Rahapelilain valmistelu: esityksestä laiksi 10/2026

Rahapelilain valmistelu alkoi lokakuussa 2023 asetetusta lakihankkeesta ja päättyi tammikuussa 2026, kun tasavallan presidentti vahvisti lain säädöskokoelmanumerolla 10/2026. Väliin mahtui kuulemistilaisuus, kesän 2024 lausuntokierros, yli 130 lausuntoa, poliittinen linjaus hevospelien siirtämisestä kilpailluille markkinoille, kuuden valiokunnan lausunto, perustuslakivaliokunnan vaatimat täsmennykset markkinointisäännöksiin ja äänestys, jossa laki hyväksyttiin selvin luvuin mutta ei yksimielisesti.

Prosessi kannattaa käydä läpi vaihe vaiheelta, koska siitä selviää moni asia, joka jää lakitekstistä näkymättömiin: kuka ehdotti mitäkin, mitä muutettiin matkan varrella, missä kohdassa aikataulu venyi puolella vuodella ja miksi laki ei ollut valmis vielä silloinkaan, kun eduskunta oli sen hyväksynyt.

Mistä uudistus lähti liikkeelle

Rahapelilain valmistelu ei alkanut tyhjästä. Taustalla oli tilanne, jossa yksinoikeusjärjestelmä toimi edelleen kohtuullisesti fyysisessä pelaamisessa mutta vuoti verkossa. Suomalaiset pelasivat kasvavassa määrin ulkomaisilla sivustoilla, joilla ei ollut Suomen viranomaisen lupaa eikä velvollisuutta noudattaa Suomen pelaajansuojasääntöjä. Valvonnan keinot – markkinointikiellot ja niihin liitetyt uhkasakot – purivat huonosti toimijoihin, joiden koko liiketoiminta sijaitsi toisessa jäsenvaltiossa.

Ongelma oli kaksitahoinen. Yhtäältä pelihaitat eivät vähentyneet sillä, että pelaaminen siirtyi järjestelmän ulkopuolelle: haitat jäivät Suomeen, mutta pelaajansuojan välineet eivät ulottuneet sinne, missä pelattiin. Toisaalta yksinoikeusjärjestelmän oikeudellinen perusta nojaa EU-oikeudessa siihen, että monopoli tosiasiallisesti ja johdonmukaisesti vähentää haittoja. Kun merkittävä osa kysynnästä valuu sääntelemättömille sivustoille, johdonmukaisuusargumentti heikkenee.

Tätä taustaa on käsitelty tarkemmin artikkelissa rahapelimonopolin nousu ja rapautuminen. Lainvalmistelun kannalta olennaista on, että ongelma oli tunnistettu ja dokumentoitu jo ennen kuin poliittinen päätös uudistuksesta tehtiin. Sisäministeriölle luovutettiin 17.4.2023 esiselvitysraportti, jossa kartoitettiin vaihtoehtoja rahapelijärjestelmän kehittämiseksi. Selvitys valmistui juuri ennen hallitusneuvotteluja, ja se antoi neuvottelijoille valmiin pohjan.

Mihin tietoon valmistelu nojasi

Lainvalmistelu tarvitsee tietopohjan, ja rahapelien osalta keskeisin lähde on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimus. THL:n Suomalaisten rahapelaaminen 2023 -tutkimuksessa oli 5 977 vastaajaa ikäryhmästä 15–74 vuotta, ja se ajoittui juuri siihen vaiheeseen, jossa uudistusta valmisteltiin.

Tulokset kertovat kehityksestä, joka on uudistuksen ymmärtämisen kannalta olennainen. THL:n mukaan rahapelejä oli pelannut 70 prosenttia väestöstä, kun osuus vuonna 2019 oli 78 prosenttia. Samaan aikaan rahapeliongelma koski 4,2 prosenttia vastaajista, kun se aiemmissa mittauksissa oli ollut noin kolme prosenttia. Pelaajien määrä siis laski, mutta ongelmapelaamisen osuus kasvoi.

Tämä yhdistelmä on juuri se ongelma, johon lisenssimallilla haetaan vastausta. Jos pelaaminen keskittyy pienempään joukkoon ja samalla ongelmien osuus kasvaa, pelkkä pelaamisen kokonaismäärän vähentäminen ei riitä. Ratkaisevaa on, tavoittavatko pelaajansuojan välineet – tunnistautuminen, rahansiirtorajat, pelieston mahdollisuus – juuri ne pelaajat, joilla riski on suurin. Yksinoikeusjärjestelmässä ne eivät tavoita pelaajaa, joka pelaa järjestelmän ulkopuolella.

THL:n tutkimus mittasi myös asenteita, ja nekin ovat valmistelun kannalta merkityksellisiä. Vastaajista 90 prosenttia ei kannustaisi läheistään pelaamaan rahapelejä, 61 prosenttia piti pelimahdollisuuksia liiallisina ja 58 prosenttia katsoi rahapelaamisen olevan oikeus. Asenneilmasto on siis samanaikaisesti varauksellinen ja salliva: rahapelaamista ei haluta kieltää, mutta sen määrää ja näkyvyyttä pidetään liian suurena.

Luvut kannattaa lukea siltä vuodelta, jolta ne on mitattu, eikä yleistää niitä muihin vuosiin. Ne kertovat lähtötilanteen, johon uudistuksella vastataan, eivät sitä, mihin uudistus johtaa. Pelihaittojen kehitystä ja niiden ehkäisyn keinoja on käsitelty artikkelissa pelihaittojen ehkäisy.

Hallitusohjelman kirjaus antoi määräajan

Kesäkuussa 2023 aloittaneen hallituksen ohjelmaan kirjattiin, että rahapelijärjestelmä uudistetaan ja avataan kilpailulle lisenssimallilla viimeistään 1.1.2026. Kirjaus oli poikkeuksellisen täsmällinen: se ei jättänyt auki sitä, siirrytäänkö lisenssimalliin, vaan ainoastaan sen, millä ehdoilla ja missä laajuudessa.

Kirjaus määritteli myös uudistuksen rajat. Lisenssimalliin siirtyisi ennen kaikkea verkkopelaaminen – vedonlyönti ja sähköiset kasinopelit – kun taas raha-arpajaiset, veikkauspelit sekä fyysiset rahapeliautomaatit ja kasinopelit jäisivät yksinoikeuden piiriin. Lisäksi hallitusohjelmassa linjattiin, että Veikkaus-konsernin yksinoikeustoiminta ja kilpailluilla markkinoilla tapahtuva toiminta eriytetään eri yhtiöihin saman konsernin sisällä.

Suomeen ei siis ollut tulossa kokonaan avointa lisenssimarkkinaa vaan osittainen lisenssimalli, jossa yksinoikeus ja toimiluvanvarainen toiminta elävät rinnakkain. Tämä on uudistuksen ymmärtämisen kannalta keskeisin yksittäinen asia, ja sen erot on käyty läpi artikkelissa lisenssimalli vastaan yksinoikeus.

Hankkeesta työryhmään: valmistelun rakenne

Sisäministeriö asetti rahapelijärjestelmähankkeen 24.10.2023. Hankkeen toimikaudeksi merkittiin aikaväli, joka ulottuu 28.2.2027 saakka – siis pitkälle yli lain hyväksymisen. Tämä ei ole muodollisuus: lainvalmistelu ei pääty siihen, kun eduskunta äänestää, koska lain nojalla annettavat asetukset on valmisteltava erikseen.

Valmistelu käynnistyi kuulemisella. Marraskuun 28. päivänä 2023 järjestettiin tilaisuus, jossa kuultiin yli kolmeakymmentä puheenvuoroa. Puhujajoukko kattoi rahapeliyhtiöt, urheilujärjestöt, sosiaali- ja terveysalan järjestöt, mediayhtiöt ja tutkimuslaitokset. Kuuleminen tehtiin ennen kuin varsinaista lakitekstiä oli olemassa, mikä on lainvalmistelussa tarkoituksellinen järjestys: kun tekstiä ei vielä ole, keskustelu koskee tavoitteita eikä pykälämuotoiluja.

Varsinaisen ehdotuksen valmisteli virkamiestyöryhmä. Rahapelisääntely koskettaa useaa hallinnonalaa yhtä aikaa: sisäministeriö vastaa arpajais- ja rahapelilainsäädännöstä, valtiovarainministeriö veroista ja valtion tuloista, sosiaali- ja terveysministeriö pelihaittojen ehkäisystä, maa- ja metsätalousministeriö hevostalouden rahoituksesta ja opetus- ja kulttuuriministeriö urheilun ja kulttuurin rahoituksesta. Kun yksi laki koskee kaikkia näitä, valmistelu on väistämättä neuvottelua ministeriöiden välillä.

Mistä lakiteksti oikeastaan syntyy

Hallituksen esitys näyttää yhdeltä asiakirjalta, mutta se koostuu osista, joilla on eri tekijät ja eri asema. Ensin on nykytilan kuvaus: mitä laki sanoo nyt, miten sitä on sovellettu ja mitä ongelmia on havaittu. Sitten tavoitteet ja keinovaihtoehdot, joissa perustellaan, miksi valittiin juuri tämä ratkaisu eikä jotakin muuta. Sen jälkeen tulevat vaikutusarviot – taloudelliset, viranomaisvaikutukset, yhteiskunnalliset ja terveysvaikutukset. Vasta näiden jälkeen tulevat varsinaiset lakiehdotukset ja pykäläkohtaiset perustelut, joissa selitetään jokainen säännös erikseen.

Rakenne ei ole byrokraattinen kuriositeetti. Se pakottaa valmistelijan perustelemaan ratkaisunsa kirjallisesti ennen kuin niistä äänestetään, ja se antaa lausunnonantajille ja valiokunnille kohteen, johon tarttua. Kun perustuslakivaliokunta arvioi markkinointisääntelyn täsmällisyyttä, se lukee sekä pykälätekstiä että sitä, mitä perusteluissa on sanottu pykälän tarkoituksesta.

Rahapelilain kohdalla valmistelun vaikein osa oli tasapainottaa kaksi tavoitetta, jotka eivät ole yhdistettävissä täydellisesti. Haittojen ehkäisy puoltaa tiukkoja rajoja: matalia kulutuksen kattoja, vähäistä markkinointia, hitaita pelejä. Kanavointi puoltaa sitä, että luvallinen tarjonta on riittävän houkuttelevaa, jotta pelaajat pysyvät sen piirissä ja pelaajansuojan ulottuvilla. Jokainen pykälä, joka koskee pelien ominaisuuksia, markkinointia tai kulutuksen rajoja, on kompromissi näiden välillä.

Tähän kohtaan kohdistuu myös uudistuksen perustavin kritiikki. Jos rajat asetetaan liian tiukoiksi, osa pelaamisesta jää luvattomille sivustoille eikä pelaajansuoja toteudu. Jos ne asetetaan liian löysiksi, luvallinen markkina kasvattaa kulutusta ja haittoja. Oikeaa vastausta ei voi laskea etukäteen, ja siksi laki sisältää seurantavelvoitteita – ja siksi eduskunta kirjasi lausumat, joilla se sitoi hallituksen palaamaan asiaan.

Lausuntokierros kesällä 2024

Työryhmän valmistelema luonnos hallituksen esitykseksi lähetettiin lausuntokierrokselle 3.7.2024, ja lausuntoaika päättyi 18.8.2024. Lausuntoja saapui yli 130 ministeriöiltä, kunnilta, viranomaisilta, yrityksiltä ja järjestöiltä. Lausunnoista laadittiin yhteenveto, joka julkaistiin 22.1.2025.

Lausuntokierros on lainvalmistelun se vaihe, jossa ulkopuoliset pääsevät ensimmäistä kertaa kommentoimaan valmista pykälätekstiä. Se on myös vaihe, jota on helppo tulkita väärin. Lausunto ei ole ääni eikä sitova kannanotto: valmistelija ei laske puolesta ja vastaan -lausuntoja ja valitse enemmistön kantaa. Lausuntojen tehtävä on tuoda esiin virheitä, ristiriitoja ja vaikutuksia, joita valmistelija ei ole huomannut.

Rahapelilain tapauksessa lausunnonantajien kenttä oli poikkeuksellisen jakautunut. Pelihaittatyön toimijat ja sosiaali- ja terveysalan järjestöt katsoivat pääosin, että esitys ei riitä suojaamaan pelaajia, ja vaativat tiukempaa markkinointisääntelyä ja kulutuksen rajoja. Peliala taas piti useita ehdotettuja rajoituksia niin tiukkoina, että ne heikentäisivät kanavointia: jos luvallinen tarjonta on liian kaukana siitä, mitä pelaajat hakevat, osa pelaamisesta jää luvattomille sivustoille. Urheilu-, kulttuuri- ja hevosalan toimijat kantoivat huolta rahoituksestaan.

Kaikkien vaatimusten täyttäminen samanaikaisesti on mahdotonta, koska ne vetävät eri suuntiin. Tämä jännite kulkee läpi koko uudistuksen, ja se näkyy myös lain lopullisissa ratkaisuissa. Sidosryhmien kannat ansaitsevat oman käsittelynsä, eikä niitä käydä tässä läpi lausunto lausunnolta.

Marraskuun 2024 linjaus: hevospelit kilpailtuun markkinaan

Lausuntokierroksen ja hallituksen esityksen väliin mahtui poliittinen välipäätös, joka muutti uudistuksen laajuutta. Marraskuun 1. päivänä 2024 julkistetun linjauksen mukaan myös totopelit eli hevoskilpailuihin kohdistuva vedonlyönti siirtyy kilpaillulle toimilupamarkkinalle muun vedonlyönnin mukana.

Ratkaisu ei ollut tekninen. Hevospelien tuotoilla on rahoitettu hevostaloutta, ja siirtymä kilpailluille markkinoille tarkoitti, että rahoitusmalli oli mietittävä uudelleen: valtion tuki suunnattaisiin jatkossa muun muassa hevoskasvatukseen, alan neuvontaan, kilpailujärjestelmän kehittämiseen ja alan kattojärjestön tehtäviin sen sijaan, että se seuraisi pelituottoja. Samalla vahvistettiin, että lakiluonnos toimitetaan komissiolle EU:n edellyttämään notifiointimenettelyyn ja että hallituksen esitys annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2025.

Lopullisessa laissa hevoskilpailuvedonlyönti kuuluu muuttuvakertoimiseen vedonlyöntiin, joka on yksi rahapelitoimiluvan toimeenpanomuodoista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 6 § – rahapelitoimiluvasta . Yksinoikeustoimilupia voidaan myöntää enintään kaksi: yksi raha-arpajaisiin ja veikkauspeleihin, toinen rahapeliautomaatteihin ja kasinopeleihin ⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimiluvasta .

EU-oikeus asetti oman aikataulunsa

Kotimaisen valmistelun rinnalla kulki menettely, joka jää julkisessa keskustelussa usein huomaamatta. Rahapelisääntely koskee palvelujen tarjoamista ja tietoyhteiskunnan palveluja, joten lakiluonnos oli toimitettava Euroopan komissiolle notifiointimenettelyyn ennen kuin se voitiin hyväksyä. Menettelyn tarkoitus on varmistaa, ettei kansallinen sääntely luo perusteettomia esteitä palvelujen vapaalle liikkuvuudelle.

Notifiointi ei ole lupamenettely. Komissio ei hyväksy tai hylkää lakia, vaan menettelyyn kuuluu odotusaika, jonka kuluessa komissio ja muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kansallinen aikataulu ei ole täysin kansallisesti päätettävissä: lakia ei voi hyväksyä ennen kuin menettely on käyty läpi.

EU-oikeus vaikutti myös sisältöön. Rahapelisääntely on jäsenvaltioiden toimivallassa, mutta rajoitusten on oltava johdonmukaisia ja oikeasuhtaisia. Juuri johdonmukaisuusvaatimus oli yksi syy, miksi yksinoikeusjärjestelmän säilyttäminen verkkopelien osalta oli muuttunut vaikeaksi puolustaa: kun merkittävä osa kysynnästä siirtyy järjestelmän ulkopuolelle, monopolin haittoja vähentävä vaikutus heikkenee. Tätä EU-oikeudellista taustaa on käsitelty laajemmin artikkelissa rahapelimonopolin historia.

Toinen EU-ulottuvuus koskee sitä, kenelle toimilupa voidaan myöntää. Suomen mallissa toimilupaa voi hakea myös toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut yhtiö, ja kolmanteen maahan sijoittautuneelta toimiluvanhaltijalta edellytetään edustajaa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 12 § – kolmannen maan toimijan edustajasta . Rakenne on tyypillinen eurooppalaisille lisenssijärjestelmille, ja se erottaa Suomen tulevan mallin siitä, mihin nykyiset ulkomaiset sivustot ovat tottuneet.

Esitys eduskunnalle 20.3.2025

Hallituksen esitys HE 16/2025 vp annettiin eduskunnalle 20.3.2025. Esityksen laajuus kertoo uudistuksen luonteesta: kyse ei ollut yhdestä laista vaan lakipaketista, joka sisälsi uuden rahapelilain, muutokset 13 muuhun lakiin ja kahden lain säännösten kumoamisen.

Liitännäismuutokset eivät ole kosmetiikkaa. Rahapelaaminen kytkeytyy rahanpesun estämiseen, verotukseen, viranomaisten tiedonsaantiin, arpajaislakiin, rikoslakiin ja moneen muuhun säädökseen. Jos uusi laki säädetään mutta liitännäissäädöksiä ei muuteta, lopputuloksena on ristiriitainen kokonaisuus, jossa sama toiminta on samanaikaisesti sallittua yhden lain ja kiellettyä toisen lain nojalla.

Hallituksen esitys ei ole laki. Se on ehdotus, joka sisältää kaksi erilaista osaa: varsinaiset lakiehdotukset eli pykälätekstit, ja perustelut, joissa selitetään, mitä pykälillä tarkoitetaan ja mitä vaikutuksia niillä arvioidaan olevan. Perustelut eivät ole sitovaa oikeutta, mutta niillä on painoarvoa lain tulkinnassa. Esityksen vaikutusarviot on käyty erikseen läpi artikkelissa rahapeliuudistuksen vaikutusarviot.

Näin lakiehdotus kulkee eduskunnassa

Eduskuntakäsittely noudattaa vakiintunutta kaavaa, jota on hyödyllistä seurata myös silloin, kun kyse on rahapelilaista.

1. Lähetekeskustelu

   Täysistunto keskustelee esityksestä yleisellä tasolla ja päättää, mihin valiokuntaan asia lähetetään valmisteltavaksi. Sisältöön ei vielä oteta kantaa.

2. Valiokuntakäsittely

   Valmisteleva valiokunta kuulee asiantuntijoita, pyytää tarvittaessa lausuntoja muilta valiokunnilta ja laatii mietinnön, joka sisältää ehdotuksen lakitekstin lopullisesta muodosta.

3. Ensimmäinen käsittely

   Täysistunto päättää lakiehdotusten sisällöstä mietinnön pohjalta. Tässä vaiheessa pykäliin voidaan vielä tehdä muutoksia.

4. Toinen käsittely

   Täysistunto hyväksyy tai hylkää lakiehdotukset sellaisina kuin ne ensimmäisessä käsittelyssä päätettiin. Sisältöä ei enää muuteta.

5. Eduskunnan vastaus

   Hyväksytty teksti toimitetaan valtioneuvostolle eduskunnan vastauksena. Rahapelilain osalta tämä on EV 170/2025 vp.

6. Vahvistaminen

   Tasavallan presidentti vahvistaa lain valtioneuvoston esittelystä, minkä jälkeen laki julkaistaan säädöskokoelmassa numerolla.

Työn painopiste on valiokunnassa. Täysistunnossa käydään poliittinen keskustelu, mutta pykälien muotoilu tapahtuu valiokuntavaiheessa, jossa kuullaan asiantuntijoita ja käydään läpi ehdotuksen kohta kohdalta. Rahapelilain valmistelevana valiokuntana toimi hallintovaliokunta, koska arpajais- ja rahapeliasiat kuuluvat sisäministeriön hallinnonalalle.

Prosessia seuraavan kannalta hankalinta on sanasto. Samannäköiset termit tarkoittavat eri asioita, ja niiden sekoittaminen johtaa vääriin päätelmiin siitä, mikä on jo päätetty ja mikä ei.

Kuusi valiokuntaa antoi lausunnon

Hallintovaliokunta ei työskennellyt yksin. Se sai asiasta lausunnon kuudelta muulta valiokunnalta, mikä on merkki siitä, kuinka moneen suuntaan rahapelisääntely ulottuu.

Lausuntovaliokunnan rooli eroaa mietintövaliokunnan roolista. Lausunto ei sido mietintövaliokuntaa, mutta se on julkinen asiakirja, johon mietinnössä on käytännössä otettava kantaa. Jos mietintövaliokunta poikkeaa lausunnosta, sen on perusteltava miksi. Yksi poikkeus on ehdoton: perustuslakivaliokunnan kanta säätämisjärjestyksestä on sitova.

Hallintovaliokunta kuuli asian käsittelyssä kymmeniä asiantuntijatahoja: ministeriöiden virkamiehiä, tutkijoita, Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta, peliyhtiöitä, maksupalvelujen tarjoajia, pelihaittatyön järjestöjä, urheilun kattojärjestöjä ja mediayhtiöitä.

Perustuslakivaliokunta puuttui markkinointiin

Perustuslakivaliokunnan tehtävä ei ole arvioida, onko laki hyvä tai järkevä. Sen tehtävä on arvioida, voidaanko laki säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä vai vaatiiko se perustuslainsäätämisjärjestystä – ja mitä muutoksia tavallinen järjestys edellyttää.

Rahapelilain kohdalla asetelma oli tavallista mutkikkaampi. Valiokunta oli arvioinut rahapelisääntelyä ja rahapelitoiminnan luvanvaraisuutta useaan otteeseen aiemminkin. Uutta oli se, että kyse ei ollut uuden rajoituksen asettamisesta elinkeinotoiminnalle vaan päinvastaisesta liikkeestä: osa Veikkauksen lakisääteisestä yksinoikeudesta siirrettiin luvanvaraisuuden piiriin. Kun aiemmin kielletty toiminta muuttuu luvanvaraiseksi, elinkeinovapaus laajenee eikä kavennu.

Se ei tehnyt arviosta ongelmatonta. Valiokunta piti terveyden edistämistä hyväksyttävänä perusteena elinkeinovapauden rajoittamiselle ja totesi, että lainsäätäjällä on tässä huomattavaa harkintavaltaa. Ongelma oli sääntelyn täsmällisyydessä. Markkinointia koskeva sääntely rajoittaa sekä elinkeinovapautta että sananvapautta, ja perusoikeuksien rajoitusten on oltava täsmällisiä ja tarkkarajaisia. Perustuslakivaliokunta edellytti lakitekstiin merkittäviä täsmennyksiä, jotta markkinointisääntely täyttäisi nämä vaatimukset.

Käytännössä huomio kohdistui siihen, mitä laissa tarkoitetaan markkinoinnin maltillisuudella ja miten kielletyt markkinointikeinot rajataan. Lopullisessa laissa markkinoinnin perussäännös on 51 §:ssä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 51 § – markkinoinnin sääntelystä , ja sen soveltamista valvontaviranomaisen näkökulmasta on käsitelty artikkelissa rahapelimainonnan valvonta.

Mitä hallintovaliokunta muutti

Hallintovaliokunnan mietintö HaVM 28/2025 vp ei ollut kumileimasin. Valiokunta teki esitykseen useita muutoksia, joista osa oli teknisiä ja osa selvästi sisällöllisiä.

Maltillisuuden määritelmä täsmennettiin. Markkinoinnin maltillisuutta koskevaa säännöstä tarkennettiin perustuslakivaliokunnan huomautusten vuoksi niin, että maltillisuus kytkeytyy markkinoinnin määrään ja näkyvyyteen. Muotoilu antaa arviolle mitattavamman lähtökohdan kuin pelkkä yleinen maltillisuusvaatimus.

Liian väljä yleislauseke poistettiin. Kiellettyjä markkinointikeinoja koskevasta säännöksestä poistettiin yleislauseke, jonka rajat olisivat jääneet epäselviksi. Yleislausekkeet ovat lainvalmistelussa houkuttelevia, koska ne kattavat myös keinot, joita ei osattu ennakoida. Perusoikeuksia rajoittavassa sääntelyssä ne ovat kuitenkin ongelma juuri siksi.

Hakukonemarkkinointi lisättiin sallittujen keinojen joukkoon. Valiokunta lisäsi säännökseen kohdan, joka sallii hakukonemarkkinoinnin, kun käytetään hakusanoja, jotka liittyvät suoraan toimijaan tai sen peleihin. Muutos oli alkuperäiseen esitykseen nähden uusi. Sen logiikka liittyy kanavointiin: jos luvallinen toimija ei voi näkyä hakutuloksissa edes omalla nimellään, hakukonetilan valtaavat ne, joilla lupaa ei ole.

Terminologiaa yhtenäistettiin. Rahanpesuun liittyvissä säännöksissä sana “torjunta” korvattiin sanalla “estäminen”, jotta terminologia vastaisi rahanpesulainsäädännön käsitteistöä. Tällaiset muutokset eivät muuta oikeustilaa mutta estävät tulkintaristiriitoja säädösten välillä.

Voimaantulo siirtyi puolella vuodella. Valiokunta siirsi lain voimaantulon 1.1.2027:stä 1.7.2027:ään, jotta valmisteluun ja toimeenpanoon jäisi riittävästi aikaa. Samalla täsmennettiin, milloin Poliisihallituksen rahapelivalvontatehtävät siirtyvät uudelle valvontaviranomaiselle.

Valiokunta korosti myös valvonnan resursointia: uusi tehtäväkokonaisuus vaatii riittävän henkilöstön ja merkittäviä muutoksia valvonnan tietojärjestelmiin, ja resursoinnin riittävyys on toimeenpanon onnistumisen kannalta ratkaisevaa.

Neljä lausumaa: mitä eduskunta vaati hallitukselta

Mietintöön sisältyi neljä lausumaehdotusta, jotka eduskunta hyväksyi. Lausuma ei ole lain teksti eikä sido oikeudellisesti samalla tavalla, mutta se on poliittinen velvoite, jonka toteutumista valiokunta seuraa.

Ensimmäinen lausuma koski uuden rahapelimarkkinan seurantaa: haittojen ehkäisyä, kanavoinnin toimivuutta, valtiontaloudellisia vaikutuksia, valvonnan resursointia ja hevosalan elinvoimaa. Toinen kohdistui sääntelyn kehittämistarpeisiin, muun muassa rahapelien toimeenpanoa ja markkinointia koskeviin säännöksiin, maksuliikenne- ja verkkoyhteysrajoituksiin, luvattoman pelaamisen kieltoon ja kilpailumanipulaation estämiseen. Kolmas painotti rahoitusvaikutuksia haittatyön toimijoille ja urheilujärjestöille. Neljäs oli konkreettisin: hallituksen on viipymättä selvitettävä raaputusarpojen antaminen lahjaksi ja tehtävä tarvittavat lainsäädäntömuutokset.

Neljäs lausuma on hyvä esimerkki siitä, miten lausumat oikeasti toimivat. Kesäkuussa 2026 sisäministeriö lähetti lausuntokierrokselle arpajaislain ja rahapelilain muutokset, joilla raaputusarvan voittaisi voisi lunastaa muukin täysi-ikäinen kuin arvan ostanut rekisteröitynyt pelaaja. Lausuntoaika päättyi 13.8.2026, ja hallituksen esitys on tarkoitus antaa syysistuntokaudella 2026. Väliaikaiset arpajaislain muutokset olisivat voimassa 1.7.2027 saakka, minkä jälkeen pysyvät rahapelilain muutokset ottaisivat paikan.

Kilpailumanipulaatiota koskevaa lausumaa taustoittaa artikkeli sopupelit ja vedonlyönnin integriteetti.

Lausumien merkitystä on helppo yliarvioida tai aliarvioida. Ne eivät velvoita oikeudellisesti eivätkä muuta lain sisältöä, joten pelkkä lausuma ei takaa mitään. Toisaalta valiokunta seuraa niiden toteutumista, ja hallituksen on raportoitava, mitä se on tehnyt. Käytännössä lausuma tarkoittaa, että asia pysyy asialistalla senkin jälkeen, kun uutisointi on laantunut. Rahapelilain kohdalla lausumat kohdistuvat juuri niihin kysymyksiin, joita ei voitu ratkaista etukäteen: kanavoinnin toteutumiseen, valvonnan resursseihin, rahoitusvaikutuksiin ja siihen, toimivatko markkinoinnin sekä maksuliikenteen ja verkkoyhteyksien rajoitukset odotetulla tavalla.

Vastalause ja äänestys 16.12.2025

Mietintöön jätettiin yksi vastalause, joka koski rahapelilakia ja arpajaislain muutoksia. Vastalause on valiokunnan vähemmistön kirjallinen eriävä kanta, joka sisältää omat pykälämuutosehdotuksensa tai hylkäysehdotuksen. Vastalauseen ehdotuksista voidaan äänestää täysistunnossa.

Eduskunta hyväksyi esitykseen sisältyneet lait 16.12.2025. Äänestyksessä uudistusta kannatti 158 ja vastusti 9 kansanedustajaa. Luvut kertovat kaksi asiaa. Ensinnäkin tuki oli poikkeuksellisen laaja hallituksen ja opposition rajan yli: näin suurta enemmistöä ei synny puoluekurilla vaan sillä, että yksinoikeusjärjestelmän verkkopelien osalta on laajasti katsottu menettäneen toimintakykynsä. Toiseksi vastustus ei ollut olematonta, ja se kohdistui pikemminkin uudistuksen ehtoihin kuin sen suuntaan.

Uudistuksen kritiikkiä ei kannata sivuuttaa. Osa pelihaittatyön toimijoista on katsonut, että lisenssimalli lisää mainonnan määrää ja pelaamisen normalisoitumista, koska kilpailluilla markkinoilla toimijoita on enemmän ja kaikilla on kannustin näkyä. Toinen kritiikin linja koskee sitä, että uudistuksen keskeiset pelaajansuojan yksityiskohdat säädetään asetuksilla, jolloin eduskunta päättää kehyksestä mutta valtioneuvosto sisällöstä.

Sama prosessi näyttää erilaiselta eri paikoista

Lainvalmistelua kuvataan yleensä yhtenä ketjuna, mutta osapuolille se oli hyvin erinäköinen kokemus.

Pelaajalle prosessi oli lähes näkymätön. Mikään ei muuttunut lausuntokierroksella, ei valiokunnassa eikä äänestyksessä. Pelaajan kannalta ainoa merkitsevä päivämäärä on 1.7.2027, jolloin luvallinen tarjonta, tunnistautuminen ja pelaajansuojan välineet muuttuvat. Tähän asti kaikki on ollut valmistelua, jonka lopputulos näkyy vasta silloin, kun peliä avataan.

Peliyhtiölle aikaväli oli päinvastoin täynnä pakollisia päätöksiä. Yhtiön oli päätettävä jo epävarmuuden vallitessa, hakeeko se lupaa, mitä toimeenpanomuotoja se hakee, perustaako se Suomeen yhtiörakenteen ja miten se sopeuttaa pelijärjestelmänsä vaatimuksiin, joiden yksityiskohdat olivat vielä asetusluonnoksissa. Investointipäätöksiä joudutaan tekemään ennen kuin sääntely on lopullinen – tämä on lisenssimarkkinoiden vakioasetelma, ei suomalainen erikoisuus.

Valvojalle kyse oli organisaation rakentamisesta samaan aikaan, kun valvonta oli hoidettava vanhan lain nojalla. Poliisihallituksen arpajaishallinto valvoo yksinoikeusjärjestelmää siirtymäajan loppuun asti, ja Lupa- ja valvontavirastoon on tätä ennen rakennettava lupakäsittely, tietojärjestelmät ja henkilöstö. Valiokunnan huomio resursoinnista kohdistui juuri tähän.

Pelihaittatyön toimijoille prosessi merkitsi kahta samanaikaista huolta. Ensimmäinen koski pelaajansuojan tasoa, toinen oman toiminnan rahoitusta, koska edunsaajamalli muuttuu uudistuksen myötä. Nämä ovat eri kysymyksiä, mutta ne kulkivat samassa keskustelussa. Rahavirtojen muutosta on käsitelty artikkelissa rahapelituotot ja niiden jakautuminen.

Urheilu-, kulttuuri- ja hevosalalle kyse oli ennen kaikkea siitä, mistä rahoitus jatkossa tulee. Kun hevoskilpailuvedonlyönti siirtyi kilpaillulle markkinalle, alan rahoitus irrotettiin pelituotoista ja kytkettiin valtion budjettiin. Muutos siirtää päätöksenteon vuosittaisiin budjettineuvotteluihin, mikä tekee rahoituksesta ennakoitavampaa mutta myös alttiimpaa poliittiselle harkinnalle.

Kansanedustajalle asetelma oli se, että äänestettävänä oli satojen sivujen kokonaisuus, jonka yksittäisistä ratkaisuista harva oli täysin samaa mieltä. Äänestystulos 158–9 ei tarkoita, että 158 edustajaa piti lakia parhaana mahdollisena, vaan että nykytilan jatkaminen nähtiin huonompana vaihtoehtona.

Vahvistaminen ja säädösnumero 10/2026

Eduskunnan päätös ei vielä tee lakia. Hyväksytty teksti toimitettiin valtioneuvostolle eduskunnan vastauksena EV 170/2025 vp, ja tasavallan presidentti vahvisti lait 16.1.2026 valtioneuvoston esittelystä. Vasta vahvistamisen jälkeen laki julkaistiin säädöskokoelmassa, jossa se sai numeron 10/2026.

Tästä syntyy sekaannus, joka toistuu julkisessa keskustelussa: laista puhutaan vuoden 2026 lakina, vaikka eduskunta hyväksyi sen joulukuussa 2025. Säädöskokoelmanumero määräytyy vahvistamisvuoden ja järjestysnumeron mukaan, ei hyväksymispäivän. Kun laki mainitaan muodossa “rahapelilaki 10/2026”, numero tarkoittaa vuoden 2026 kymmenettä säädöstä.

Porrastettu voimaantulo: laki alkoi vaikuttaa ennen voimaantuloaan

Rahapelilain voimaantulosäännös on poikkeuksellisen monikerroksinen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulosäännöksestä . Pääsääntö on selvä: laki tulee voimaan 1.7.2027. Mutta osa säännöksistä tuli voimaan jo 1.3.2026, ja osaa sovelletaan vasta myöhemmin.

Porrastuksen logiikka on käytännöllinen. Toimilupaa ei voi myöntää, jos toimilupasäännökset eivät ole voimassa, eikä toimintaa voi aloittaa 1.7.2027, jos lupahakemuksia aletaan käsitellä vasta samana päivänä. Siksi 2. luku tuli voimaan yli vuotta aikaisemmin. Samasta syystä valvontaviranomaista koskeva 57 § ja tiedonsaantioikeudet astuivat voimaan etukäteen: viranomaisen on voitava pyytää hakijalta tietoja, jotta se voi arvioida hakemuksen.

Siirtymäkauden erikoisuus on, että Poliisihallitus hoitaa valvontaviranomaisen tehtävää 30.6.2027 saakka, minkä jälkeen tehtävät siirtyvät Lupa- ja valvontavirastolle. Myös arkistot, rekisterit ja tietoaineistot siirtyvät. Peliohjelmistotoimilupa – siis lupa toimittaa pelien ohjelmistoja, ei tarjota pelejä – noudattaa vielä omaa aikatauluaan, ja siihen liittyviä velvoitteita sovelletaan portaittain vuoteen 2028 asti. Tätä lupatyyppiä on käsitelty artikkelissa peliohjelmistotoimilupa ja B2B-markkina.

Mitä prosessista lopulta syntyi

Prosessin lopputulos on laki, jonka rakenne kertoo, mistä valmistelussa kiisteltiin ja mihin päädyttiin. Kokonaisuus jakautuu karkeasti neljään osaan.

Lupajärjestelmä. Laki tuntee kolme lupatyyppiä: yksinoikeustoimiluvan, rahapelitoimiluvan ja peliohjelmistotoimiluvan ⚖️rahapelilaki 10/2026, 7 § – peliohjelmistotoimiluvasta . Jako on uudistuksen ydin. Yksinoikeustoimilupia voi olla enintään kaksi, ja niiden haltija ei voi saada rahapelitoimilupaa – eikä päinvastoin. Tämä on lakiin kirjoitettu vastine hallitusohjelman linjaukselle Veikkaus-konsernin toimintojen eriyttämisestä.

Pelaajansuoja. Laki edellyttää tunnistautunutta pelaamista, pelitiliä ja pelaajan asettamia rahansiirtorajoja sekä mahdollisuutta asettaa itselleen pelieston. Yksityiskohtia on eri tasoilla: osa on laissa, osa asetuksissa. Rahansiirtorajojen muutoslogiikka on esimerkki siitä, miten pelaajansuoja on kirjoitettu lakitasolle asti – rajan nostaminen tulee voimaan viiveellä, laskeminen välittömästi.

Markkinointi ja valvonta. Markkinointiluku oli valmistelun kiistellyin osa ja se, johon perustuslakivaliokunnan huomiot kohdistuivat. Valvonta on keskitetty yhdelle viranomaiselle ⚖️rahapelilaki 10/2026, 57 § – valvontaviranomaisesta , ja sen käytössä on portaikko kielloista uhkasakkoihin ja seuraamusmaksuihin.

Rahoitus ja maksut. Toimiluvanhaltijat maksavat valvontamaksua ⚖️rahapelilaki 10/2026, 70 § – valvontamaksusta , ja yksinoikeustoimiluvan haltija suorittaa valtiolle erillisen korvauksen. Pelihaittojen ehkäisyyn myönnettäviä valtionavustuksia koskeva luku tuli voimaan jo 1.3.2026, siis ennen markkinan avautumista.

Jokainen näistä osista on jälki jostakin valmistelun vaiheesta. Lupatyyppien kolmijako syntyi työryhmävaiheessa, hevospelien sijoittuminen ratkaistiin marraskuussa 2024, markkinoinnin sanamuodot hiottiin valiokunnassa perustuslakivaliokunnan huomautusten jälkeen, ja voimaantulon porrastus on hallintovaliokunnan käsialaa.

Laki ei ollut valmis: asetusvaihe 2026

Kun eduskunta oli äänestänyt, moni oletti työn olevan ohi. Se ei ollut. Rahapelilaki on puitelaki siinä mielessä, että se määrittelee rakenteet, luvat, kiellot ja seuraamukset mutta jättää osan pelaajansuojan yksityiskohdista valtioneuvoston asetuksella säädettäviksi.

Asetusluonnokset olivat lausunnolla kesällä 2026. Ne koskevat muun muassa pelien teknisiä ominaisuuksia, pelisääntöjä ja kulutuksen rajoja – siis niitä asioita, jotka pelaaja huomaa ensimmäisenä avatessaan pelin. Asetusten sisältöä on käsitelty artikkelissa tappiorajat ja pelisäännöt.

Asetustason sääntelyn hyöty on joustavuus: jos raja osoittautuu vääräksi, sen voi muuttaa ilman koko lain avaamista. Hinta on demokraattinen etäisyys. Eduskunta päätti kehyksestä, mutta sisällön ratkaisee valtioneuvosto virkavalmistelun pohjalta. Juuri tämä oli yksi eduskuntakäsittelyn kritiikin kohdista, ja se selittää, miksi valvontaa koskevat lausumat kirjattiin mietintöön.

Sisäministeriön lakihankkeen toimikausi ulottuu 28.2.2027 asti nimenomaan asetusvalmistelun vuoksi. Lainvalmistelun kokonaiskesto tässä uudistuksessa on siis lähes kolme ja puoli vuotta hankkeen asettamisesta viimeisten asetusten viimeistelyyn.

Toimeenpano käynnistyi ennen kuin markkina avautui

Toimilupahakemuksia on voitu jättää 1.3.2026 alkaen, eli yli vuotta ennen kuin ensimmäinenkään luvallinen peli voi käynnistyä. Hakemuksia on jätetty kymmeniä, ja hakijoiden joukossa on sekä suuria kansainvälisiä konserneja että pienempiä toimijoita. Hakijakenttää on käyty läpi artikkelissa rahapelilisenssin hakijat.

Hakemuksen jättäminen ei ole sama asia kuin luvan saaminen. Toimilupa myönnetään vain, jos hakija täyttää laissa säädetyt edellytykset, jotka koskevat muun muassa hakijan luotettavuutta ja sopivuutta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 10 § – hakijan luotettavuudesta . Rahapelitoimilupa ja peliohjelmistotoimilupa myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, yksinoikeustoimilupa kymmeneksi vuodeksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 14 § – toimiluvan voimassaoloajasta .

Hakemuksen sisältö kertoo, mitä uudistuksessa on käytännössä päätetty valvoa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 11 § – toimilupahakemuksesta . Hakijan on ilmoitettava oikeudellinen muotonsa, omistus- ja hallintasuhteensa, taloudellinen tilanteensa ja se, mitä toimeenpanomuotoja se aikoo tarjota. Lisäksi on selvitettävä, mistä hakija hankkii peliohjelmistonsa, missä ja miten se aikoo markkinoida pelejään, ketkä toimivat sen asiamiehinä ja miten se aikoo tunnistaa ja estää kilpailumanipulaatiota. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevat menettelyt on kuvattava erikseen.

Luettelo ei ole muodollisuus, vaan se paljastaa uudistuksen valvontafilosofian. Vanhassa järjestelmässä valvonnan kohteena oli yksi kotimainen yhtiö, jonka rakenne oli lain nojalla tiedossa. Uudessa mallissa valvojan on kyettävä selvittämään, kuka tosiasiassa omistaa hakijan, mihin konserniin se kuuluu ja kenen ohjelmistoilla pelit pyörivät – ennen kuin lupa myönnetään. Hakemusasiakirjoista käyvät ilmi hakijayhtiön kotipaikka, haetut toimeenpanomuodot ja hakijaan kytkeytyvät yhtiöt, ja juuri tämä tieto tekee lupamenettelystä jotain muuta kuin rekisteröitymisen.

Aikataulun logiikka on siis ketju, jossa jokainen lenkki riippuu edellisestä: toimilupasäännökset voimaan maaliskuussa 2026 → hakemukset sisään ja käsittelyyn → asetukset valmiiksi → luvat myönnettyinä ennen 1.7.2027 → toiminta alkaa. Jos yksikin lenkki venyy, seuraavat siirtyvät. Tämä on toinen syy siihen, miksi hallintovaliokunta siirsi voimaantuloa: alkuperäisellä aikataululla ketju olisi ollut liian tiukka.

Miksi tämä uudistus vaati enemmän aikaa kuin aiemmat

Rahapelisääntelyä on Suomessa muutettu ennenkin, mutta aiemmat muutokset olivat luonteeltaan erilaisia. Ne olivat osittaisia korjauksia järjestelmään, jonka perusrakenne pysyi ennallaan: yksi toimija, yksi lupa, yksi valvottava. Kun sääntelyn perusasetelma ei muutu, muutos voidaan tehdä täsmällisinä pykälämuutoksina.

Nyt muutettiin rakennetta. Yksinoikeusjärjestelmän osittainen purkaminen tarkoittaa, että lakiin on kirjoitettava kokonaan uusi lupajärjestelmä hakemusmenettelyineen, arviointiperusteineen ja voimassaoloaikoineen, uusi valvontamalli maksuineen ja seuraamuksineen sekä uusi tapa rahoittaa valvonta. Samalla on huolehdittava siitä, että yksinoikeuteen jäävä osa järjestelmää toimii edelleen ja että sen ja kilpaillun markkinan välinen suhde on selvä.

Tämä selittää suuren osan aikataulusta. Kun laki luo uuden viranomaistehtävän, tehtävä on myös resursoitava, järjestelmät rakennettava ja henkilöstö rekrytoitava. Kun laki edellyttää toimilupia, luvat on ehdittävä hakea ja käsitellä. Kun laki jättää yksityiskohdat asetuksille, asetukset on valmisteltava, lausuttava ja annettava. Nämä eivät ole rinnakkaisia vaan peräkkäisiä vaiheita, ja peräkkäisten vaiheiden ketju on aina hitaampi kuin yksittäinen päätös.

Aikataulun venyminen hallitusohjelman tavoitteesta puolellatoista vuodella ei siis ollut epäonnistuminen vaan seuraus siitä, että alkuperäinen tavoite mitoitettiin ennen kuin uudistuksen laajuus oli selvillä.

Naapurimaat tekivät saman siirtymän aiemmin

Suomi ei ollut ensimmäinen Pohjoismaa, joka siirtyi verkkopelien osalta lisenssimalliin. Tanskassa lisenssijärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 2012 ja Ruotsissa 1.1.2019. Molemmissa maissa valmistelu noudatti samaa perusrakennetta kuin Suomessa: selvitysvaihe, lausuntokierros, esitys parlamentille ja siirtymäaika, jonka kuluessa toimijat hakivat lupia ennen järjestelmän avautumista.

Yksi rakenteellinen yhtäläisyys on erityisen selvä. Kummassakin maassa toimiluvat oli haettava ja käsiteltävä ennen kuin luvallinen toiminta saattoi alkaa, koska markkinaa ei voi avata päivänä, jona kenelläkään ei vielä ole lupaa. Suomen ratkaisu – toimilupasäännösten voimaantulo 1.3.2026 ja markkinan avautuminen 1.7.2027 – on sama logiikka omalla aikataulullaan.

Erot ovat yhtä olennaisia. Suomen malli on osittainen: yksinoikeus säilyy raha-arpajaisissa, veikkauspeleissä sekä fyysisissä rahapeliautomaateissa ja kasinopeleissä. Ruotsissa valtion yhtiö toimii lisensoidulla markkinalla eri asetelmassa. Tämä tarkoittaa, että Ruotsin kokemuksia voi käyttää suuntaa antavina mutta ei suorina ennusteina siitä, mitä Suomessa tapahtuu. Vertailua on jatkettu artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019 ja kanavoinnin mittaamisen osalta artikkelissa kanavointi lisenssimarkkinan mittarina.

Naapurien kokemus näkyi Suomen valmistelussa myös konkreettisemmin: valvontaviranomaisen mitoitusta ja lupakäsittelyn kestoa arvioitiin Tanskan ja Ruotsin viranomaisten kokoluokan perusteella, koska omaa kokemuspohjaa lisenssimarkkinan valvonnasta ei ollut.

Mitä prosessista voi oppia

Rahapelilain valmistelu on hyvä esimerkki siitä, miten iso sääntelymuutos Suomessa syntyy, ja siinä on sekä vahvuuksia että heikkouksia.

Vahvuutena avoimuus ja jäljitettävyys. Jokainen vaihe on dokumentoitu ja julkinen: esiselvitys, lausuntopyyntö ja saapuneet lausunnot, hallituksen esitys perusteluineen, valiokuntien lausunnot, mietintö vastalauseineen, täysistunnon pöytäkirjat ja äänestystulokset. Kuka tahansa voi jäljittää, missä kohtaa tietty pykälämuotoilu on syntynyt ja kenen aloitteesta. Tämä on aidosti poikkeuksellista kansainvälisessä vertailussa.

Vahvuutena perustuslakivaliokunnan ennakkokontrolli. Suomessa lakien perustuslainmukaisuutta arvioidaan ennen niiden säätämistä eikä vasta tuomioistuimessa jälkikäteen. Rahapelilain kohdalla tämä johti siihen, että markkinointisäännösten täsmällisyyttä parannettiin ennen voimaantuloa. Vaihtoehto olisi ollut, että epätäsmällisyys ratkeaisi vasta ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, todennäköisesti vuosia myöhemmin.

Heikkoutena tempo. Hallitusohjelman määräaika oli tiukka jo lähtökohtaisesti. Aikataulupaine näkyi siinä, että vaikutusarviot laadittiin oletuksilla, jotka muuttuivat kesken käsittelyn, ja siinä, että pelaajansuojan yksityiskohtia siirrettiin asetustasolle. Nopeus ja perusteellisuus ovat lainvalmistelussa aidosti vastakkaisia tavoitteita.

Heikkoutena päätösvallan siirtyminen asetustasolle. Mitä enemmän yksityiskohtia siirretään asetuksiin, sitä vähemmän eduskunta päättää siitä, mitä pelaaja käytännössä kohtaa. Puolustus on käytännöllinen: pelien tekniset ominaisuudet ja kulutuksen rajat ovat sellaista sääntelyä, jota on voitava korjata nopeasti, kun nähdään miten se toimii. Vastaväite on periaatteellinen: pelaajansuojan tiukkuus on arvovalinta, ei tekninen yksityiskohta, ja arvovalinnat kuuluvat eduskunnalle. Molemmat ovat päteviä, ja niiden välinen raja on rahapelilaissa ratkaistu asetusten hyväksi.

Heikkoutena todellisen näytön ohuus. Monista uudistuksen keskeisistä keinoista – kulutuksen rajoista, markkinoinnin rajoituksista, maksuliikenteen estoista – on olemassa vain rajallista tutkimusnäyttöä. Naapurimaiden kokemukset auttavat, mutta Ruotsin lisenssimalli tuli voimaan 1.1.2019 ja Tanskan 2012, eivätkä niiden lähtötilanteet olleet Suomen kaltaisia. Ruotsin kokemuksia on vertailtu artikkelissa Ruotsin rahapelimalli.

Kolme kysymystä, jotka valmistelu jätti auki

Lain hyväksyminen ei ratkaissut kaikkea. Kolme kysymystä siirtyi tulevaisuuteen, ja niiden vastaukset määrittävät, pidetäänkö uudistusta muutaman vuoden kuluttua onnistuneena.

Kuinka suuri osa pelaamisesta päätyy luvalliselle markkinalle? Kanavointi on uudistuksen keskeisin mittari, mutta laissa ei ole numeerista kanavointitavoitetta, eikä sellaista voisi lakiin järkevästi kirjoittaakaan. Kanavointi riippuu siitä, miten houkutteleva luvallinen tarjonta on suhteessa luvattomaan, miten tehokkaasti luvattomia toimijoita estetään ja miten hyvin pelaajat tunnistavat luvallisen sivuston. Mittaaminenkaan ei ole yksiselitteistä, koska luvattoman pelaamisen määrä on aina arvio.

Riittävätkö valvonnan resurssit? Valiokunta korosti asiaa mietinnössään, mutta resursointi ratkeaa budjettipäätöksissä, ei rahapelilaissa. Valvottavien määrä kasvaa yhdestä kotimaisesta toimijasta kymmeniin, joista suuri osa on ulkomaisia. Jos valvonta jää alimitoitetuksi, seuraamusjärjestelmä jää paperiksi – ja luvallisen toiminnan kilpailuetu suhteessa luvattomaan kapenee.

Kasvaako markkinoinnin kokonaismäärä? Tämä on pelihaittatyön toimijoiden vakavin huoli. Yksinoikeusjärjestelmässä mainostajia on yksi, lisenssimarkkinassa kymmeniä. Vaikka kunkin toimijan markkinointi olisi maltillista, kokonaismäärä voi silti kasvaa. Laki vastaa tähän rajoittamalla keinoja ja sisältöä, ja markkinaoikeudella on toimivalta puuttua rikkomuksiin, mutta lopputulos nähdään vasta käytännössä. Markkinoinnin rajoja on käyty läpi artikkelissa rahapelimainonnan rajat.

Yhteistä näille kolmelle on se, ettei mikään niistä ratkea lakitekstin lukemisella. Ne ratkeavat toimeenpanossa, ja juuri siksi eduskunnan hyväksymät seurantalausumat ovat enemmän kuin muodollisuus.

Miten uudistuksen etenemistä voi seurata itse

Rahapelilainsäädännön seuraaminen ei vaadi juridista koulutusta, mutta se vaatii tietämystä siitä, mistä katsoa ja missä järjestyksessä.

1. Aloita voimassa olevasta lakitekstistä

   Finlexin ajantasainen säädös on ainoa sitova lähde. Rahapelilaki löytyy numerolla 10/2026. Jos jokin väite on ristiriidassa lakitekstin kanssa, lakiteksti voittaa.

2. Lue perustelut vain taustaksi

   Hallituksen esityksen perustelut kertovat, mitä säännöksellä on tavoiteltu. Ne auttavat tulkinnassa mutta eivät ole laki. Erottele aina, kumpaa siteeraat.

3. Tarkista, onko säännös jo voimassa

   Rahapelilain voimaantulo on porrastettu. Ennen kuin sovellat pykälää, katso 106 §:stä, koskeeko se jo tätä hetkeä vai vasta 1.7.2027 tai 1.7.2028.

4. Seuraa asetuksia

   Kulutuksen rajat ja pelien tekniset ominaisuudet säädetään asetuksilla. Asetusluonnokset julkaistaan lausuntopalvelussa ennen antamista.

5. Varo vanhentuneita lukuja

   Uudistuksesta on kirjoitettu paljon vuosina 2024–2025, jolloin voimaantuloksi oletettiin 1.1.2027 ja osa yksityiskohdista oli erilaisia. Tarkista aina julkaisupäivä.

Missä kohtaa ulkopuolinen voi vaikuttaa

Lainvalmistelun kritiikki kohdistuu usein siihen, että päätökset tehdään suljettujen ovien takana. Rahapelilain kohdalla väite ei pidä paikkaansa siinä mielessä, että vaikuttamisen paikkoja oli useita – mutta ne olivat aikaan sidottuja, ja jokaisella on oma vaikutusvoimansa.

Lausuntokierros on tehokkain paikka. Kun luonnos on lausunnolla, pykälätekstiä voi vielä muuttaa suhteellisen pienellä kynnyksellä. Lausunnon voi antaa kuka tahansa, myös yksityishenkilö, eikä siihen tarvita järjestöä taakseen. Rahapelilain luonnos oli lausunnolla 3.7.–18.8.2024, ja lausuntoja tuli yli 130.

Valiokuntakuuleminen on kohdennetumpi. Valiokunta kutsuu asiantuntijat itse, joten kuulluksi tuleminen edellyttää yleensä asemaa alan toimijana tai tutkijana. Kirjallisen asiantuntijalausunnon voi kuitenkin toimittaa myös pyytämättä, ja valiokunnan julkaisemat lausunnot ovat julkisia asiakirjoja.

Asetusvaihe on avoinna vielä lain hyväksymisen jälkeen. Koska osa pelaajansuojan yksityiskohdista säädetään asetuksilla, asetusluonnosten lausuntokierrokset ovat aito vaikuttamisen paikka. Rahapelilain nojalla annettavien asetusten luonnoksia oli lausunnolla kesällä 2026.

Muutoksenhaku on eri asia kuin vaikuttaminen. Yksittäisiin päätöksiin – esimerkiksi toimilupapäätökseen tai valvontaviranomaisen määräykseen – haetaan muutosta hallinto-oikeudelta, ei lainsäädäntöprosessin kautta. Laki sisältää oman muutoksenhakulukunsa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 103 § – muutoksenhausta .

Se, mikä ei toimi, on vaikuttamisyritys väärään aikaan. Kun laki on vahvistettu, sen sisältöön ei enää vaikuteta lausunnoilla vaan uudella lainmuutoksella. Tämä on syy siihen, miksi lausuntokierroksen ajankohta – keskellä kesää 2024 – herätti arvostelua: heinä-elokuu on Suomessa aikaa, jolloin monella organisaatiolla on ohuin miehitys lausunnon laatimiseen.

Mitä seuraavaksi tapahtuu

Vuoden 2026 loppuun asti työ painottuu asetusvalmisteluun ja toimilupahakemusten käsittelyyn. Raaputusarpojen lahjoittamista koskeva esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2026. Toimilupapäätöksiä tarvitaan hyvissä ajoin ennen kesäkuuta 2027, jotta luvan saaneet ehtivät rakentaa järjestelmänsä Suomen vaatimusten mukaisiksi.

Pelaajan kannalta seuraavan vuoden merkittävin muutos ei ole lainsäädännöllinen vaan käytännöllinen. Kun luvat alkavat olla myönnettyjä, syntyy ensimmäistä kertaa julkinen luettelo siitä, kenellä on oikeus tarjota rahapelejä Suomessa verkossa. Siihen asti pelaajan on vaikea päätellä sivuston osoitteesta tai ulkoasusta, mihin sääntelyyn se kuuluu. Toimiluvan tunnistettavuus on koko kanavointiajattelun perusta: jos luvallista ja luvatonta ei erota toisistaan, luvallisen toiminnan pelaajansuojasta ei ole hyötyä sille, joka päätyy väärälle sivustolle.

Kesällä 2027 lisenssimarkkina avautuu, ja valvonta siirtyy Lupa- ja valvontavirastolle. Sen jälkeen alkaa vaihe, jota mikään lainvalmisteluasiakirja ei pysty ennakoimaan: mitä tapahtuu kanavoinnille, pelihaitoille ja markkinoinnin määrälle, kun kymmenet toimijat kilpailevat samoista pelaajista säännellyllä markkinalla. Eduskunnan hyväksymät lausumat velvoittavat hallitusta seuraamaan juuri näitä kysymyksiä, ja niiden pohjalta lakia todennäköisesti myös muutetaan. Rahapelilaki 10/2026 ei ole päätepiste vaan uuden sääntelykierroksen lähtöpiste.

← Kaikki artikkelit