Alaikäisten rahapelaaminen: luvut, laki ja ehkäisy

Alaikäisten rahapelaaminen on Suomessa kiellettyä, mutta se ei ole loppunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksen mukaan 36,5 prosenttia 15–17-vuotiaista vastaajista oli pelannut jotakin rahapeliä edeltäneiden 12 kuukauden aikana vuonna 2023 – siis reilusti yli kolmannes ikäryhmästä, jolle pelaaminen on ollut kokonaan kielletty vuodesta 2010 lähtien. Kouluterveyskyselyssä sama ilmiö näkyy toisesta kulmasta: vuonna 2025 rahapelejä pelasi viikoittain noin joka kymmenes yläkoulun, lukion ja ammatillisen oppilaitoksen poika.

Numerot ovat samaan aikaan hyviä ja huonoja uutisia. Pitkällä aikavälillä alaikäisten pelaaminen on romahtanut: vuonna 2007, jolloin ikäraja oli vielä 15 vuotta, kaksi kolmesta 15–17-vuotiaasta pelasi rahapelejä. Lyhyellä aikavälillä kehitys on kuitenkin pysähtynyt. Vuosien 2019 ja 2023 välillä alaikäisten pelaamisessa ei tapahtunut tilastollisesti merkitsevää muutosta, vaikka samaan aikaan koko väestön pelaaminen väheni selvästi.

Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä alaikäisten rahapelaamisesta tiedetään, mistä pelit käytännössä hankitaan, miksi ikärajavalvonta on toiminut heikommin kuin alkoholin ja tupakan kohdalla, ja mitä 1.7.2027 voimaan tuleva rahapelilaki asiaan muuttaa. Mukana on myös se osa keskustelua, joka jää usein sivuun: mitä luvut eivät kerro ja mihin uusi laki ei ylety.

Kaksi mittaria, kaksi eri kysymystä

Alaikäisten rahapelaamisesta on Suomessa kaksi säännöllistä tietolähdettä, ja ne mittaavat eri asioita. Ero on olennainen, koska julkisessa keskustelussa niiden luvut menevät helposti sekaisin.

THL:n väestötutkimus Suomalaisten rahapelaaminen kysyy, onko vastaaja pelannut jotakin rahapelityyppiä viimeisten 12 kuukauden aikana. Vuoden 2023 tutkimuksessa oli 5 977 vastaajaa iältään 15–74 vuotta, ja siihen sisältyi myös 15–17-vuotiaita. Mittari on laaja: yksikin lahjaksi saatu raaputusarpa riittää tekemään vastaajasta rahapelien pelaajan. Siksi luku kertoo pikemminkin siitä, kuinka moni on ylipäätään kosketuksissa rahapelien kanssa kuin siitä, kuinka moni pelaa säännöllisesti.

Kouluterveyskysely puolestaan kysyy pelaamisen useutta ja tavoittaa selvästi suuremman joukon nuoria. Vuonna 2025 kyselyyn vastasi perusopetuksen 8. ja 9. luokilta 94 743 oppilasta, lukioiden 1. ja 2. vuosikurssilta 47 248 opiskelijaa ja ammatillisista oppilaitoksista 24 469 opiskelijaa. Aineisto kerättiin 3.3.–9.5.2025. Kyselylomakkeella rahapeleiksi määritellään esimerkiksi rahapeliautomaatit, arvat, vedonlyönti, kasinopelit ja lotto. Tässä mittarissa raportoidaan viikoittainen pelaaminen, joka on huomattavasti tiukempi kynnys kuin vuositason osallistuminen.

Kolmas ero on ikärajaus. THL:n väestötutkimuksen alaikäisryhmä on tarkasti 15–17-vuotiaat. Kouluterveyskyselyssä lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten aineistossa on mukana myös täysi-ikäisiä ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita, minkä THL nostaa itse esiin tulosten tulkintaohjeessa. Ammatillisissa oppilaitoksissa kyselyn kattavuus jäi myös selvästi muita matalammaksi, 37 prosenttiin, mikä lisää epävarmuutta juuri siinä ryhmässä, jossa pelaaminen näyttää yleisimmältä.

Kun näitä kahta lähdettä luetaan rinnakkain, kuva on johdonmukainen: alaikäisistä huomattava osa on kokeillut rahapelejä, mutta säännöllinen pelaaminen on selvästi harvinaisempaa ja keskittyy poikiin.

Pitkä trendi: puolittunut kahdessa vuosikymmenessä

Alaikäisten rahapelaamisen kehitys on yksi Suomen rahapelipolitiikan selvimmistä onnistumisista – ja samalla esimerkki siitä, että vaikutus tulee kertarysäyksellä eikä jatku itsestään.

THL:n väestötutkimuksen aikasarja alkaa vuodesta 2007. Silloin 15–17-vuotiaista 65,8 prosenttia oli pelannut rahapelejä edeltäneen vuoden aikana. Tuolloin voimassa oli 15 vuoden ikäraja, eli suuri osa tästä pelaamisesta oli laillista. Vuonna 2010 ikäraja nousi 18 vuoteen ja rahapeliautomaattien osalta siirtymäajan jälkeen 1.7.2011. Vuoden 2011 mittauksessa osuus oli pudonnut 47,0 prosenttiin ja vuoteen 2015 mennessä 37,4 prosenttiin.

Sen jälkeen käyrä on ollut käytännössä vaakasuora. Vuonna 2019 osuus oli 40,8 prosenttia ja vuonna 2023 se oli 36,5 prosenttia. THL:n raportoima merkitsevyystesti kertoo, ettei ero vuosien 2019 ja 2023 välillä ollut tilastollisesti merkitsevä. Muutos vuodesta 2007 vuoteen 2023 sen sijaan oli.

Sama tasaantuminen näkyy riskitason pelaamisessa. PGSI-mittarilla arvioituna vähintään alhaisen riskin tasolla pelanneiden osuus 15–17-vuotiaista oli 23,0 prosenttia vuonna 2011, 8,2 prosenttia vuonna 2015, 4,7 prosenttia vuonna 2019 ja 6,0 prosenttia vuonna 2023. Vuosien 2019 ja 2023 välinen ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, mutta pudotus vuodesta 2011 oli.

Vakavampien ongelmatasojen osalta luvut jäävät alaikäisten kohdalla pimentoon. THL ei julkaise 15–17-vuotiaiden osuutta vähintään kohtalaisen riskin tasolla vuosilta 2015, 2019 ja 2023, koska tieto on tässä ikäryhmässä liian epävarma esitettäväksi. Vuoden 2011 mittauksessa luku oli 4,4 prosenttia. Tämä on tärkeä varaus: alaikäisten vakavan peliongelman yleisyydestä ei väestötutkimuksen perusteella voi sanoa mitään täsmällistä.

Yksi kehityspiirre erottaa alaikäiset muusta väestöstä. Koko väestössä ongelmitta pelaavien osuus laski vuodesta 2019 vuoteen 2023 ja vähintään kohtalaisen riskin tasolla pelaaminen yleistyi. Alaikäisillä vastaavaa muutosta ei havaittu. Toisin sanoen se kehityssuunta, jossa pelaaminen vähenee mutta haitat kasvavat, näkyy aikuisissa – ei nuorissa. Väestötason kokonaiskuvaa on käsitelty tarkemmin artikkelissa kuinka moni suomalainen pelaa rahapelejä.

Mitä alaikäiset pelaavat

Alaikäisten pelivalikoima poikkeaa aikuisten valikoimasta selvästi, ja ero kertoo paljon siitä, mistä pelit käytännössä hankitaan.

Vuonna 2023 yleisin 15–17-vuotiaiden pelaama pelityyppi olivat Veikkauksen arpapelit, joita oli pelannut 26 prosenttia ikäryhmästä. Toiseksi yleisin oli yksityinen vedonlyönti tai korttipeli rahapanoksin, 14 prosenttia. Tämä on ainoa pelityyppi, joka korostui nimenomaan alaikäisillä: koko väestössä osuus oli neljä prosenttia. Kolmantena olivat Pafin laivapelit yhdeksällä prosentilla, sitten Veikkauksen raha-automaattipelit muualla kuin kasinolla viidellä prosentilla sekä Veikkauksen vedonlyönti ja viikoittaiset lottopelit kumpikin kahdella prosentilla.

Listasta kannattaa panna merkille kaksi asiaa. Ensinnäkin vain raha-automaattipelien pelaaminen väheni vuodesta 2019 vuoteen 2023. Juuri automaatteihin kohdistuivat myös voimakkaimmat rajoitustoimet: hajasijoitettujen automaattien määrää alettiin vähentää vuonna 2019, automaatit suljettiin väliaikaisesti vuonna 2020 ja vuoden 2021 alusta niiden pelaaminen edellytti tunnistautumista. Muissa pelityypeissä muutosta ei tapahtunut.

Toiseksi lista on kaksijakoinen. Osa pelaamisesta tapahtuu virallisen järjestelmän sisällä – arvat, automaatit, lotto – ja siihen sääntely puree. Osa tapahtuu kokonaan sen ulkopuolella. Yksityinen vedonlyönti kaverin kanssa tai korttipeli rahapanoksin ei ole toimiluvanhaltijan toimeenpanemaa rahapelitoimintaa lainkaan. Uusi rahapelilaki rajaa soveltamisalansa ulkopuolelle nimenomaan yksityisluonteisen, sosiaalisissa tilanteissa tapahtuvan rahapelaamisen, jossa panokset ja tappiot ovat kohtuullisia suhteessa osallistujan maksukykyyn ⚖️rahapelilaki 10/2026, 1 § – lain soveltamisala . Toimilupasääntelyllä ei siis ole tähän mitään otetta – siihen vaikuttavat vain kasvatus, vertaisryhmän normit ja aikuisten esimerkki.

Pafin laivapelien yhdeksän prosentin osuus liittyy siihen, että Ahvenanmaalla toimivan Pafin pelitarjonta on ollut saatavilla laivamatkoilla. Se on oma sääntelysaarekkeensa: Ahvenanmaalla on itsehallintonsa nojalla oma rahapelilainsäädäntönsä, eikä Manner-Suomen rahapelilaki ulotu maakuntaan sellaisenaan.

Viikoittainen pelaaminen: pojat ja tytöt eri maailmoissa

Kouluterveyskyselyn tulos on hätkähdyttävän epäsymmetrinen. Vuonna 2025 rahapelejä pelasi viikoittain 10 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan pojista, 10 prosenttia lukioiden pojista ja 11 prosenttia ammatillisten oppilaitosten pojista. Tytöillä vastaavat osuudet olivat yksi prosentti, 0,3 prosenttia ja yksi prosentti.

Ero on siis kymmen- tai jopa kolmikymmenkertainen. Sukupuoliero on tuttu myös aikuisväestöstä, mutta nuorilla se on huomattavasti jyrkempi. THL:n kokoamissa rahapeliongelman riskitekijöissä nuori ikä ja miessukupuoli esiintyvät molemmat sosiodemografisten tekijöiden joukossa, ja nuorten poikien kohdalla ne osuvat yhteen.

Osuudet pysyivät lähes ennallaan vuoteen 2023 verrattuna. Yksi poikkeus kuitenkin oli: lukioiden pojilla viikoittainen rahapelaaminen yleistyi hieman. Yksittäisestä muutoksesta ei kannata vetää suuria johtopäätöksiä, mutta se on huomionarvoinen siksi, että se osuu vuosiin, joina kansainvälinen pelitarjonta on ollut verkossa helposti löydettävissä ja rahapelisääntelyn uudistus on ollut kiivaimmillaan julkisessa keskustelussa.

Miksi nuori ikä on riskitekijä

Nuoruus ei ole vain juridinen raja vaan myös riskitekijä. THL:n koostamassa rahapeliongelman riskitekijöiden luettelossa nuori ikä mainitaan sosiodemografisten tekijöiden joukossa yhdessä miessukupuolen, heikon koulutustason tai opintomenestyksen ja heikon sosioekonomisen aseman kanssa. Yksilötekijöistä listalla ovat muun muassa impulsiivisuus, tunnesäätelyn vaikeudet ja elämyshakuisuus – piirteitä, jotka ovat nuoruudessa keskimäärin voimakkaampia kuin myöhemmin.

A-klinikkasäätiön asiantuntijakirjoituksessa tutkimuskirjallisuuden havainto on tiivistetty lyhyesti: varhainen rahapelaamisen aloittamisikä lisää riskiä myöhemmille rahapeliongelmille. Tämä on käytännössä se peruste, jolla ikäraja on olemassa. Kyse ei ole vain siitä, että alaikäinen häviäisi rahaa nyt, vaan siitä, että aikaisin alkanut pelaaminen ennustaa ongelmia myöhemmin.

Havainto saa tukea myös kokemuspuolelta. THL:n Rahapelihaitat Suomessa 2025 -tietopaketissa julkaistussa kokemusasiantuntijan kertomuksessa pelaaminen alkoi 14–15-vuotiaana peliautomaateista ja kehittyi vuosikymmenten mittaiseksi ongelmaksi, joka laajeni myöhemmin verkkopeleihin. Yksittäinen kertomus ei ole tilastollinen todiste, mutta se kuvaa mekanismin, jota poikkileikkaustutkimukset eivät tavoita: ongelma ei useimmiten ala täysi-ikäisenä.

Samassa tietopaketissa THL tuo esiin, että rahapelaamisen motiivit painottuvat nuorilla eri tavalla kuin muilla. Kokemusasiantuntijan sanoin monille pelaamisen taustalla on toive parantaa omaa taloutta, erityisesti nuorten keskuudessa. Tämä on suorassa ristiriidassa sen kanssa, mitä rahapelaaminen matemaattisesti on: tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen, ja pitkällä aikavälillä talon etu toteutuu. Rahapelaaminen on viihdettä, jonka hinta on hävitty raha, ei tapa hankkia tuloa. Markkinoinnissa päinvastaisen mielikuvan luominen on kielletty erikseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 52 § – kielletyt markkinointikeinot .

Riskiin vaikuttaa myös se ympäristö, jossa nuori kasvaa. THL:n mukaan Manner-Suomessa on noin 12 000 rahapeliautomaattia, ja ne painottuvat alueille, joissa asukkaiden tulo- ja koulutustaso ovat matalampia. Automaattien fyysinen sijainti kaupoissa, kioskeilla ja huoltoasemilla tarkoittaa, että ne ovat osa arkiympäristöä myös niille, jotka eivät saa niitä pelata. Uusi laki velvoittaa ottamaan sijoittelussa erityisesti huomioon haitat alaikäisille ja haavoittuvassa asemassa oleville ⚖️rahapelilaki 10/2026, 38 § – rahapeliautomaattien sijoittelu .

Reitti peliin kulkee usein aikuisen kautta

Alaikäisten pelaamista käsitellään usein valvonnan pettämisenä kassalla. Väestötutkimuksen tulos kertoo, että kyse on yhtä lailla aikuisten omasta toiminnasta.

Vuonna 2023 THL kysyi ensimmäistä kertaa erikseen, millä tavoin täysi-ikäinen on mahdollistanut alle 18-vuotiaan rahapelaamisen. Täysi-ikäisistä vastaajista kuusi prosenttia kertoi tehneensä niin jollain tavalla. Yleisimmät tavat olivat rahapelin antaminen lahjaksi alaikäiselle (4 %) ja rahapelin pelaaminen yhdessä alaikäisen kanssa (3 %).

Alaikäisten omat vastaukset kertovat saman asian vielä vahvemmin. Rahapelejä pelanneista 15–17-vuotiaista 56 prosenttia ilmoitti, että täysi-ikäinen oli jollain tavalla mahdollistanut hänen pelaamisensa. Yleisimmin arpa oli saatu lahjaksi (43 %) tai aikuinen oli ostanut pelin alaikäisen puolesta (29 %).

Ilmiö on kulttuurinen. Raaputusarpa on Suomessa vakiintunut pieni lahja – joulukalenterin luukussa, synttärikortissa, kummin taskussa. Sitä ei useinkaan mielletä rahapeliksi vaan huomionosoitukseksi. THL:n väestötutkimuksen mukaan arpapelit ovat ainoa Veikkauksen pelityyppi, jonka pelaaminen on koko väestössä lisääntynyt, ja ne ovat myös alaikäisten yleisin pelityyppi. Nämä kaksi havaintoa liittyvät toisiinsa.

Laki ei kiellä yksityishenkilöltä toiselle annettua lahja-arpaa suoraan. Ikärajasäännös kohdistuu toimiluvanhaltijaan sekä siihen elinkeinonharjoittajaan tai yhteisöön, joka välittää osallistumisilmoituksia tai -maksuja taikka luovuttaa tilan rahapeliautomaattien käytettävänä pitämiseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikäraja . Yksityinen aikuinen, joka ostaa arvan itselleen ja antaa sen lapselleen, ei ole tämän säännöksen kohde. Tässä kohdassa lainsäädännön keinot loppuvat ja jäljelle jää valistus – jonka THL itse luokittelee ehkäisyn pilareista vähiten vaikuttavaksi.

Mitä laki sanoo ikärajasta

Rahapelaamisen ikäraja on kirjoitettu uuteen rahapelilakiin lyhyeen mutta laajaan pykälään. Sen mukaan yksinoikeustoimiluvanhaltija ja rahapelitoimiluvanhaltija taikka elinkeinonharjoittaja tai yhteisö, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia tai -maksuja tai luovuttaa tilan rahapeliautomaattien käytettävänä pitämiseen, ei saa antaa alle 18-vuotiaan pelata rahapelejä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikäraja .

Muotoilussa on kolme huomionarvoista piirrettä. Ensinnäkin velvoite ei kohdistu vain peliyhtiöön vaan myös asiamiehiin: kauppaan, kioskiin, huoltoasemaan ja ravintolaan, jonka tiloissa automaatti on. Toiseksi kielto on muotoiltu passiivisesti pelaamisen sallimisen kieltona, ei ikätarkistusvelvollisuutena – tarkistaminen on keino, jolla velvoite täytetään. Kolmanneksi säännös kattaa kaikki toimeenpanomuodot, siis myös verkkopelit, joissa ikä varmistuu tunnistautumisen kautta.

Ikäraja kytkeytyy kolmeen muuhun säännökseen, jotka yhdessä muodostavat sen teknisen selkärangan:

• Pelaajien rekisteröinti. Rekisteröitävän henkilön on oltava 18 vuotta täyttänyt luonnollinen henkilö, ja rekisteröinnin yhteydessä pelaajan henkilöllisyys on todennettava ⚖️rahapelilaki 10/2026, 20 § – pelaajien rekisteröinti .
• Tunnistautuneena pelaaminen. Toimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelaaja voi pelata rahapelejä ainoastaan tunnistautuneena rekisteröityneeksi pelaajaksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen .
• Pelikasino ja pelisali. Yksinoikeustoimiluvanhaltija ei saa päästää pelikasinoon alle 18-vuotiasta, ja alle 18-vuotias on poistettava sekä pelikasinosta että pelisalista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 41 § – pelikasino- ja pelisalipelaamisen rajoitukset .

Nämä kolme muodostavat käytännössä kaksi eri suojausmekanismia. Verkossa ja pelitilillä ikä varmistuu järjestelmästä: kukaan ei pääse pelaamaan ilman rekisteröintiä ja tunnistautumista, ja rekisteröinti on suljettu alaikäisiltä. Fyysisessä ympäristössä – kaupan kassalla, pelisalin ovella – suojaus nojaa siihen, että ihminen katsoo toista ihmistä ja arvioi tämän iän. Juuri tämä jälkimmäinen mekanismi on ollut Suomessa heikko lenkki.

Uudessa laissa on lisäksi useita säännöksiä, jotka eivät koske ikärajaa suoraan mutta suojaavat samaa kohderyhmää. Velaksi pelaaminen ja panttia vastaan pelaaminen on kielletty, samoin velkarahan välittäminen rahapelaamiseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 25 § – velaksi pelaamisen kielto . Toimiluvanhaltijalla on huolenpitovelvollisuus, johon kuuluu liiallisen pelaamisen torjuminen jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ⚖️rahapelilaki 10/2026, 34 § – huolenpitovelvollisuus . Rahapelien toimeenpanon yhteydessä on annettava tieto rahapelaamisen ikärajasta sekä siitä, mistä saa apua rahapeliongelmiin ⚖️rahapelilaki 10/2026, 37 § – toimeenpanon yhteydessä annettavat tiedot .

Ikärajavalvonta petti kivijalassa

Suomalaisen ikärajavalvonnan taso on mitattu useaan kertaan, ja tulokset ovat olleet johdonmukaisen heikkoja. Mittausväline on ostokoe: nuorelta näyttävä, mutta täysi-ikäinen testihenkilö yrittää ostaa tuotteen tai pelata, ja kirjataan, pyydetäänkö häneltä henkilöllisyystodistus.

Rahapelihaittojen viestintäverkoston tiedotteessa 24.1.2017 raportoitiin syksyllä 2016 pääkaupunkiseudulla tehdyistä 105 ostokokeesta. Rahapeliautomaateilla ikä tarkistettiin 10 prosentilta testihenkilöistä. Vertailun vuoksi tupakan myynnistä kieltäydyttiin 70 prosentissa tapauksista ja alkoholissa osuus vaihteli kaupungeittain 48 ja 72 prosentin välillä.

Vuoden 2017 marras–joulukuussa Helsingissä tehdyssä seurantakierroksessa tilanne ei ollut juuri parantunut. Automaateilla ikä tarkistettiin 12 prosentilta, raha-arpaa ostettaessa 19 prosentilta. Veikkauksen omista pelisaleista ikä tarkistettiin yhdessä kahdeksasta.

Poliisihallitus teetti oman selvityksensä, jonka tulokset julkistettiin 10.7.2020. Se perustui 300 testikäyntiin eri kaupungeissa helmikuussa 2020. Selvityksen mukaan vain joka neljänneltä nuorelta vaikuttavalta pelaajalta pyydettiin ikätodistus. Asiamiespisteissä eli kaupoissa, kioskeilla ja huoltoasemilla osuus oli vielä matalampi, noin joka kuudes. Veikkauksen omissa pisteissä valvonta toimi paremmin, mutta silti lähes kaksi kolmesta nuoresta pelaajasta välttyi iän tarkistamiselta.

Miksi rahapelit ovat pärjänneet vertailussa alkoholia ja tupakkaa huonommin? Yksi selitys on ostotapahtuman luonne. Alkoholi ja tupakka ovat aina kassalla tapahtuvia ostoja, joissa myyjä kohtaa asiakkaan. Rahapeliautomaatti sen sijaan seisoo kaupan nurkassa, ja sen käyttäminen ei edellytä minkäänlaista kontaktia henkilökuntaan. Valvontavastuu on tilan haltijalla, mutta valvottava tapahtuma ei näy kassalle. Toinen selitys on vastuun hajautuminen: automaatteja pitävät esillä tuhannet erilliset toimipisteet, joiden ydinliiketoiminta on jokin aivan muu.

Veikkaus reagoi selvityksiin kahdella tavalla. Yhtiö nosti rahapelimyynnin suojaikärajan – sen iän, jota nuoremmilta ikä tulisi aina tarkistaa – 23 vuodesta 30 vuoteen kaikissa myyntipisteissään. Toinen ja selvästi merkittävämpi ratkaisu oli pakollinen tunnistautuminen, joka tuli automaatteihin vuoden 2021 alusta.

Tunnistautuminen muutti asetelman

Suomen ratkaisu ikärajavalvonnan ongelmaan on ollut siirtää tarkistus ihmisiltä järjestelmälle. Kehitys on tapahtunut vaiheittain, ja se kirjattiin THL:n väestötutkimukseen keskeisten pelirajoitusten aikajanana.

1. 2017: pelitilit yhdistyvät

   RAY, Fintoto ja Veikkaus yhdistyivät Veikkaus Oy:ksi, ja aiemmat pelitilit koottiin yhdelle nettipelisivustolle. Käyttöön tulivat pelien tappiorajat, rahansiirtorajat, peliaikamuistutin ja mahdollisuus pelikieltoon.

2. 2019: automaattien vähentäminen alkaa

   Hajasijoitettujen rahapeliautomaattien määrän vähentäminen käynnistyi. Saatavuuden rajoittaminen on THL:n mukaan tutkimusnäytön perusteella vaikuttavin yksittäinen keino ehkäistä rahapelihaittoja.

3. 2021: pakollinen tunnistautuminen automaatteihin

   Rahapeliautomaatteihin tulivat pakollinen tunnistautuminen ja tappiorajat. Samana vuonna tunnistautuminen ja ostoraja laajenivat pitkävetoon. Käytännössä alaikäisen pääsy automaatille sulkeutui teknisesti, ei enää myyjän arvion varassa.

4. 2022: koko pelaamista koskeva vuositappioraja

   Käyttöön otettiin kaikkea rahapelaamista koskeva vuositappioraja, joka sitoo pelaajan yhteenlaskettua tappiota pelityypistä riippumatta.

5. 2023: kuponkipelit ja maksuliikenne-estot

   Pakollinen tunnistautuminen laajeni kuponkipeleihin. Samana vuonna otettiin käyttöön maksuliikenne-estot yksinoikeusjärjestelmän ulkopuolisen tarjonnan ja markkinoinnin rajoittamiseksi.

6. 2024: raaputusarvat tunnistautumisen piiriin

   Pahviset raaputusarvat siirtyivät tunnistautumisen piiriin. Tämä on alaikäisten kannalta merkittävää, koska arpapelit ovat heidän yleisin pelityyppinsä.

Uusi rahapelilaki vie tämän kehityksen loppuun asti ja tekee siitä kaikkia toimijoita sitovan säännön. Kun laki tulee voimaan 1.7.2027, jokaisen toimiluvanhaltijan – niin Veikkauksen kuin lisenssin saavien verkkopelitoimijoiden – on varmistettava, että pelaaja voi pelata ainoastaan tunnistautuneena rekisteröityneeksi pelaajaksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen . Rekisteröityminen puolestaan on mahdollista vain 18 vuotta täyttäneelle luonnolliselle henkilölle, jonka henkilöllisyys on todennettu ⚖️rahapelilaki 10/2026, 20 § – pelaajien rekisteröinti . Pelitilin ja tunnistautumisen mekaniikkaa on käsitelty tarkemmin artikkelissa pelitili ja tunnistautuminen.

Tunnistautumisen laajentaminen on alaikäisten suojan kannalta tehokkaampi keino kuin mikään valistuskampanja, mutta se ei ole aukoton. Se ei estä sitä, että täysi-ikäinen ostaa arvan tai pelaa automaatilla alaikäisen puolesta. Se ei ulotu yksityiseen vedonlyöntiin. Eikä se toimi lainkaan sivustoilla, joilla ei ole Suomen toimilupaa.

Markkinointi, sponsorointi ja somevaikuttajat

Ikärajan toinen puoli on se, kenelle rahapelejä saa mainostaa. Uudessa rahapelilaissa alaikäisiä koskeva markkinointisääntely on selvästi tiukempaa kuin muu markkinointisääntely, ja se on kirjoitettu omaksi pykäläkseen.

Markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin eikä muutoin haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin, eikä markkinoinnissa saa esiintyä alaikäisiä henkilöitä. Rahapelejä ei myöskään saa markkinoida alaikäisille suunnatussa televisio- tai radiotoiminnassa, alaikäisille suunnatun median palvelussa eikä alaikäisille suunnatuissa urheilu- tai yleisötapahtumissa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 53 § – kielto kohdistaa markkinointia alaikäisiin .

Ulkomainonnalle on erikseen asetettu maantieteellinen rajaus. Rahapelitoimiluvanhaltijan ulkomarkkinointia ei saa sijoittaa varhaiskasvatuksen järjestämispaikan, esi- tai perusopetuksen järjestämispaikan, toisen asteen oppilaitoksen, apteekin, terveydenhuollon toimintayksikön tai päihdehuollon yksikön läheisyyteen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 51 § – markkinoinnin sääntely . Käytännössä tämä tarkoittaa, ettei lisenssin saanut verkkopelitoimija saa ostaa mainostilaa koulun tai päiväkodin vierestä. Rajaus koskee nimenomaan rahapelitoimiluvanhaltijaa, eli lisenssimarkkinan toimijoita.

Sponsorointia koskevat säännökset menevät vielä pidemmälle, ja niissä on yksi kohta, joka on kirjoitettu selvästi sosiaalisen median aikaa ajatellen. Sponsorointisopimuksia ei saa tehdä alle 18-vuotiaiden kanssa eikä alle 18-vuotiaiden tapahtumista, kilpailuista tai sarjoista. Toimiluvanhaltijan nimi tai logo ei saa esiintyä alle 18-vuotiaiden käyttöön erityisesti tarkoitetuissa tuotteissa tai palveluissa. Ja olennaisimpana: sponsorointia koskevia sopimuksia ei saa tehdä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tuottavat alle 18-vuotiaisiin kohdistettua sisältöä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 56 § – sponsorointi .

Viimeinen kohta osuu suoraan vaikuttajamarkkinointiin. Jos striimaaja, videontekijä tai muu sisällöntuottaja tekee sisältöä, joka kohdistuu alaikäisiin, hänen kanssaan ei saa tehdä sponsorointisopimusta. Säännös ei riipu siitä, onko sisällöntuottaja itse täysi-ikäinen, vaan siitä, kenelle sisältö on suunnattu.

Markkinoinnin tulee lisäksi aina sisältää tieto rahapelaamisen sallitusta ikärajasta sekä siitä, mistä saa tietoa pelaamisen hallinnan välineistä ja rahapeliongelmiin apua tarjoavista palveluntuottajista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 55 § – markkinoinnin yhteydessä annettavat tiedot . Ikärajamerkintä on siis pakollinen jokaisessa mainoksessa. Markkinoinnin rajoja on käsitelty laajemmin artikkelissa rahapelimainonnan rajat.

Mitä 1.7.2027 muuttaa alaikäisten kannalta

Rahapelilaki 10/2026 hyväksyttiin 16.1.2026 ja tulee pääosin voimaan 1.7.2027. Sen jälkeen verkkorahapelit avautuvat lisenssimarkkinalle, kun taas raha-arpajaiset, rahapeliautomaatit ja kivijalan kasinopelit jäävät Veikkauksen yksinoikeuteen. Alaikäisten näkökulmasta uudistuksessa on sekä vahvistuksia että uusia riskejä.

Uudistuksen keskeinen tavoite on kanavointi eli pelaamisen ohjaaminen valvotuille, luvan saaneille sivustoille. Alaikäisten kannalta kanavointi on kaksiteräinen. Jos se onnistuu, yhä suurempi osa Suomessa pelatuista verkkopeleistä tapahtuu järjestelmässä, jossa ikä on teknisesti varmistettu. Jos se epäonnistuu, pelaaminen jää sivustoille, joilla ikärajaa ei valvo kukaan. Kanavoinnin mekaniikkaa ja mittaamista on käsitelty erikseen artikkelissa kanavointi lisenssimarkkinan mittarina.

Lakiin sisältyy myös rakenteellinen uudistus haittatyön puolella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos toimii pelihaittarekisterin rekisterinpitäjänä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 99 § – pelihaittarekisteri , ja sosiaali- ja terveysministeriö vastaa rahapelihaittojen seurannasta, tutkimuksesta ja arvioinnista sekä ehkäisyn ja hoidon kehittämisestä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 98 § – rahapelihaittojen seuranta . Valtionavustuksia voidaan myöntää pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen kolmeen kokonaisuuteen: sähköisiin ja anonyymeihin pelihaittapalveluihin, alueellisen työn kehittämiseen ja tieteelliseen tutkimukseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 94 § – avustettava toiminta . Näistä ensimmäinen ja kolmas ovat alaikäisten kannalta suoraan merkityksellisiä: matalan kynnyksen anonyymit palvelut ovat usein juuri se kanava, jota nuori uskaltaa käyttää, ja tutkimusrahoitus ratkaisee, saadaanko alaikäisten pelaamisesta jatkossa nykyistä tarkempaa tietoa.

Kuka valvoo ikärajaa vuoden 2027 jälkeen

Valvontavastuu ei ole uudessa laissa yhden toimijan harteilla vaan porrastettu kolmeen kerrokseen: toimiluvanhaltija, pelipisteen haltija ja viranomainen.

Ensimmäinen kerros on omavalvonta. Toimiluvanhaltijan ja sen asiamiesten on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma toimintansa lainmukaisuuden varmistamiseksi, noudatettava sitä ja pidettävä sen toteuttamisesta kirjaa. Suunnitelmaan on sisällytettävä selvitys huolenpitovelvollisuuden täyttämisestä, ja toimiluvanhaltijan on huolehdittava siitä, että omavalvontaan osallistuva henkilökunta tuntee velvoitteensa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 35 § – omavalvontasuunnitelma .

Rahapeliautomaateille on lisäksi oma säännöksensä. Sellaisen pelipisteen haltijan, johon rahapeliautomaatti on sijoitettu – siis kaupan, kioskin tai huoltoaseman – on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma toimintansa lainmukaisuuden varmistamiseksi. Suunnitelmassa on kuvattava laissa säädetyt velvoitteet, niiden käytännön toteuttamiseen liittyvät riskit, se miten velvoitteiden noudattamista seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan ⚖️rahapelilaki 10/2026, 38 § – rahapeliautomaattien omavalvonta . Käytännössä tämä tarkoittaa, että ikärajavalvonnasta on kirjoitettava dokumentti, jonka valvontaviranomainen voi pyytää nähtäväksi.

Toinen kerros on raportointi. Toimiluvanhaltijan on toimitettava valvontaviranomaiselle vuosittain muun muassa omavalvontasuunnitelma ja selvitys niistä toimenpiteistä, joihin se on ryhtynyt rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi edellisenä vuonna ⚖️rahapelilaki 10/2026, 68 § – raportointivelvollisuus . Asiakirjat menevät myös sisäministeriölle ja sosiaali- ja terveysministeriölle.

Kolmas kerros on tutkimustieto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella on lain nojalla oikeus saada toimiluvanhaltijalta muun muassa tiedot pelipaikkojen kävijämääristä sekä alaikäisvalvonnasta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 100 § – THL:n tiedonsaantioikeus . Tämä on hiljainen mutta merkittävä muutos. Tähän asti tieto ikärajavalvonnan toimivuudesta on syntynyt pääosin järjestöjen ja viranomaisten teettämistä ostokokeista, jotka ovat olleet kertaluonteisia ja alueellisesti rajattuja. Jatkossa alaikäisvalvontaa koskeva tieto kuuluu siihen aineistoon, jota haittatutkimuksesta vastaava laitos saa suoraan toimijoilta.

Seuraamuspuolella asiamiehen laiminlyönnit on erotettu toimiluvanhaltijan laiminlyönneistä. Valvontaviranomainen määrää rikemaksun muun muassa asiamiehelle, joka laiminlyö velvollisuutensa toimittaa omavalvontasuunnitelma valvontaviranomaiselle, sekä pelipisteen haltijalle, joka laiminlyö velvollisuutensa esittää omavalvontasuunnitelmansa ja sen toteuttamista koskevat kirjaukset. Rikemaksu on vähintään 1 000 ja enintään 100 000 euroa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 80 § – rikemaksu .

Valvontaviranomainen vaihtuu uudistuksessa. Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 asti, minkä jälkeen tehtävä siirtyy Lupa- ja valvontavirastolle ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo . Toimilupamenettely käynnistyy kuitenkin jo aiemmin: lain 2 luku sekä valvontaviranomaista koskeva 57 § tulivat voimaan 1.3.2026.

Kokonaisuus on aiempaa järjestelmällisempi, mutta se ei poista perusongelmaa. Rahapeliautomaatin äärellä seisovan nuoren iän arvioi edelleen ihminen, jonka päätyö on jokin muu kuin ikärajavalvonta. Omavalvontasuunnitelma parantaa tilannetta vain siltä osin kuin se muuttaa sitä, mitä kassalla tosiasiassa tehdään.

Luvaton tarjonta on ikärajavalvonnan aukko

Tunnistautumisvelvoite sitoo vain niitä, joilla on Suomen toimilupa. Sivustot, jotka toimivat ilman toimilupaa mutta suuntaavat tarjontaansa Suomeen, eivät noudata sitä – eivätkä ikärajaa.

Uusi laki kieltää rahapelien toimeenpanon ja markkinoinnin Suomeen ilman toimilupaa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 75 § – rahapelitoimintaa koskevat kiellot , ja valvontaviranomaisella on käytössään useita puuttumiskeinoja: kielto uhkasakon uhalla, poistomääräys verkkosisällölle ja verkkotunnukselle ⚖️rahapelilaki 10/2026, 78 § – poistomääräys sekä seuraamusmaksu. Myös maksuliikenne-estot ovat olleet Suomessa käytössä vuodesta 2023.

Käytännössä mikään näistä ei estä yksittäistä nuorta löytämästä sivustoa, joka ottaa vastaan talletuksen ilman vahvaa tunnistautumista. Luvattoman tarjonnan ongelmaa on käsitelty tarkemmin artikkelissa luvattomat nettikasinot 2027. Alaikäisten kohdalla riski on tavallista suurempi kolmesta syystä: nuori ei useinkaan tunnista lisenssimerkintöjä, kansainvälisillä sivustoilla ei ole Suomen mukaisia tappio- ja rahansiirtorajoja, eikä pelaajalla ole käytössään suomalaisen valvonnan tarjoamia oikeussuojakeinoja. Jos alaikäinen häviää rahaa toimiluvattomalla sivustolla, käytännön mahdollisuudet saada varoja takaisin ovat erittäin heikot.

Tähän liittyy myös maksutapojen kysymys. Uusi laki kieltää velaksi pelaamisen ja velkarahan välittämisen rahapelaamiseen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 25 § – velaksi pelaamisen kielto , mutta kielto sitoo toimiluvanhaltijoita. Luvattomassa tarjonnassa vastaavaa rajoitusta ei ole, ja maksuvälineiden kirjo on laajempi.

Seuraamukset: hallinnollinen maksu vai rikos?

Uudessa rahapelilaissa on kaksi rinnakkaista seuraamusjärjestelmää: hallinnolliset seuraamukset, jotka valvontaviranomainen määrää, ja rikosoikeudelliset seuraamukset, joita käsitellään tuomioistuimessa. Ikärajan osalta jako on kiinnostava.

Hallinnollinen seuraamusmaksu voidaan määrätä muun muassa pelaajien rekisteröintiä ja henkilöllisyyden todentamista koskevien säännösten rikkomisesta, tunnistautuneena pelaamista koskevan säännöksen rikkomisesta sekä alle 18-vuotiaan pelikasinosta ja pelisalista poistamista koskevien säännösten rikkomisesta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 84 § – seuraamusmaksu . Oikeushenkilölle määrättävä seuraamusmaksu voi olla enintään neljä prosenttia liikevaihdosta, kuitenkin enintään viisi miljoonaa euroa, ja vähintään 10 000 euroa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 85 § – seuraamusmaksun suuruus .

Itse ikärajapykälän rikkominen kulkee kuitenkin toista reittiä. Rangaistuksesta uhkapelin järjestämisestä, rahapelirikoksesta ja arpajaisrikoksesta säädetään rikoslaissa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 93 § – viittaus rikoslakiin . Rahapelilain rinnalla uudistettiin rikoslain 17 luvun 16 a ja 16 b §, ja arpajaisrikoksesta voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Arpajaisrikoksen tunnusmerkistössä ovat mukana rahapelaamisen 18 vuoden ikärajan rikkominen ja alle 18-vuotiaan pelikasinoon pääsyn estämisvelvollisuuden rikkominen sekä markkinointisäännöksistä ne, jotka suojaavat alaikäisiä.

Rikoslain uudistuksessa markkinointisääntelyn rangaistavuuden ala kaventui verrattuna aiempaan arpajaisrikossäännökseen. Rikosoikeudellinen vastuu keskittyy jatkossa erityisesti alaikäisten suojelemiseen tähtääviin säännöksiin. Tämä on lainsäätäjän tietoinen painotus: samalla kun osa markkinointirikkomuksista siirtyi hallinnollisten seuraamusten puolelle, alaikäisiin liittyvät teot pidettiin vankeusuhkaisina. Liitännäissäädösten kokonaisuutta on käsitelty artikkelissa rahapelilain liitännäismuutokset.

Kaksi järjestelmää eivät kuitenkaan voi kohdistua samaan tekoon samanaikaisesti. Seuraamusmaksua ei saa määrätä sille, joka on epäiltynä samasta teosta esitutkinnassa tai jolle on samasta teosta annettu rikosasiassa tuomio ⚖️rahapelilaki 10/2026, 86 § – seuraamusmaksun suhde rikosoikeudelliseen sääntelyyn .

Loot boxit ja rahapelien kaltaiset ilmiöt

Alaikäisten rahapelaamisesta puhuttaessa ohitetaan usein se osa ilmiöstä, joka ei ole rahapelaamista lain mielessä mutta muistuttaa sitä mekanismeiltaan.

Rahapelilaki määrittelee rahapeleiksi sellaiset pelit, joihin pelaaja osallistuu rahavastiketta vastaan ja joissa pelaaja voi voittaa osittain tai kokonaan sattumaan perustuen rahaa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 3 § – rahapelin määritelmä . Määritelmän molemmat puolet on täytyttävä: rahaa sisään ja rahaa mahdollisesti ulos. Viihdepelien yllätyslaatikot eli loot boxit täyttävät ensimmäisen ehdon mutta eivät toista, koska voitto on virtuaalinen esine eikä rahaa.

A-klinikkasäätiön asiantuntijakirjoituksen mukaan Poliisihallituksen arpajaishallinto on linjannut, että ilman varsinaista rahapalkintoa loot boxit eivät ole arpajaislain mukaisia rahapelejä, eikä niihin siten sovelleta 18 vuoden ikärajaa tai muita rahapeleihin kohdistuvia rajoituksia. Uusi rahapelilaki ei muuta tätä asetelmaa, koska sen rahapelimääritelmä edellyttää edelleen mahdollisuutta voittaa rahaa.

Rakenteellinen samankaltaisuus on silti ilmeinen. Yllätyslaatikoissa käytetään satunnaisuutta, äänimaailmaa ja visuaalista palkitsemista, ostot tehdään usein virtuaalivaluutalla, ja halutuimpien esineiden todennäköisyys on matala. Määräaikaiset tarjoukset luovat kiirettä. Nämä ovat samoja piirteitä, joita kolikkopeleissä käytetään pelaamisen jatkamisen kannustamiseen – aihetta on käsitelty erikseen artikkelissa kolikkopelin psykologia.

Kansainvälisesti sääntelyä on tehty. A-klinikkasäätiön mukaan Belgiassa ja Alankomaissa yllätyslaatikoita on rajoitettu pelikohtaisesti rahapelilakien nojalla siten, että ostaminen on estetty tai pelin jakelu on maassa lopetettu. Suomessa vastaavaa sääntelyä ei ole, ja kysymys jäi myös rahapelilain uudistuksen ulkopuolelle. Tämä on yksi selvimmistä aukoista alaikäisten suojassa: se osa rahapelaamiselle altistavasta toiminnasta, joka tapahtuu ilman ikärajaa ja ilman valvontaa, on juuri se osa, joka on nuorille tutuinta.

Mikä ehkäisyssä toimii

THL tiivistää rahapelihaittojen ehkäisyn kolmeen pilariin, jotka kaikki tarvitaan mutta jotka eivät ole yhtä vaikuttavia.

1. Saatavuuden sääntely

   Tutkimusten mukaan vaikuttavin keino ehkäistä rahapelihaittoja. Käytännössä tämä tarkoittaa pelien määrää, sijoituspaikkoja ja sitä, kuinka helposti peli on ulottuvilla arjessa.

2. Rajoitukset

   Tähän kuuluvat rajoitukset rahapelien sijoituspaikkojen määrään, markkinoinnille ja ikärajoille. Ikäraja on siis ehkäisyn toisen pilarin työkalu – tehokas, mutta vain jos sitä myös valvotaan.

3. Tiedottaminen ja valistaminen

   Tiedon levittäminen rahapelihaitoista ja niiden tunnistamisesta. THL toteaa suoraan, että tämä on tutkimusnäytön perusteella vähiten vaikuttava keinoista – mikä ei tee siitä tarpeetonta, mutta asettaa sen paikalleen.

Järjestys on alaikäisten kannalta opettavainen. Se selittää, miksi vuoden 2010 ikärajanousu ja vuoden 2021 pakollinen tunnistautuminen näkyvät tilastoissa, mutta valistuskampanjat eivät. Kun automaatti ei enää käynnisty ilman tunnistautumista, alaikäisen pääsy peliin katkeaa riippumatta siitä, mitä hän tietää tai ajattelee.

Kuntatasolla THL luettelee joukon käytännön toimia: pelaamiseen liittyvien ilmiöiden seuranta kyselyillä ja selvityksillä, ikärajavalvonnan ostokokeet, kouluterveyskyselyt, päihdetilannekyselyt ja ammattilaisten osaamiskartoitukset. Lisäksi mainitaan osaamisen kehittäminen ja näyttöön perustuvien menetelmien käyttöönotto sekä monialainen yhteistyö, esimerkiksi ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilön toimi. Rahapelihaittojen ehkäisy on THL:n mukaan osa ehkäisevää päihdetyötä, mikä tarkoittaa käytännössä, että sama kunnan rakenne hoitaa alkoholi-, tupakka- ja rahapelihaittojen ehkäisyä.

Eri keinojen vaikuttavuutta on arvioitu tarkemmin artikkelissa pelihaittojen ehkäisy – mikä toimii.

Vanhemmalle ja kasvattajalle

Tilastot kertovat, että aikuisen rooli on alaikäisten pelaamisessa keskeinen. Se tarkoittaa myös, että aikuisella on käytettävissään keinoja.

1. Älä anna rahapeliä lahjaksi alaikäiselle

   Arpa lahjana on yleisin yksittäinen reitti alaikäisen ensimmäiseen rahapeliin: 43 prosenttia pelanneista alaikäisistä kertoi saaneensa arvan lahjaksi. Lahjan antaminen on aikuisen valinta, ei valvonnan pettämistä.

2. Älä pelaa yhdessä alaikäisen kanssa

   Kolme prosenttia täysi-ikäisistä kertoi mahdollistaneensa alaikäisen pelaamisen pelaamalla yhdessä hänen kanssaan. Yhdessä pelaaminen tekee rahapelistä normaalin osan perheen arkea – juuri sen, mitä markkinoinnissakin on kielletty tekemästä.

3. Puhu voittojen todennäköisyydestä konkreettisesti

   Nuorilla korostuu motiivi parantaa omaa taloutta. Kaikkein hyödyllisintä on käydä läpi, mitä palautusprosentti ja talon etu käytännössä tarkoittavat: pitkällä aikavälillä pelaaja häviää, ja se on pelin rakenne eikä huono onni.

4. Tunnista muutokset rahankäytössä

   Rahan katoaminen, lainaaminen kavereilta, tavaroiden myyminen tai selittämättömät maksutapahtumat ovat konkreettisempia merkkejä kuin pelaamisesta puhuminen. THL:n riskitekijälistalla talousvaikeudet ja pelaamiseen liittyvät virheelliset uskomukset kulkevat käsi kädessä.

5. Ota puheeksi ilman syyllistämistä

   Rahapelaamisen puheeksiotto on THL:n ammattilaisille suunnattujen aineistojen vakiintunut menetelmä. Sama pätee kotona: kysymys siitä, mitä nuori pelaa ja millä rahalla, avaa keskustelun paremmin kuin syytös.

6. Hae apua matalalla kynnyksellä

   Peluurin palvelut ovat maksuttomia ja anonyymejä, ja ne palvelevat myös läheisiä. Auttava puhelin on 0800 100 101. Apua kannattaa hakea ennen kuin ongelma on vakiintunut – kokemusasiantuntijoiden kertomuksissa toistuu se, että apua olisi pitänyt hakea aiemmin.

Ammattilaisille suunnattua aineistoa on saatavilla. THL ylläpitää nuorten pelaamiseen keskittyviä sivuja, jotka on tarkoitettu kasvattajille ja muille nuoria kohtaaville ammattilaisille raha- ja digipelihaittojen ehkäisyyn sekä pelikasvatukseen. Lisäksi tarjolla on verkkokoulutuksia rahapelaamisen puheeksiotosta ja rahapelaamisen ja talouden yhteydestä.

Ruotsi ja Tanska vertailukohtina

Suomi on Pohjoismaista viimeisenä siirtymässä osittaiseen lisenssimalliin. Tanska avasi markkinansa vuonna 2012 ja Ruotsi 1.1.2019. Molemmista on siis kertynyt kokemusta siitä, mitä tapahtuu, kun verkkopelaaminen siirtyy yksinoikeudesta toimilupamarkkinaan.

Ruotsin ratkaisut muistuttavat Suomen tulevaa mallia kahdessa alaikäisten kannalta keskeisessä kohdassa. Ikäraja on 18 vuotta, ja luvanvaraista rahapelitarjontaa ei saa tarjota tätä nuoremmille; fyysiselle kasinolle pääsyn ikäraja on korkeampi. Toiseksi Ruotsissa jokainen pelaaja rekisteröityy ja tunnistautuu, ja kaikki luvanhaltijat on kytketty kansalliseen itsesulkujärjestelmään Spelpaus.se, jonka kautta pelaaja voi sulkea itsensä kaikilta luvanhaltijoilta yhdellä ilmoituksella.

Suomen uusi laki rakentaa vastaavan kokonaisuuden. Pelaaja voi valvontaviranomaiselle tekemällään ilmoituksella estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisensa, ja toimiluvanhaltija ei saa antaa pelieston asettaneen pelaajan pelata estämiään rahapelejä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 29 § – pelaamisen estäminen . Lisäksi jokaisella pelaajalla on oltava toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja, joka on asetettava viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja . Eri maiden peliestojärjestelmiä on vertailtu artikkelissa peliesto vertailussa, ja Ruotsin uudistuksen kokonaisarviota artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019.

Vertailussa on syytä olla varovainen. THL huomauttaa, että PGSI-mittarin tulokset soveltuvat parhaiten rahapeliongelman yleisyyden vertailuun Pohjoismaiden välillä, mutta suora lukujen rinnastaminen edellyttää, että mittaustapa, ikärajaus ja aineistonkeruu ovat riittävän yhteneväiset. Alaikäisten kohdalla ehto täyttyy erityisen harvoin, koska väestötutkimusten otokset ovat tässä ikäryhmässä pieniä ja koulukyselyjen ikärajaukset vaihtelevat maittain.

Mitä luvut eivät kerro

Alaikäisten pelaamisen mittaamisessa on rajoitteita, jotka on hyvä tuntea ennen kuin lukuja käyttää argumenttina suuntaan tai toiseen.

Otoskoko. Väestötutkimuksen 15–17-vuotiaiden ryhmä on pieni. Se riittää osallistumisasteen mittaamiseen, mutta ei vakavan peliongelman yleisyyden arviointiin. Juuri siksi THL jättää julkaisematta 15–17-vuotiaiden osuuden vähintään kohtalaisen riskin tasolla vuosilta 2015, 2019 ja 2023.

Itsearviointi. Kaikki luvut perustuvat siihen, mitä vastaaja kertoo. Kiellettyä toimintaa raportoidaan tyypillisesti alakanttiin, ja pelaajat aliarvioivat THL:n mukaan pelaamiseen käyttämänsä rahamäärän erityisesti silloin, kun pelaamiseen liittyy ongelmia. Alaikäisen kohdalla molemmat vinoumat vaikuttavat samaan suuntaan.

Menetelmämuutokset. THL:n väestötutkimuksessa siirryttiin vuonna 2023 aiempaa laajemmin verkko- ja postikyselyyn puhelinhaastattelun rinnalla. THL toteaa itse, että menetelmämuutos vaikutti hieman alhaisen riskitason pelaamista koskeviin tuloksiin. Aikasarjaa on siis luettava varovasti.

Aineiston kattavuus. Kouluterveyskyselyn kattavuus vaihtelee kouluasteittain: perusopetuksen 8. ja 9. luokilla 73 prosenttia, lukioissa 70 prosenttia mutta ammatillisissa oppilaitoksissa vain 37 prosenttia. Matala kattavuus lisää vinouman riskiä juuri siinä ryhmässä, jossa viikoittainen pelaaminen näyttää yleisimmältä.

Rajanveto pelien välillä. Kouluterveyskyselyn lomakkeella rahapeleiksi määritellään automaatit, arvat, vedonlyönti, kasinopelit ja lotto. Yllätyslaatikot, digipelien sisäiset ostot ja pelisisältöjen vaihtokauppa jäävät määritelmän ulkopuolelle, vaikka ne ovat monelle nuorelle tutumpia kuin lotto.

Näiden varausten jälkeenkin kokonaiskuva on riittävän yhtenäinen: kaksi eri tavoin toteutettua tutkimusta antaa saman perussanoman. Alaikäisten pelaaminen on vähentynyt selvästi vuosituhannen alkuun verrattuna, mutta se ei ole enää vähentynyt viime vuosina, ja se keskittyy poikiin.

Lopputulos

Suomessa on kaksi tapaa suojata alaikäisiä rahapeleiltä: estää pääsy peliin ja vaikuttaa siihen, kuka pelin heille antaa. Ensimmäisessä on onnistuttu, kun keinona on ollut tekniikka eikä ihmisen arviointikyky. Ikärajan nosto 18 vuoteen puolitti alaikäisten pelaamisen, ja pakollinen tunnistautuminen sulki automaattien reitin. Uusi rahapelilaki laajentaa tunnistautumisen kaikkiin toimiluvanhaltijoihin ja tekee siitä lakisääteisen velvoitteen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen .

Toisessa ei ole juuri edistytty. Yli puolet alaikäisten pelaamisesta kulkee aikuisen kautta, ja tähän ei ole olemassa lainsäädännöllistä keinoa. Lahjaksi annettu arpa on täysin laillinen tapahtuma, joka päättyy siihen, että alaikäinen pelaa rahapeliä. Niin kauan kuin raaputusarpaa pidetään pikkulahjana eikä rahapelinä, luku pysyy korkeana riippumatta siitä, mitä toimiluvista säädetään.

Uudistus tuo mukanaan myös uuden muuttujan. Kun verkkopelit avautuvat lisenssimarkkinalle 1.7.2027, rahapelien näkyvyys arkiympäristössä kasvaa – markkinointi on tarkkaan rajattua, mutta se on silti enemmän kuin nykyisin. Alaikäisiin kohdistuva markkinointi on kielletty ja koulujen läheisyys rajattu ulos ulkomainonnasta, mutta mainonnan kokonaismäärä on tekijä, jonka vaikutusta nuoriin voidaan arvioida vasta jälkikäteen. Alaikäisten pelaamisen kehitys vuoden 2027 jälkeen onkin yksi selkeimmistä mittareista sille, onnistuiko uudistus siinä, mitä sen tarkoituspykälässä luvataan.

Rahapelaaminen on 18 vuotta täyttäneille tarkoitettua viihdettä, jonka tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen. Alaikäiselle se ei ole viihdettä lainkaan – se on riski, joka ennustaa ongelmia myöhemmässä elämässä. Apua peliongelmaan saa maksutta Peluurista (peluuri.fi), auttava puhelin 0800 100 101.

← Kaikki artikkelit