

Viranomaisten tiedot: kolme lakia, jotka ratkaisevat lupaharkinnan

Toimilupaharkinta perustuu tietoon, jota lupaviranomainen ei itse tuota. Kolme liitännäismuutosta järjestää tämän tiedonkulun uudelleen.

Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain 12 §:n 2 momentin ja 38 §:n 2 momentin 6 kohdan kumoamisesta (12/2026) poistaa poliisin oikeuden käsitellä Veikkaus Oy:n ja sen asiamiesten asiakkaiden henkilötietoja rahanpesulain ja arpajaislain mukaista valvontaa ja tilastointia varten sekä näiden tietojen poistamista koskevan säännöksen. Peruste on yksinkertainen: Poliisihallituksella ei ole enää näitä tehtäviä sen jälkeen, kun valvonta on siirtynyt Lupa- ja valvontavirastolle. Tämä on hyvä esimerkki liitännäismuutoksesta, joka on välttämätön nimenomaan perusoikeussyistä – henkilötietojen käsittelyoikeus ei saa jäädä voimaan ilman tehtävää, joka sitä edellyttää.

Laki verotustietojen julkisuudesta ja salassapidosta annetun lain 20 §:n muuttamisesta (16/2026) antaa Verohallinnolle oikeuden salassapitovelvollisuuden estämättä antaa pyynnöstä viranomaiselle tietoja arpajaisista ja rahapeleistä sekä niistä suoritetuista arpajaisveroista verovelvollista koskevine tunnistetietoineen, kun kyse on arpajaislain mukaisten arpajaisten tai rahapelilain mukaisten rahapelien toimeenpanoa koskevan lupa-asian käsittelystä. Ilman tätä muutosta lupaviranomainen ei saisi verotietoja hakijan arviointiin.

Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain 6 §:n muuttamisesta (24/2026) lisää velvoitteidenhoitoselvityksen käyttötarkoituksiin uuden 40 kohdan: selvitys laaditaan tukemaan rahapelilain 10 §:ssä säädetyn luotettavuuden ja sopivuuden selvittämistä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 10 § – hakijan luotettavuus ja sopivuus . Velvoitteidenhoitoselvitys on koottu raportti siitä, miten organisaatio ja siihen kytkeytyvät toimijat ovat hoitaneet lakisääteiset velvoitteensa – veroja, ilmoituksia ja maksuja koskevat tiedot yhdessä paketissa.

Tämäkin muutos tuli voimaan 1.3.2026, eli samaan aikaan kuin toimilupahakemusten vastaanotto käynnistyi. Syy on ilmeinen: ilman selvitystyökalua ensimmäisen hakijakierroksen luotettavuusarviointi olisi jouduttu tekemään kevyemmin tiedoin. Hakijoiden taustojen selvittämistä on käsitelty artikkelissa nettikasinoiden taustayhtiöt.

Valvonta vaihtaa virastoa kesken matkan

Liitännäismuutosten voimaantulopäivät selittyvät osin sillä, että valvonta siirtyy kahden viraston välillä. Rahapelilain 106 §:n mukaan Poliisihallitus toimii lain 57 §:ssä tarkoitettuna toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 saakka ⚖️rahapelilaki 10/2026, 57 § – valvontaviranomainen . Vasta sen jälkeen tehtävä siirtyy Lupa- ja valvontavirastolle.

Siirtymä on käytännössä mittava. Rahapelilain voimaantulosäännöksen mukaan Poliisihallituksesta siirtyvien tehtävien hoitamisen edellyttämät sopimukset ja sitoumukset sekä niistä johtuvat oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät lain voimaan tullessa Lupa- ja valvontavirastolle. Samoin siirtyvät tehtävien hoitamiseksi välttämättömät arkistot, rekisterit ja tietoaineistot. Henkilöstön asemaan sovelletaan valtion virkamieslain säännöksiä valtion toimintojen uudelleenjärjestelystä, jolloin virat ja niihin nimitetyt virkamiehet siirtyvät sinne, minne tehtävätkin.

Lisäksi Lupa- ja valvontavirastolla ja valtiovarainministeriöllä on jo ennen lain voimaantuloa oikeus saada Poliisihallitukselta salassapitosäännösten estämättä ne tiedot, joita lupa- ja valvontatoiminnan käynnistämisen valmistelu edellyttää: uudistuksen toimeenpanoasiakirjat, tiedot rahapelivalvonnan tietojärjestelmistä, sopimukset ja tiedot siirtyvästä henkilöstöstä.

Tässä valossa poliisin henkilötietolakia koskeva kumoamislaki (12/2026) asettuu paikalleen. Se astuu voimaan täsmälleen samana päivänä kuin valvontatehtävä siirtyy pois poliisilta. Jos kumoaminen olisi tullut voimaan aikaisemmin, Poliisihallitukselta olisi puuttunut oikeusperusta siirtymävaiheen valvonnalle. Jos se olisi tullut myöhemmin, poliisilla olisi säilynyt henkilötietojen käsittelyoikeus ilman siihen liittyvää tehtävää. Sama aikataululogiikka toistuu koko paketissa: jokainen liitännäissäädös tulee voimaan silloin, kun sen kohteena oleva tehtävä alkaa tai päättyy.

Kuluttajansuojalaki: rajaus säilyy, valvonta selkiytyy

Laki kuluttajansuojalain muuttamisesta (20/2026) muuttaa kolmea kohtaa: 2 luvun 8 a §:n 2 momentin 10 kohdan, 5 a luvun 2 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 6 luvun 2 §:n 8 kohdan. Kaikissa lisätään arpajaislain rinnalle maininta rahapelilaista.

Sisällöllisesti kyse on siitä, että rahapelipalvelut pysyvät kuluttajansuojalain eräiden lukujen ulkopuolella. Ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevaa 2 luvun 8 a §:ää ei sovelleta rahapelilain soveltamisalaan kuuluvaan palveluun. Sama koskee 5 a lukua, joka käsittelee digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja koskevia sopimuksia, sekä 6 lukua, joka koskee kotimyyntiä ja etämyyntiä.

Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei pelaajalla ole rahapeleissä etämyynnin peruuttamisoikeutta eikä digitaalisia palveluja koskevien virhesäännösten suojaa. Pelaajansuoja rakentuu rahapelilain omien säännösten varaan: tunnistautumisen, pelitilin, rahansiirtorajojen, peliestojen ja huolenpitovelvollisuuden. Rajaus ei ole uusi, mutta se on hyvä tuntea, koska se poikkeaa siitä, mihin verkkopalveluiden käyttäjä on tottunut.

Yksi todellinen muutos silti tehdään, eikä se näy lakitekstissä vaan perusteluissa. Voimassa olevasta arpajaislaista poiketen rahapelitoimintaa valvovan viranomaisen tehtäväksi ei enää säädetä valvoa, että rahapelien markkinoinnissa noudatetaan kuluttajansuojalain säännöksiä. Rinnakkaisten toimivaltuuksien sijaan kuluttajansuojalain markkinointisäännösten noudattamista valvoo jatkossa pelkästään kuluttaja-asiamies.

Kaksi muutosta, jotka näyttävät oudoilta mutta eivät ole

Paketin kaksi vähiten ilmeistä muutosta ansaitsevat oman selityksensä.

Laki sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 32 ja 173 §:n muuttamisesta (21/2026) koskee televisio- ja radiotoiminnan ohjelmistotoimilupia. Lain 32 §:n mukaan toimilupaviranomainen voi peruuttaa ohjelmistotoimiluvan osaksi tai kokonaan, jos haltija on toistuvasti ja vakavasti rikkonut muun muassa luvattomasti toimeenpantujen rahapelien markkinointia koskevaa kieltoa. Viittaus arpajaislakiin korvataan viittauksella rahapelilain 75 §:n 2 momentin 3 kohtaan.

Säännös on ankara ja sen tarkoitus on selvä: televisiokanava tai radioasema, joka toistuvasti ja vakavasti markkinoi luvattomia rahapelejä Suomeen, voi menettää lähetystoimintaansa koskevan toimilupansa. Kyse on kanavointijärjestelmän suojaamisesta siltä puolelta, jolla luvaton tarjonta saa näkyvyyttä. Saman lain 173 §:ään tehdään teknisluonteinen tarkennus, jolla sähkökauppadirektiiviin perustuva soveltamisalarajaus ulotetaan sanamuodoltaan kattamaan sekä arpajais- että rahapelitoiminnan.

Laki hevoskilpailulain 2 §:n kumoamisesta (22/2026) on paketin lyhyin säädös. Hevoskilpailulain (796/1993) 2 §:ssä säädettiin, että arpajaislain säännöksiä sovelletaan hevoskilpailulain sijaan, jos arpajaislaissa on siitä poikkeavia säännöksiä. Koska arpajaislakiin ei enää sisälly säännöksiä varojen hankkimisesta hevoskasvatuksen edistämiseen ja hevosurheilun tukemiseen, pykälä kumotaan tarpeettomana.

Muutos näyttää pieneltä, mutta se on osa suurempaa muutosta. Hevospelien eli totopelien asema oli uudistuksen valmistelussa yksi kiistanalaisimmista kysymyksistä, koska niiden tuotto on perinteisesti tukenut hevostaloutta. Kun rahapelien tuottoa ei enää korvamerkitä lailla tiettyyn tarkoitukseen, myös hevoskilpailulain viittaus menettää merkityksensä.

Aikataulu: kaksi voimaantulopäivää

Liitännäismuutosten voimaantulo on porrastettu samalla logiikalla kuin rahapelilain oma voimaantulo. Rahapelilain 106 §:n mukaan laki tulee voimaan 1.7.2027, mutta 2. ja 9. luku, 43 §:n 3 momentti sekä 44, 57, 63 ja 64 § tulivat voimaan jo 1.3.2026 ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo .

1. 1.3.2026 – lupamenettely käynnistyy

   Rahapelilain toimilupaluku ja viranomaisen tiedonsaantioikeudet tulevat voimaan. Samana päivänä tulevat voimaan 23/2026 (yksinoikeuskorvauksen vähennyskelpoisuus) ja 24/2026 (velvoitteidenhoitoselvitys luotettavuusarviointiin).

2. Siirtymävaihe 2026–kesäkuu 2027

   Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 saakka. Veikkaus Oy jatkaa yksinoikeustoimintaa arpajaislain nojalla, ja vanhat säännökset ovat voimassa.

3. 1.7.2027 – markkina avautuu

   Rahapelilaki tulee pääosin voimaan ja loput 13 liitännäissäädöstä sen mukana. Lupa- ja valvontavirasto aloittaa toimilupa- ja valvontaviranomaisena. Arpajaislaista poistuu rahapelisääntely, arpajaisverokanta nousee 22 prosenttiin ja uusi rikoslain sanamuoto tulee sovellettavaksi.

4. Verovuosi 2027

   Tuloverolain muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran verovuodelta 2027 toimitettavassa verotuksessa. Ennen lain voimaantuloa saatuihin voittoihin sovelletaan vanhoja säännöksiä.

5. 1.7.2028 – peliohjelmistot

   Velvollisuus käyttää yksinomaan peliohjelmistotoimiluvan haltijoiden ohjelmistoja alkaa vasta vuotta myöhemmin. Siirtymäaika antaa toimittajille aikaa hakea omat lupansa.

Aikataulu ei ollut alusta asti tämä. Hallituksen esityksessä lait oli tarkoitettu tulemaan pääosin voimaan 1.1.2027 ja lupamenettelyä koskevat säännökset vuoden 2026 alusta. Eduskuntakäsittelyssä voimaantuloa siirrettiin puolella vuodella. Siirto näkyy koko paketissa: kaikkien liitännäissäädösten voimaantulopäivät ovat joko 1.3.2026 tai 1.7.2027, eivät esityksen mukaiset 1.1.2026 ja 1.1.2027.

Naapurimaat tekivät saman siirtymän ensin

Suomi ei ole ensimmäinen Pohjoismaa, joka on joutunut kirjoittamaan uusiksi kokonaisen lakinipun rahapelijärjestelmän muutoksen takia. Tanska siirtyi osittaiseen toimilupamalliin vuonna 2012 ja Ruotsi 1.1.2019. Molemmissa maissa muutos edellytti samanlaista liitännäissäädösten pakettia, koska samat kysymykset – verotus, rikosvastuu, valvontaviranomainen ja rahanpesun torjunta – on ratkaistava missä tahansa järjestelmässä.

Ruotsin ratkaisuihin viitataan hallituksen esityksen perusteluissa kahdessa keskeisessä kohdassa. Ensinnäkin verokannan yhtenäistämisessä: perusteluissa todetaan, että yhtenäiseen verokantaan päädyttiin myös Ruotsin rahapelijärjestelmäuudistuksessa. Toiseksi voittojen verokohtelussa: Ruotsissa säädettiin veronalaisiksi voitot, jotka on saatu ilman toimilupaa toimeenpannuista mutta toimilupaa edellyttävistä eli Ruotsin markkinalle suunnatuista rahapeleistä. Ruotsalaisen lakiehdotuksen perusteluissa sääntelyä pidettiin neutraalina, koska se ei erottele kotimaisia ja ulkomaisia peliyrityksiä eikä sitä, missä peli tarjotaan. Suomen esityksessä todetaan suoraan, että tähän arvioon on syytä yhtyä.

Vertailu on hyödyllinen, mutta sen rajat kannattaa tunnistaa. Ruotsissa koko rahapelimarkkina avattiin toimiluvalle, kun taas Suomessa avataan vain verkkopelaaminen ja Veikkaus säilyttää yksinoikeuden raha-arpajaisiin, veikkauspeleihin, rahapeliautomaatteihin ja kivijalan kasinopeleihin. Tämä ero näkyy myös liitännäismuutoksissa: Suomessa arpajaisverolakiin oli kirjoitettava kaksi rinnakkaista järjestelmää yhden sijasta, ja tuloverolain muutoksessa oli otettava kantaa myös yksinoikeustoimijan verokohteluun. Ruotsin mallia on käsitelty tarkemmin artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019.

Mistä asiasta säädetään jatkossa

Uudistuksen jälkeen sama kysymys voi löytyä eri laista kuin ennen. Alla oleva taulukko kokoaa keskeisimmät siirtymät.

Mitä liitännäismuutokset merkitsevät eri osapuolille

Kokonaisuus näyttää erilaiselta riippuen siitä, mistä sitä katsoo.

Pelaajan kannalta merkittävin on tuloverolain muutos. Se lisää yhden asian, joka pelaajan on tiedettävä: onko sivustolla Suomen toimilupa. Luvallisilta sivustoilta saadut voitot ovat verovapaita kuten ennenkin, mutta luvattomilta saadut eivät. Toinen pelaajaa koskeva muutos on ratkaisusuositusmenettelyn päättyminen, joka kaventaa riitatilanteiden matalan kynnyksen reittejä. Kolmas on kuluttajansuojalain rajauksen selkeytyminen: pelaajansuoja tulee rahapelilaista, ei kuluttajansuojalain etämyyntisäännöksistä.

Peliyhtiön kannalta paketti on ennen kaikkea kustannus- ja compliance-kysymys. Arpajaisvero 22 prosenttia tuotosta, rahanpesulain velvoitteet täydessä laajuudessaan, velvoitteidenhoitoselvitys osana luotettavuusarviointia ja rikemaksun sekä seuraamusmaksun täytäntöönpanokelpoisuus muodostavat yhdessä toimintaympäristön, joka poikkeaa olennaisesti sääntelemättömältä markkinalta. Veikkaukselle ja PAF:lle lisänä tulee verovapauden poistuminen.

Valvontaviranomaisen kannalta liitännäismuutokset ovat työkalupakki. Ilman verotustietolain muutosta lupaharkinta jäisi hakijan oman kertoman varaan, ilman Harmaan talouden selvitysyksikköä koskevaa muutosta luotettavuusarviointi olisi kevyempi, ilman sakon täytäntöönpanolain muutosta seuraamukset jäisivät paperille ja ilman markkinaoikeuslain muutosta tuomioistuin ei olisi toimivaltainen.

Pelihaittojen ehkäisyn kannalta kuva on kaksijakoinen. Rikoslain painopisteen siirtäminen alaikäisten suojeluun on selkeä signaali, ja luvattoman tarjonnan voittojen verottaminen tukee kanavointia. Toisaalta rahapeliasioiden neuvottelukunnan lakkauttaminen poistaa foorumin, jossa järjestöillä oli pysyvä paikka pöydässä, ja ratkaisusuosituksen kumoaminen vie yhden pelaajan käytössä olleen keinon. Pelihaittojen ehkäisyn keinovalikoimaa on arvioitu artikkelissa pelihaittojen ehkäisy – mikä toimii.

Mitä jää auki

Liitännäismuutokset eivät sulje kaikkia kysymyksiä. Kolme jäi auki tavalla, joka ratkeaa vasta käytännössä.

Ensimmäinen on luvattomien voittojen verotuksen toimivuus. Säännös on selvä, mutta sen vaikutus riippuu siitä, kuinka moni pelaaja tietää siitä ja miten Verohallinto pystyy sen käytännössä toteuttamaan. Vero kohdistuu pelaajaan, jolla ei välttämättä ole tietoa toimijan lupatilanteesta. Ruotsin kokemus antaa vertailukohtaa, mutta ei suoraa vastausta.

Toinen on asetustaso. Rahapelilaki jättää useita keskeisiä asioita valtioneuvoston ja ministeriöiden asetuksilla säädettäviksi: yksinoikeustoimiluvanhaltijan palautusprosentit, rahapeliautomaattien ja kasinopelien enimmäismäärät, pelisalien ja pelikasinoiden lukumäärät ja aukioloajat, myyntiajat sekä tappiorajat sekä yksinoikeus- että rahapelitoimiluvan haltijoille. Näitä on käsitelty artikkelissa tappiorajat ja pelisäännöt. Liitännäismuutokset eivät kerro näiden sisällöstä mitään.

Kolmas on Ahvenanmaa. Maakunnalla on oma rahapelilainsäädäntönsä ja oma lainsäädäntövaltansa, ja liitännäismuutoksissa tämä näkyy monessa kohdassa: rahanpesulain valvontatoimivallan siirto edellyttää uutta sopimusasetusta, arpajaisverolaissa käytetään maakunnan osalta eri käsitteistöä ja arvioinnissa on otettava huomioon maakunnan itsehallinnon rahoitus. Nämä kysymykset eivät ratkea säädöstekstillä vaan käytännön järjestelyillä.

Miksi liitännäismuutoksia kannattaa lukea

Uudistuksesta käytävä julkinen keskustelu keskittyy yleensä kolmeen asiaan: avautuuko markkina, kuka saa luvan ja miten mainontaa rajoitetaan. Liitännäismuutokset kertovat neljännen tarinan, joka on vähemmän näyttävä mutta vähintään yhtä ratkaiseva.

Ne kertovat, että uudistus on rakennettu toimimaan. Seuraamuksille on täytäntöönpanoreitti, tuomioistuimelle toimivalta, lupaviranomaiselle tietolähteet ja verojärjestelmälle looginen rakenne. Ne kertovat myös, mitä on päätetty jättää pois: neuvottelukunta, ratkaisusuositus ja rahapelien tuoton korvamerkintä. Jokainen poisjättö on yhtä lailla päätös kuin jokainen lisäys.

Ja ne muistuttavat, että rahapelisääntely ei ole vain yksi laki. Se on kokonaisuus, jossa verotus, rikosoikeus, kuluttajansuoja, rahanpesun torjunta, viranomaisten tiedonsaanti ja tuomioistuinjärjestelmä toimivat yhdessä. Jos yksi osa pettää, kokonaisuus ontuu – ja juuri tämän välttämiseksi 13 lakia muutettiin ja kahden lain säännöksiä kumottiin samalla kertaa.

Rahapelaaminen on täysi-ikäisten viihdettä: ikäraja on 18 vuotta, ja pelaamisen tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen riippumatta siitä, millä lupajärjestelmällä peli tarjotaan. Jos pelaaminen alkaa tuntua ongelmalta, apua saa Peluurista maksuttomasta auttavasta puhelimesta 0800 100 101 ja osoitteesta peluuri.fi. Lainsäädännön kokonaiskuvan voi tarkistaa aihesivulta rahapelilaki.

← Kaikki artikkelit