Rahapelilain lausuntokierros: mitä sidosryhmät sanoivat

Rahapelilain lausuntokierros käytiin 3.7.–18.8.2024, ja siihen tuli 126 lausuntoa. Ne muodostavat tarkimman olemassa olevan kuvan siitä, mitä eri osapuolet uudistuksesta ajattelivat siinä vaiheessa, kun pykälätekstiä vielä pystyi muuttamaan. Sisäministeriö julkaisi lausunnoista 22.1.2025 päivätyn yhteenvedon, ja se on tämän artikkelin päälähde. Lakiviittaukset ovat lopulliseen rahapelilakiin 10/2026.

Kierroksen tulos ei ollut yksimielisyys. Se oli päinvastoin dokumentoitu erimielisyys: samaa pykälää vaadittiin samaan aikaan sekä tiukennettavaksi että väljennettäväksi, ja perustelut olivat molemmilla puolilla johdonmukaisia. Tämä artikkeli käy läpi, mistä riideltiin, ketkä olivat kummallakin puolella ja mitä lopulliseen lakiin päätyi.

Mikä lausuntokierros on ja mitä se ei ole

Lausuntokierros on lainvalmistelun vaihe, jossa valmis pykäläluonnos annetaan ulkopuolisten arvioitavaksi ennen kuin hallitus päättää esityksen antamisesta eduskunnalle. Se ei ole äänestys. Valmistelija ei laske puolesta ja vastaan annettuja lausuntoja ja valitse enemmistön kantaa, eikä lausunnonantajien lukumäärä ratkaise mitään.

Lausunnon tehtävä on tuoda esiin jotain, mitä valmistelija ei ole huomannut: sisäinen ristiriita pykälien välillä, vaikutus jota ei ole arvioitu, käsite jota ei voi soveltaa, tai törmäys toiseen lakiin. Tästä syystä hyvin perusteltu yhden viranomaisen huomio voi muuttaa lakitekstiä enemmän kuin kolmenkymmenen samansisältöisen kannanoton rypäs.

Toinen yleinen väärinkäsitys koskee ajoitusta. Lausuntokierros ei ole viimeinen mahdollisuus vaikuttaa. Rahapelilain tapauksessa esitys muuttui vielä lausuntokierroksen jälkeen useaan otteeseen: marraskuussa 2024 tehdyllä poliittisella linjauksella, hallituksen esityksen viimeistelyssä, valiokuntakäsittelyssä ja perustuslakivaliokunnan huomioiden perusteella. Lain koko kulku hallitusohjelmasta säädöskokoelmaan on käyty läpi artikkelissa rahapelilain valmistelu. Siksi tässä artikkelissa ei väitetä, että jokin lopullisen lain ratkaisu johtuisi juuri tietystä lausunnosta. Vertailu kertoo, mitä pyydettiin ja mikä lopputulos on.

Ketkä lausuivat

Lausuntopyyntö lähetettiin laajalle joukolle: ministeriöille, valvontaviranomaisille, aluehallintovirastoille, hyvinvointialueille, kunnille, pelihaittatyön järjestöille, rahapelialan toimijoille, media- ja tapahtuma-alalle, urheilujärjestöille, maksupalveluntarjoajille sekä Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle. Lausuntopyynnön saaneet saivat myös välittää sen eteenpäin jäsenjärjestöilleen ja yhteistyökumppaneilleen, minkä vuoksi vastaajajoukko laajeni kierroksen aikana.

Lopputulos oli 126 lausuntoa, joista 86 tuli lausuntopyynnön saaneilta ja 40 muilta. Lisäksi lausunnon antoi viisi yksityishenkilöä. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä, Opetushallituksella, Pohjois-Savon hyvinvointialueella ja Tuomioistuinvirastolla ei ollut asiassa lausuttavaa.

Jakauma selittää paljon lausuntopalautteen sisällöstä. Kentässä oli kolme suurta blokkia, joiden intressit vetivät eri suuntiin: haittoja ehkäisevä terveys- ja järjestösektori, kanavointia painottava peliala sekä markkinointituloista ja varainhankinnasta riippuvainen media-, urheilu- ja tapahtuma-ala. Viranomaiset eivät muodostaneet neljättä blokkia vaan hajautuivat: Poliisihallitus ja KKV vaativat monessa kohdassa tiukennuksia, kun taas TEM ja VNK katsoivat asiaa kilpailun ja markkinoille pääsyn näkökulmasta.

Ristiriita, joka kulkee läpi koko palautteen

Lausuntoyhteenvedon selkein yksittäinen havainto on tämä: hallitusohjelman tavoitteet toteutuvat vain osin. Suuri osa lausunnonantajista arvioi, että kanavointiasteen paraneminen toteutuu hyvin suurella todennäköisyydellä, mutta että sama säädöskokonaisuus on ristiriidassa haittojen ehkäisyä ja vähentämistä koskevan tavoitteen kanssa.

Perustelu oli looginen. Kun erityisen haittariskin sisältäviä pelejä siirretään kilpaillulle markkinalle, niiden tarjonta, kysyntä ja kokonaiskulutus todennäköisesti kasvavat. Jos samaan aikaan säädetään vain toimijakohtaisia rajoituksia eikä väestötason rajoja, järjestelmä kanavoi pelaamisen valvottuun tarjontaan mutta ei rajoita sen määrää. Kanavointi mittaa sitä, missä pelataan, ei sitä, kuinka paljon pelataan. Mittarin luonnetta ja sen rajoja on käsitelty tarkemmin artikkelissa kanavointi lisenssimarkkinan mittarina.

Sama jännite näkyi tavoitepykälästä käydyssä keskustelussa. Sosiaali- ja terveysministeriö piti tärkeänä, että kanavointia ei kirjata lain tarkoituspykälään, koska yksittäiset kanavointia parantavat toimet ovat vaikutuksiltaan joko haittoja ehkäiseviä tai riskejä lisääviä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja EHYT ry olivat samalla kannalla. STM:n yhteydessä toimiva rahapelien haittariskien ja haittojen arviointiryhmä katsoi, että lain tavoitteen tulee olla selkeästi haittojen ehkäisy ja vähentäminen eikä sen rinnalle pidä nostaa muita tavoitteita.

Pelialan ja urheilun edustajat lähtivät päinvastaisesta oletuksesta. Jalkapalloliiga katsoi, että liiketoimintaedellytysten huomioiminen markkinointimahdollisuuksissa on paras tapa ohjata pelaajia luvalliseen tarjontaan. Jääkiekon SM-liiga katsoi, että järjestelmän on tarjottava peliyhtiöille riittävät toimintaedellytykset, jotta ne ylipäätään hakevat suomalaista lupaa. Molemmissa on sisäinen logiikkansa: liian tiukka luvallinen tarjonta jättää kysynnän sinne, missä sääntelyä ei ole.

Vaikutusarvioinnista pyydettiin lisää

Vaikutusten arviointia koskeva palaute jakautui kahtia. Osa piti arviointeja monipuolisina ja kattavina, osa katsoi, että ne on täydennettävä tietyn näkökulman osalta. Yhteenvetoon on koottu pitkä lista puuttuvia tai puutteellisia arvioita, ja lista kertoo omalla tavallaan, kuinka moneen suuntaan uudistus vaikuttaa.

Täydennettäväksi toivottiin muun muassa toimilupamaksun markkinalle tuloa estävää vaikutusta, Veikkauksen omistusrakenteesta seuraavaa kilpailun vääristymistä, sukupuolivaikutuksia erityisesti nuorten miesten osalta, lapsi- ja nuorisovaikutuksia, mielenterveysvaikutuksia, vaikutuksia järjestökenttään, rikollisuuden ja kilpailumanipuloinnin torjuntaan, työllisyyteen, ongelmallisesti pelaavien läheisiin sekä useiden viranomaisten resursseihin. Rahanpesun selvittelykeskuksen, Oikeusrekisterikeskuksen, Verohallinnon, markkinaoikeuden ja tietosuojavaltuutetun työmäärän arvioitiin kasvavan.

Erityisen selvästi nousi esiin arvio vaikutuksista kansalaisjärjestöihin. Lausunnoissa katsottiin, että yleishyödyllisten yhteisöjen toimintaedellytykset heikkenevät, koska kolmannen sektorin rahoitusta leikataan samaan aikaan kun rahapelitoimintaa vapautetaan, ja koska markkinoinnin vapauttaminen kuormittaa juuri sitä järjestötyötä, joka peliongelmia ehkäisee ja hoitaa. Markkinoinnin vapauttamisen arvioitiin kuormittavan myös julkista hoito- ja palvelujärjestelmää.

Urheilun ja median osalta arviot menivät ristiin. Uudistuksen katsottiin tuovan uusia mahdollisuuksia erityisesti urheilun sponsorirahoitukseen, mutta samalla esitettiin, että markkinointipanostukset ohjautuvat suomalaisen urheilun sijaan ulkomaisessa omistuksessa oleville media- ja alustayhtiöille. Vaikutuksia mediakenttään pidettiin pääosin myönteisinä.

Kulutusrajat: laajin yksittäinen vaatimus

Jos lausuntokierrokselta pitäisi nostaa yksi vaatimus, joka toistui useimmin ja laajimmalla rintamalla, se on yhteinen kulutusraja. Vaatimus oli, että pelaajan rahansiirto- tai tappioraja ei saisi olla yhtiökohtainen vaan sen pitäisi kattaa koko säännelty markkina.

Vaatimuksen takana oli poikkeuksellisen laaja joukko: THL, Poliisihallitus, sosiaali- ja terveysministeriö, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Helsingin yliopiston CEACG, Peluuri, SOSTE, EHYT ry, A-klinikkasäätiö, Takuusäätiö, Sovatek-säätiö, MIELI ry, Ehkäisevän päihdetyön järjestöverkosto, Ensi- ja turvakotien liitto, Sosped-säätiö, Kuluttajaliitto, Helsingin kaupunki sekä useita hyvinvointialueita. Mukana oli myös yksi rahapelialan toimija: Paf esitti, että rajojen olisi oltava keskitettyjä eikä yhtiökohtaisia.

Argumentti on yksinkertainen. Yhtiökohtainen raja rajoittaa pelaamista yhdellä sivustolla. Jos pelaajalla on pelitili viidellä toimiluvanhaltijalla, hänen tosiasiallinen enimmäiskulutuksensa on viisi kertaa raja. Riskipelaaja on juuri se pelaaja, joka avaa uuden tilin rajan tullessa vastaan.

Toinen toistuva vaatimus koski nuoria aikuisia. Useat järjestöt ja hyvinvointialueet esittivät, että alle 25-vuotiailla tulisi olla muita matalammat rahansiirto- ja tappiorajat. EHYT ry ja EPT-verkosto rajasivat ehdotuksensa 18–24-vuotiaisiin.

Pelialan vastaus oli erilainen. Rahapeliala ry esitti, että pelaajat asettavat itse omat rajansa. Kindred vastusti sisäministeriön asetuksenantovaltuutta pelien ominaisuuksien osalta ja esitti vähintään, että valtuus siirrettäisiin valtioneuvostolle ja että toimiluvanhaltijoita kuultaisiin asetusta valmisteltaessa. The Finnish Gambling Consultants ja Vermon Ravirata katsoivat, että pelaajan pitäisi voida nostaa rajojaan, jos hän osoittaa taloudellisen tilanteensa sallivan sen. Sama ajatus tuli myös KKV:ltä, joka piti perusteltuna aloittaa mallilla, jossa kulutusrajoille ei aseteta ylärajaa, ja harkita myöhemmin mallia, jossa varakkuutensa osoittava pelaaja voisi nostaa rajaa.

Lopullinen laki ratkaisi asian toimijakohtaisesti. Rahansiirtoraja on nimenomaisesti toimiluvanhaltijakohtainen, pelaajan itsensä asettama vuorokausi- ja kuukausiraja, joka on asetettava viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – rahansiirtorajasta . Yhtiöiden yhteistä rajaa ei säädetty, eikä nuorille aikuisille säädetty erillisiä matalampia rajoja.

Yksi haittapuolen vaatimus kuitenkin toteutui: rajamuutosten epäsymmetrisyys. Rajan nosto tulee voimaan vasta seuraavana päivänä tai seuraavan kuukauden alusta, kun taas alennus astuu voimaan välittömästi. Tämä on juuri se rakenne, jota useat lausunnonantajat pitivät välttämättömänä hetken mielijohteesta tehtyjen korotusten estämiseksi. Rajojen käytännön toimintaa on käsitelty artikkelissa tappiorajat ja pelisäännöt.

Ikäraja: vaatimus kahdestakymmenestä

Yksitoista pelihaittatyön ja tutkimuksen toimijaa esitti, että rahapelaamisen ikäraja nostettaisiin 20 vuoteen joko kokonaan tai vähintään korkean riskin peleissä, jotka edellyttävät rahapelitoimilupaa. Vaatimuksen takana olivat A-klinikkasäätiö, Helsingin yliopiston CEACG, EHYT ry, Ensi- ja turvakotien liitto, EPT-verkosto, MIELI ry, Peluuri, Sininauhaliitto, Sovatek-säätiö, Takuusäätiö ja SOSTE.

Ehdotus ei mennyt läpi. Lopullisessa laissa ikäraja on 18 vuotta kaikissa rahapeleissä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikärajasta . Alaikäisiin kohdistuvaa suojaa vahvistettiin sen sijaan markkinoinnin puolella: markkinointia ei saa kohdistaa alaikäisiin, markkinoinnissa ei saa esiintyä alaikäisiä henkilöitä eikä rahapelejä saa markkinoida alaikäisille suunnatussa mediassa tai alaikäisille suunnatuissa tapahtumissa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 53 § – markkinoinnin kohdistamiskiellosta . Alaikäisten pelaamista ja sen ehkäisyä on käsitelty erikseen artikkelissa alaikäisten rahapelaaminen.

Peliesto ja huolenpitovelvollisuus

Peliesto oli harvinainen aihe siinä mielessä, että sitä koskevat vaatimukset tulivat kaikilta puolilta ja osoittivat samaan suuntaan. Poliisihallitus esitti, että valvovalle viranomaiselle tehtävällä ilmoituksella voisi estää pelaamisen myös peliryhmäkohtaisesti. THL katsoi, että pelaaminen on voitava estää pelityyppikohtaisesti. Veikkaus esitti, että eston tulisi olla asetettavissa toimilupatyypin mukaan niin, että pelaaja voisi estää rahapelitoimiluvan nojalla toimeenpantavat pelit mutta jatkaa yksinoikeuspelien pelaamista. Paf esitti selvennettäväksi, että myös markkinoinnin suuntaaminen on kiellettyä eston asettaneille pelaajille.

A-klinikkasäätiö, Ensi- ja turvakotien liitto, Peluuri ja SOSTE katsoivat, että pelieston voimaantulon tulee olla välitöntä tai mahdollisimman nopeaa. Peluuri ja SOSTE esittivät lisäksi, että eston yhteydessä pelaajalle tulisi tarjota tietoa peliongelmista ja tukipalveluista ja että toimiluvanhaltijat tulisi velvoittaa kertomaan asiakkailleen keskitetyn pelieston mahdollisuudesta.

Lopullinen laki sisältää useimmat näistä elementeistä. Pelaaja voi estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisensa yhdellä ilmoituksella valvontaviranomaiselle, ja toimiluvanhaltijoiden on lisäksi mahdollistettava esto peli- tai toimeenpanomuotokohtaisesti. Välitön esto seuraavan vuorokauden loppuun on pakollinen, toistaiseksi voimassa oleva esto kestää vähintään vuoden ja sen purkaminen tulee voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 29 § – pelaamisen estämisestä . Markkinointia ei saa kohdistaa henkilöön, joka on asettanut itselleen kaikkea pelaamista koskevan eston ⚖️rahapelilaki 10/2026, 54 § – suoramarkkinointikiellosta . Peliestojen käytännön eroja on vertailtu artikkelissa peliesto vertailussa.

Huolenpitovelvollisuudesta palaute oli yhdenmukaisempaa kuin useimmista muista aiheista: lähes kaikki halusivat sen määriteltäväksi tarkemmin. Poliisihallitus halusi täsmällisemmät kriteerit sille, millainen pelikäyttäytyminen synnyttää velvollisuuden puuttua. A-klinikkasäätiö ja Peluuri vaativat, että kriteerit ovat yhteiset kaikille toimiluvanhaltijoille, ja Peluuri piti parhaana keskitettyä huolenpitojärjestelmää, jossa seuranta tapahtuisi kaikki toimiluvanhaltijat kattavasta datarekisteristä viranomaisen toimesta. CEACG katsoi, että nuorten osalta velvollisuuden tulisi olla huomattavasti tiukempi. Kaupan ja ravintola-alan järjestöt sekä Elinkeinoelämän keskusliitto puolestaan katsoivat, ettei huolenpitovelvollisuuden tulisi koskea asiamiehiä.

Bonukset: kategorinen kielto vai rajattu poikkeus

Luonnos sisälsi kategorisen kiellon tarjota rahapelejä ilmaiseksi, alennetulla hinnalla, yhdistetyillä tarjouksilla tai pelirahaa antamalla. Tämä oli yksi harvoista kohdista, jossa peliteollisuuden vastustus oli lähes yksimielistä.

Rahapeliala ry katsoi, ettei kategorista bonus- ja tarjouskieltoa tulisi sisällyttää lakiin. Kindred esitti, että bonuksia pitäisi voida tarjota rekisteröityneille asiakkaille. Paf katsoi, että tietynlaiset bonukset tai alennukset tulisi sallia. Playtech esitti, että talletusbonukset, uskollisuusohjelmat ja ilmaiskierrokset sallittaisiin ja että sääntely kohdistuisi kampanjan laajuuteen ja esittämispaikkaan täyskiellon sijaan. Suomen Pokerinpelaajat ry katsoi kiellon hyödyttävän lähinnä järjestelmän ulkopuolisia pelintarjoajia. Nordic Law esitti, että kielto koskisi vain uusia pelaajia. Sanoma esitti pelirahojen ja ilmaiskierrosten maltillista sallimista.

Vastakkaisella puolella A-klinikkasäätiö, EHYT ry, Ensi- ja turvakotien liitto, Peluuri, Sininauhaliitto, Sovatek-säätiö, Takuusäätiö, SOSTE ja STM:n arviointiryhmä pitivät kieltoja tärkeinä. Suomen Hippos piti bonusmarkkinoinnin kieltoa hyvänä. Kiinnostavimman välimuodon esitti European Gaming and Betting Association, joka suositteli bonusten kieltämistä nimenomaan niille pelaajille, joilla on viitteitä ongelmallisesta pelaamisesta.

Konkreettisimman teknisen ratkaisun esitti Commit Oy: pelirahaa saisi antaa, jos se ei perustu satunnaisuuteen, pelaamiseen käytettyyn aikaan eikä peleihin käytetyn rahan määrään, eikä sitä voi vaihtaa rahaksi.

Lopullinen laki kulkee tätä välimuotoa hyvin lähellä. Pääsääntö on edelleen kielto: rahapelejä ei saa tarjota ilmaiseksi, alennetulla hinnalla, yhdistetyillä tarjouksilla tai pelirahaa tarjoamalla ⚖️rahapelilaki 10/2026, 25 § – ilmaispelien ja alennusten kiellosta . Poikkeus on rajattu bonuspeliraha, joka on sallittu vakiintuneen asiakassuhteen aikana yhdenvertaisin ehdoin, jonka saaminen ei saa perustua pelaamiseen käytettyyn aikaan eikä olla suhteessa käytetyn rahan määrään, jota ei voi suoraan vaihtaa rahaksi ja jolle saa asettaa enintään viisinkertaisen kierrätysvaatimuksen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 26 § – bonuspelirahasta . Ennen bonuspelirahan antamista toimiluvanhaltijan on varmistettava, ettei se vaaranna velvollisuutta suojata pelaajaa liialliselta pelaamiselta.

Käytännössä tämä sulkee ulos juuri sen bonustyypin, joka on kansainvälisillä sivustoilla tavallisin: tervetuliaisbonuksen, joka on prosenttiosuus talletuksesta. Bonusehtojen matematiikkaa ja kierrätysvaatimusten merkitystä on avattu artikkelissa kasinobonukset ja kierrätysvaatimus.

Markkinointi jakoi kentän jyrkimmin

Markkinointia koskeva luku sai selvästi eniten palautetta, ja siinä osapuolten välinen etäisyys oli suurin. Ääripäät olivat kaukana toisistaan: Sosped-säätiö esitti mainonnan ja markkinoinnin täyskieltoa, jos ei muuten voida varmistaa, etteivät lapset ja nuoret altistu rahapelimainonnalle, kun taas Sanoma piti uudistuksen tavoitteiden kannalta välttämättömänä, että mainonta sallitaan laajasti eri kanavissa ilman ajallisia tai määrällisiä rajoituksia.

Konkreettisin kiista koski kahta sanaa. Luonnoksen mukaan markkinoinnin tuli olla maltillista ja välttämätöntä rahapelikysynnän ohjaamiseksi luvalliseen tarjontaan. Medialiitto, RadioMedia, Uutismedian liitto, MTV ja Sanoma vaativat välttämättömyysvaatimuksen poistamista lopullisesta esityksestä. Elinkeinoelämän keskusliitto katsoi, että arviointi on sidottava muuhun kriteeristöön, koska ehdotettu malli jättäisi viranomaiselle harkintavaltaa tavalla, joka voi vaarantaa oikeusvarmuuden.

Haittapuoli hyökkäsi samojen sanojen kimppuun päinvastaisesta syystä. Peluuri katsoi maltillisen olevan liian epämääräinen termi määrittelemään markkinoinnin volyymia ja vaati, että se on määriteltävä niin, että sitä voi seurata. STM:n arviointiryhmä piti sekä maltillista että välttämätöntä ongelmallisina termeinä ja vaati tarkkarajaisempaa määrittelyä. A-klinikkasäätiö ja EHYT ry esittivät, että markkinoinnin volyymi määritellään asetuksella eikä sitä jätetä peliyhtiön omaan harkintaan.

Lopullisessa laissa välttämättömyysvaatimus ei ole mukana. Maltillisuudelle annettiin sen sijaan sisältöä: maltillisena ei voida pitää markkinointia, jossa yksittäinen toimenpide tai toimenpiteet kokonaisuutena ovat erityisen huomiota herättäviä tai näkyviä tai toistuvat lukumääräisesti erityisen usein yhdessä tai useassa kanavassa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 51 § – markkinoinnin sääntelystä . Kiellettyjen markkinointikeinojen luettelo on samalla poikkeuksellisen yksityiskohtainen ja sisältää muun muassa rahapelaamisen arkipäiväistämisen, sen esittämisen ratkaisuna taloudellisiin ongelmiin sekä kiellon kehottaa rahoittamaan pelaamisella yleishyödyllistä toimintaa tai valtion menoja ⚖️rahapelilaki 10/2026, 52 § – kielletyistä markkinointikeinoista . Markkinoinnin rajoja kokonaisuutena on käsitelty artikkelissa rahapelimainonnan rajat.

Sosiaalisen median osalta palaute oli poikkeuksellisen yksimielinen yhdessä asiassa: kukaan ei ymmärtänyt pykälää samalla tavalla. Oikeusministeriö piti säännöksiä epäselvinä ja katsoi jäävän auki, mikä on vuorovaikutteisuuden kiellon käytännön vaikutus. Oikeuskanslerinvirasto totesi, ettei esityksestä saa tarkalleen selvää, mikä toiminta olisi sosiaalisessa mediassa kiellettyä. Kanta-Hämeen hyvinvointialue ja Peluuri esittivät saman huomion eri suunnasta. Lopullisessa laissa markkinointi on sallittu toimiluvanhaltijan omilla verkkosivuilla ja omilla sosiaalisen median tileillä sillä ehdolla, ettei se ole vuorovaikutteista kuluttajan kanssa.

Affiliate-markkinointi: kielto, joka jäi voimaan

Kolmansien osapuolten kautta tapahtuvan markkinoinnin kielto oli aihe, jossa lausuntokierros paljasti odottamattoman rintamalinjan. Rahapeliyhtiöt ja affiliate-toimijat vastustivat kieltoa, mutta perinteinen media kannatti sitä.

Vastustajien argumentti oli kanavointi. Polar Limited totesi kumppanuusmarkkinoinnin olevan ylivoimaisesti yleisin tapa hankkia uusia asiakkaita rahapelialalla ja arvioi, että kiellon jälkeen operaattorit joutuvat siirtämään markkinointiresurssit perinteisiin medioihin. Kindred, Rahapeliala ry, Suomen Pokerinpelaajat ja Suomalainen rahapeliyhdistys esittivät, ettei kolmansien osapuolten käyttöä ole tarpeen kieltää, jos markkinointi muuten tapahtuu sallituissa puitteissa. EGBA piti sosiaalista mediaa elintärkeänä markkinointivälineenä ja suositteli ikään perustuvaa rajausta täyskiellon sijaan. Better Collective ja The Finnish Gambling Consultants esittivät erillistä affiliate-lisenssiä, jonka haltijat saisivat julkaista rahapelimarkkinointia; FGC viittasi Romanian malliin. Traffic Lab katsoi, että tarvitaan selkeä ero haitallisen, pelaamiseen kannustavan markkinoinnin ja tietoa tarjoavan vertailusisällön välillä.

Kannattajien joukko oli yhtä kirjava. STM:n arviointiryhmä, Sovatek-säätiö ja Peluuri kannattivat affiliate-markkinoinnin kieltämistä. CEACG piti kolmansien osapuolten käytön ja vuorovaikutteisen some-markkinoinnin kieltämistä kannatettavina yksityiskohtina. Sininauhaliitto piti erinomaisena uudistuksena sitä, että markkinointia saa tehdä vain toimiluvanhaltija itse. Lapsiasiavaltuutetun toimisto piti molempia rajoituksia välttämättöminä. Palta ry piti tärkeänä erityisesti kolmansien osapuolten ja luonnollisten henkilöiden harjoittaman markkinoinnin estämistä. MTV, RadioMedia ja Uutismedian liitto pitivät verkkomainonnan rajaamista toimiluvanhaltijan itsensä toteuttamaan ei-vuorovaikutteiseen mainontaan hyvin perusteltuna.

Median kanta on ymmärrettävä, kun sitä katsoo markkinaosuuksien näkökulmasta. Jos affiliate-sivustot ja vaikuttajat suljetaan pois, rahapelimarkkinoinnin budjetit ohjautuvat televisioon, radioon, printtiin ja tapahtumiin.

Lopullinen laki säilytti kiellon. Toimiluvanhaltija saa markkinoida toimiluvan nojalla toimeenpanemiaan rahapelejä ja itseään, ja sallitut kanavat on lueteltu tyhjentävästi: omat verkkosivut ja omat sosiaalisen median tilit ilman vuorovaikutteisuutta, televisio ja radio, urheilu- ja yleisötapahtumat, painettu media ja sitä vastaava sähköinen julkaisu, pelipisteet niiden pelien osalta joita siellä on saatavilla, sekä hakukoneet toimiluvanhaltijaan tai sen peliin välittömästi liittyvillä hakusanoilla. Muu markkinointi on kielletty ⚖️rahapelilaki 10/2026, 51 § – sallituista markkinointikanavista . Traffic Labin esiin nostama tulkintaongelma jäi kuitenkin osittain elämään: rajanveto sen välillä, mikä on toimiluvanhaltijan omaa markkinointia ja mikä kolmannen osapuolen toteuttamaa, ratkeaa lopulta valvontakäytännössä.

Ulkomainonta: kriteeri, joka ei toiminut

Luonnoksessa rahapelitoimiluvanhaltijan ulkomainonta oli sidottu pelipaikan välittömään läheisyyteen. Tämä kriteeri sai kierroksen ehkä yhtenäisimmän kritiikin, ja kritiikki tuli sekä puolustajilta että vastustajilta.

Suomen ulkomainosliitto totesi, että ehdotettu rajoite tekisi uusien lisenssinalaisten verkkorahapelien ulkomainonnasta käytännössä mahdotonta eikä pelipaikan käsite sovi verkkopelien maailmaan. Liitto huomautti myös, ettei pykälä kohtele toimiluvanhaltijoita tasavertaisesti, koska yksinoikeustoimiluvanhaltijan ulkomarkkinointia ei ollut rajoitettu vastaavasti. Medialiitto piti kriteeriä tulkinnanvaraisena. Tapahtumateollisuus ry ja AKK Sports huomauttivat, että urheilutapahtumissa kisareitti voi olla kymmeniä tai satoja kilometrejä pitkä, jolloin välittömän läheisyyden määrittäminen on mahdotonta.

Vastakkaisesta suunnasta EHYT ry katsoi, että ulkomarkkinointi pitää kieltää kokonaan, jotta alaikäiset ja haavoittuvassa asemassa olevat eivät altistu sille. MIELI ry esitti samaa lasten ja nuorten suojelemiseksi, ja EPT-verkosto katsoi, ettei ulkomarkkinointia tulisi sallia.

Lopullisessa laissa pelipaikan välittömästä läheisyydestä luovuttiin ulkomainonnan yleisenä kriteerinä. Rahapelitoimiluvanhaltijaa saa markkinoida ulkona, mutta mainontaa ei saa sijoittaa varhaiskasvatuksen, esi- tai perusopetuksen, toisen asteen oppilaitoksen, apteekin, terveydenhuollon toimintayksikön tai päihdehuollon yksikön läheisyyteen. Yksinoikeustoimiluvanhaltijan osalta ulkomainonta on sallittu veikkauspelien, raha-arpajaisten ja rahapika-arpajaisten kaltaisille peleille, kun taas rahapeliautomaatteja ja kasinopelejä saa markkinoida vain niissä pelisaleissa ja pelikasinoissa, joihin ne on sijoitettu ⚖️rahapelilaki 10/2026, 51 § – ulkomainonnan rajoista .

Ratkaisu on kompromissi, joka ei täytä kummankaan ääripään vaatimusta. Ulkomainonta on sallittua, mutta sijaintiperusteisesti rajattu, ja rajaus kohdistuu paikkoihin, joissa altistuvat joko alaikäiset tai hoidossa olevat.

Sponsorointi ja urheilun rahoitus

Urheilutoimijat esittivät sponsorointia koskevaan sääntelyyn poikkeuksia kolmannen osapuolen markkinointikiellosta. Perustelu oli sponsoroinnin luonne: sponsoroinnissa viestintä tapahtuu tyypillisesti tuetun kohteen kautta, joten kolmannen osapuolen markkinointia koskeva kielto osuu sponsoroinnin ytimeen. Jääkiekon SM-liiga ja Suomen Jääkiekkoliitto esittivät, että kolmannen osapuolen digitaaliset mediat, kuten seurojen verkkosivut, ottelujulkaisut, uutiskirjeet ja sosiaalisen median tilit, tulisi olla brändiviestinnän käytössä.

Lopullinen laki lähestyy sponsorointia toisesta suunnasta. Sponsoroinnissa ei saa tuoda esiin toimiluvanhaltijan rahapelejä, sopimuksia ei saa tehdä alle 18-vuotiaiden kanssa eikä alle 18-vuotiaiden tapahtumista, toimiluvanhaltijan nimi tai logo ei saa esiintyä alle 18-vuotiaille tarkoitetuissa tuotteissa, eikä sopimuksia saa tehdä sellaisten henkilöiden kanssa, jotka tuottavat alaikäisiin kohdistettua sisältöä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 56 § – sponsoroinnista . Sponsorointi on siis sallittua yritysnäkyvyytenä, mutta se ei saa muuttua pelien markkinoinniksi.

Urheilun integriteettipuolella palaute oli konkreettista ja sai osittain vastineensa. Suomen Olympiakomitea esitti, että vedonlyönnin rajoituksiin lisättäisiin urheilulajin sääntöjen rikkominen, ja että toimiluvanhaltijalla olisi velvollisuus sulkea kohde ja ilmoittaa siitä, jos siihen liittyy epäilyttävää vedonlyöntikäyttäytymistä. Lopullisessa laissa vedonlyönti on kielletty muun muassa kohteesta, jonka kohteena on kilpailun, turnauksen tai urheilulajin sääntöjen rikkominen tai siitä seuraava rangaistus, kilpailusta jonka lopputulokseen voi liittyä merkittävä riski väärinkäytöksistä, sekä vaaleista ja rahoitusmarkkinoista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 27 § – vedonlyönnin rajoituksista . Kilpailumanipulaation torjuntaa on käsitelty artikkelissa sopupelit ja vedonlyönnin integriteetti.

Urheilusektorin pisimmälle menneet ehdotukset eivät toteutuneet. Esityksiä olivat urheilupetoksen kriminalisointi, erillinen integriteettimaksu peliyhtiöille ja tietyn prosenttiosuuden ohjaaminen pelivaihdosta sille lajille, jota pelataan.

Veikkaus-konserni ja kilpailuneutraliteetti

Toimilupien myöntämisen edellytyksiä koskevassa palautteessa toistui yksi teema ylitse muiden: riittääkö Veikkaus-konsernin sisäinen eriyttäminen turvaamaan kilpailuneutraliteetin, kun sama konserni toimii samanaikaisesti yksinoikeudella ja kilpaillulla markkinalla.

Kilpailu- ja kuluttajavirasto katsoi, että eri osien sijoittaminen samaan konserniin lisää riskiä kilpailun vääristymisestä, koska konsernirakenne mahdollistaa lähtökohtaisesti yksinoikeustoiminnan tuottojen käytön kilpailluilla markkinoilla esimerkiksi konserniavustuksen tai yhteisten resurssien kautta. KKV:n mukaan riskiä ehkäistäisiin parhaiten sillä, etteivät yhtiöt kuuluisi samaan konserniin, ja se katsoi, ettei konsernirakenne synnytä sellaisia hyötyjä, jotka puoltaisivat sen sallimista.

Työ- ja elinkeinoministeriö päätyi samaan lopputulokseen: eriyttäminen on kilpailun näkökulmasta vähimmäisedellytys, ja sitä tehokkaampi vaihtoehto olisi, etteivät yksinoikeustoimija ja lisenssitoimija kuulu samaan konserniin. TEM piti markkinaehtoisuutta, erillisiä asiakasrekistereitä ja erillisiä pelitilejä olennaisen tärkeinä. TEM katsoi myös, että fyysisissä myyntipisteissä tarjottujen vedonlyöntipelien jättäminen yksinoikeuteen on vaikeasti hyväksyttävää EU:n sisämarkkina- ja kilpailuoikeuden näkökulmasta, koska Veikkaus voi myydä samaa peliä sekä verkossa että fyysisesti ja kilpailijat vain verkossa. KKV piti fyysisissä kanavissa myytävien vedonlyöntipelien sisällyttämistä lisenssijärjestelmään perusteltuna.

Poliisihallitus lähestyi asiaa valvonnan näkökulmasta ja esitti, että yksinoikeustoimija on erotettava toimiluvanhaltijoista riittävän selkeästi: eri nimi, eri tunnukset, eri verkkosivustot ja mobiilipalvelut, erilainen audiovisuaalinen ilme ja muutoinkin erilainen brändikuva, jottei sekoittumisvaaraa synny eikä yksinoikeustoimijan markkinointi antaisi saman konsernin lisenssiyhtiölle etua.

Lopullisessa laissa yksinoikeustoimilupa on myönnettävä Suomen valtion määräysvallassa olevalle osakeyhtiölle, ja lupia voidaan myöntää enintään kaksi. Rahapelitoimiluvan haltijalle ei voida myöntää yksinoikeustoimilupaa eikä päinvastoin ⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimiluvasta . Konsernirakenne siis säilyi, mutta luvat pidettiin erillään toisistaan yhtiötasolla. Yksinoikeuden ja lisenssimallin rinnakkaiseloa on käsitelty artikkelissa lisenssimalli vastaan yksinoikeus.

Yksinoikeuskorvaus: pykälä, jota pidettiin vaikeaselkoisena

Yksinoikeustoimiluvasta valtiolle maksettavaa korvausta koskeva pykälä sai palautetta, joka oli poikkeuksellisen suoraa. Sitä pidettiin vaikeaselkoisena, ja useat lausunnonantajat pitivät välttämättömänä, että pykälään sisällytetään nykyistä tarkemmat kriteerit korvauksen suuruuden määrittämiselle sekä mekanismi, jolla maksutasoa voidaan jälkikäteen korottaa.

Ongelman ydin oli tuottojen ennakoinnin mahdottomuus. Kun peruskorvaus perustuu koko toimilupakauden arvioituun pelikatteeseen ja kausi on kymmenen vuotta, arvio on väistämättä epävarma, ja epävarmuus luo riskin ylituottojen kertymisestä. TEM huomautti, että korvausmekanismi toimisi vain toiseen suuntaan eli alaspäin, ja että pykälän tai sen perustelujen perusteella ei ole mahdollista arvioida, varmistaisiko mekanismi ylituoton poistumisen. Valtiovarainministeriö piti heikosti perusteltuna sitä, ettei korotettua vuosimaksua mahdollistettaisi. Lausunnoissa nostettiin esiin myös se, että kymmenen vuoden tuotto-odotukset voivat vaikeuttaa haittojen ehkäisyyn tähtäävän sääntelyn kehittämistä, jos toimet heikentäisivät luvanhaltijan kykyä maksaa sovittua korvausta.

Lopullinen pykälä sisältää korotusmekanismin. Jos toimilupakauden tuottotaso ylittää kohtuullisena pidettävän tason, valtioneuvosto voi luvanhaltijaa kuultuaan korottaa seuraavan vuoden suhteellista korvausta siitä, miten se muutoin määräytyisi. Vastaavasti korvausta voidaan alentaa, kuitenkin niin, ettei suhteellinen osuus voi olla nollaa alempi. Tarkemmat säännökset sitoutuneen pääoman, kohtuullisen tuottoasteen sekä tuottojen ja kustannusten arvioinnista annetaan valtioneuvoston asetuksella ⚖️rahapelilaki 10/2026, 19 § – yksinoikeuskorvauksesta .

Toimiluvan hakijalle asetetut vaatimukset

Hakijan luotettavuutta koskevat pykälät saivat sekä tiukennus- että väljennysvaatimuksia, ja useat niistä nojasivat EU-oikeuteen.

Oikeusministeriö katsoi, ettei luotettavuuspykälässä ollut kaikilta osin otettu riittävästi huomioon ETA-alueen yritysten erilaisia tapoja tarjota palveluja ja että säännös saattaa käytännössä ohjata pakolliseen rekisteröitymiseen Suomessa. TEM esitti, että viittaus yritys- ja yhteisötunnukseen antaa virheellisen kuvan sijoittautumispakosta ja että edellytykseksi tulisi asettaa rekisteröityminen Verohallinnon rekisteriin. Lausuntopalautteessa muistutettiin myös EU-tuomioistuimen oikeuskäytännöstä, jonka mukaan toimiluvan saamiseksi ei voida edellyttää sivuliikkeen tai tytäryhtiön perustamista taikka kotipaikan siirtämistä Suomeen.

Kiistellyin yksityiskohta oli niin sanottu cooling off -säännös, jonka mukaan aiemmin ilman lupaa Suomeen suunnannutta toimintaa harjoittanut yhtiö ei tietyn ajan kuluessa voi saada toimilupaa. Osa lausunnonantajista kannatti sitä, osa vastusti ja osa esitti tarkennuksia, kuten huomioitavan ajan lyhentämistä tai säännöksen rajaamista koskemaan vain rikoksia. Palautteessa nostettiin esiin, että säännös on nykymuodossaan kierrettävissä hakemalla toimilupaa sisar- tai tytäryhtiön toimesta, ja että sitä on arvioitava suhteessa perustuslakiin ja EU-oikeuden perusvapauksiin ennustamattomana ja takautuvana seuraamuksena.

Lopullisessa laissa säännös on mukana, mutta se on ajallisesti rajattu: hakijaa ei pidetä sopivana, jos sille on kahden arviota edeltävän vuoden aikana mutta kuitenkin 1.9.2024 jälkeen annettu kieltopäätös tai määrätty seuraamusmaksu arpajaislain vastaisesta rahapelien toimeenpanosta tai markkinoinnista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 10 § – hakijan luotettavuudesta . Kiertämisriskiin vastaa saman pykälän säännös, jonka mukaan omistajan ja johdon luotettavuutta arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös hakijaan välittömästi tai välillisesti kytkeytyvät yritykset ja yhteisöt.

Edustajaa koskeva vaatimus muuttui samaan suuntaan. Lopullisessa laissa edustaja vaaditaan vain kolmanteen maahan sijoittautuneelta rahapelitoimiluvanhaltijalta, ja edustajan kotipaikka voi olla missä tahansa ETA-valtiossa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 12 § – edustajasta . Suomen ja Maltan lupien eroja on vertailtu artikkelissa Suomen lisenssi vastaan Maltan lisenssi.

Peliohjelmistotoimilupa jakoi mielipiteet

Peliohjelmistotoimilupa sai kannatusta useilta lausunnonantajilta, mutta myös periaatteellista vastustusta. Työ- ja elinkeinoministeriö katsoi, että luvan välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus suhteessa vähemmän rajoittaviin keinoihin tulee arvioida uudelleen. Osa esitti sääntelyn rajaamista vain rahapelien toimeenpanoon keskeisesti liittyviin ohjelmistoihin tai kevyempää rekisteröintimenettelyä toimiluvan sijaan. Esiin nostettiin myös kysymys siitä, miten sääntely soveltuu pelejä välittäviin yhtiöihin eli aggregaattoreihin, ja ehdotus, että muissa EU-maissa sertifioidut pelit hyväksyttäisiin.

Poliisihallitus vei asiaa vastakkaiseen suuntaan ja esitti pykälän muuttamista velvoittavampaan muotoon, jottei luvan hakemisen välttämättömyydestä jää epäselvyyttä. Valtiovarainministeriö kysyi käytännön kysymyksen: mitä ohjelmistoa toimiluvanhaltijat voivat käyttää vuonna 2027.

Lopullisessa laissa peliohjelmistotoimilupa säilyi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 7 § – peliohjelmistotoimiluvasta , mutta sen soveltamiseen tuli porrastus. Peliohjelmistotoimilupaa koskevia keskeisiä pykäliä sovelletaan vasta 1.7.2027 alkaen, ja velvollisuutta käyttää vain toimiluvan saaneiden toimittamia ohjelmistoja sovelletaan vasta 1.7.2028 alkaen ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulosta . Aikataulu on käytännössä vastaus siihen kysymykseen, jonka valtiovarainministeriö esitti. B2B-markkinan rakennetta on käsitelty artikkelissa peliohjelmistotoimilupa ja B2B-markkina.

Valvonta, resurssit ja koeostot

Valvontaa koskeva palaute oli sävyltään rakentavampaa kuin markkinointia koskeva. Ratkaisua sijoittaa lupa- ja valvontatoiminta Lupa- ja valvontavirastoon pidettiin yleisesti hyvänä, ja valvontaviranomaisen monipuolisia toimivaltuuksia kannatettiin. Toistuvin huoli koski resursseja: useat lausunnonantajat pitivät tärkeänä, että valvonnan resurssit turvataan ja että toiminnan alkuvaiheeseen kiinnitetään erityistä huomiota. Esiin nostettiin myös, että resursoinnissa on huomioitava rahanpesulainsäädännön noudattamisen valvonta.

Valvonnan painopisteistä esitettiin toiveita, jotka kertovat siitä, mitä lausunnonantajat pitivät todellisena riskinä: mainonnan valvonta, järjestelmän ulkopuolinen rahapelimarkkina ja verkkoympäristössä lapsiin kohdistuva markkinointi. Uusia ehdotuksia olivat velvoite liittyä kansainvälistä vedonlyöntitoimintaa seuraavaan verkostoon, velvoite hankkia teknologiset järjestelmät lisenssijärjestelmän ulkopuolisen toiminnan seurantaan sekä virkamiehiä koskeva karenssisäännös.

Koeostot eli valvontaviranomaisen oikeus testata palveluja asiakkaana jakoivat mielipiteet. Niitä sekä kannatettiin että vastustettiin. Täsmennyksiä pyydettiin sääntelyn perustuslaillisesta hyväksyttävyydestä, vertailusta muiden viranomaisten vastaaviin toimivaltuuksiin sekä koeostoissa tehtävistä rekisterimerkinnöistä. Ehdotettiin myös, että koeostojen tulee olla huolellisesti suunniteltuja, että niissä käytetään koulutettuja ja täysi-ikäisiä henkilöitä ja että toimivaltuudet rajataan välttämättömään. Yksi käytännön huomio oli terävä: koeostaminen vaikuttaisi joissakin peleissä suoraan muiden asiakkaiden saamien voittojen suuruuteen, jos viranomainen saa voiton.

Lopullisessa laissa valvontaviranomainen on Lupa- ja valvontavirasto, ja Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 saakka ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – siirtymästä . Mainonnan valvonnan käytännön ketjua on kuvattu artikkelissa rahapelimainonnan valvonta.

Estot: keinot, joiden tehoa epäiltiin

Maksuliikenteen ja verkkoliikenteen estot saivat palautetta, jossa toistui epäily tehokkuudesta. Maksuliikenne-estoja pidettiin nykyisessä muodossaan tehottomina, ja niiden toteuttamisen arvioitiin aiheuttavan pankeille lisäkustannuksia. Palautteessa todettiin, että estojen toimivuus edellyttäisi kategorista maksuliikenne-estoa ja että peliyhtiö voi nykyisin kiertää eston ohjaamalla maksuliikenteen sisar- tai tytäryhtiölleen. Esitettiin myös, että estojen tulisi kohdistua kaikkeen järjestelmän ulkopuoliseen pelaamiseen ja että myös pelaajille saapuvat maksut tulisi voida estää.

Verkkoliikenne-estojen osalta huomautettiin, ettei esitys sisällä menettelytapoja estojen käytännön toteuttamiseksi. DNS-estoja pidettiin toimivimpana ratkaisuna. Teleyritysten näkökulmasta korostettiin oikeutta täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuvista kustannuksista. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti keinovalikoiman täydentämistä varoitussivuilla, joilla käyttäjälle kerrottaisiin, että sivusto on luvaton.

Perustuslaillinen huomautus oli painava: maksuliikenne-estoja koskevan aiemman vastaavan sääntelyn on perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännössä katsottu olevan ristiriidassa omaisuudensuojan kanssa. Ahvenanmaan maakunnan hallitus suhtautui epäillen siihen, että maksuestojärjestelmä olisi perustuslain mukainen tilanteessa, jossa järjestelmän ulkopuolinen pelaaminen ei ole pelaajalle rangaistavaa. Luvattomien sivustojen sääntelyä ja sen rajoja on käsitelty artikkelissa luvattomat nettikasinot 2027 jälkeen.

Seuraamukset ja päätösten julkistaminen

Seuraamuksia koskeva palaute keskittyi oikeudellisiin perusrakenteisiin. Keskeisin huomio oli päällekkäisyys: seuraamusmaksua koskevan pykälän mukaiset teot vaikuttivat osin täysin vastaavilta kuin rahapelirikkomuksena, rahapelirikoksena tai arpajaisrikoksena rangaistavaksi säädetyt teot, vaikka hallinnollisten sanktioiden ja rikosoikeudellisten seuraamusten päällekkäisyyttä on kaksoisrangaistavuuden kiellon vuoksi vältettävä.

Lopullisessa laissa suhde on ratkaistu nimenomaisella pykälällä. Seuraamusmaksua ei saa määrätä sille, joka on samasta teosta esitutkinnassa, syyteharkinnassa tai vastaajana rikosasiassa, eikä sille, jolle on samasta teosta annettu rikosasiassa tuomio; vastaavasti syytettä ei saa nostaa, jos seuraamusmaksuasia on vireillä tai ratkaistu ⚖️rahapelilaki 10/2026, 86 § – seuraamusmaksun suhteesta rikosoikeuteen .

Toinen kiistelty kohta oli päätösten julkistaminen. Lausunnoissa todettiin, että julkistamista koskeva seuraamus on kansallisessa lainsäädännössä epätyypillinen ja että asiamiehiin kohdistuva sanktiouhka vaikuttaa kohtuuttomalta. Palautteessa muistutettiin perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä, joka koskee henkilötietojen julkaisemista yleisessä tietoverkossa.

Lopullisessa laissa julkistamisvelvollisuus säilyi, mutta siihen tuli venttiili. Jos nimen julkistaminen olisi kohtuutonta tai vaarantaisi viranomaistutkinnan, valvontaviranomainen voi lykätä julkistamista tai julkistaa päätöksen ilman nimeä. Tiedot pidetään verkkosivuilla viisi vuotta, ja jos muutoksenhakuviranomainen kumoaa päätöksen, myös se on julkistettava ⚖️rahapelilaki 10/2026, 92 § – päätösten julkistamisesta .

Rahoitus pelihaittatyöhön

Valtionavustuksia koskeva palaute oli yksipuolisempaa kuin muut osiot, koska rahapeliala ja media eivät lausuneet siitä lainkaan. Viesti oli, että rahoitus ei riitä.

MIELI ry katsoi, ettei aiottu viiden miljoonan euron panostus pelihaittojen ehkäisyyn ja vähentämiseen todennäköisesti ole riittävä. Sovatek-säätiö katsoi, ettei edes kuuden miljoonan euron taso välttämättä riitä. Laaja joukko viranomaisia, hyvinvointialueita ja järjestöjä katsoi, että valtion on varmistettava pelihaittatyötä tekeville riittävä rahoitus muun muassa kasvavien asiakasmäärien vuoksi ja että erityinen panostus tarvitaan siirtymävaiheessa.

Rahoitusmalliin esitettiin kaksi vaihtoehtoista rakennetta. CEACG esitti selvitettäväksi, voitaisiinko toimiluvanhaltijoilta kerätä valvontamaksun ohella erillinen haittamaksu järjestötyön rahoittamiseksi. Takuusäätiö, SOSTE ja Kanta-Hämeen hyvinvointialue esittivät, että haittojen ehkäisyyn käytettävät varat määriteltäisiin suoraan prosenttiosuutena toimiluvanhaltijan valtiolle suorittamasta korvauksesta.

Kumpikaan malli ei päätynyt lakiin. Valtionavustus myönnetään valtion talousarvioon otetun määrärahan puitteissa kolmeen avustuskokonaisuuteen: lakisääteisiä palveluja täydentäviin sähköisiin ja anonyymeihin pelihaittapalveluihin, alueellisen työn kehittämiseen sekä tieteelliseen tutkimukseen. Valtionapuviranomainen on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ⚖️rahapelilaki 10/2026, 94 § – avustettavasta toiminnasta . Rahoituksen taso jää siis vuosittaisen talousarvion varaan, mikä on täsmälleen se rakenne, jota lausunnonantajat pitivät epävarmana. Peluurin ylläpitämät maksuttomat palvelut kuuluvat juuri ensimmäiseen avustuskokonaisuuteen, ja apua peliongelmaan saa Peluurin auttavasta puhelimesta 0800 100 101.

Ne, jotka jäivät järjestelmän väliin

Osa lausunnoista tuli toimijoilta, joiden asema uudessa järjestelmässä oli epäselvä tai heikkenemässä.

Yleishyödyllisen sektorin osalta esitettiin, että yleishyödyllisille toimijoille tulisi säätää oma rahapelitoiminnan lisenssi. Eventio Group katsoi, että jako yksinoikeus- ja kilpaillun toimilupamarkkinan välillä on erittäin haitallinen ja synnyttää epäreilun kilpailutilanteen yleishyödyllisten toimijoiden järjestämän tavara-arpajaisiin pohjautuvan bingon ja sähköisen rahabingon välille. Lausuntoyhteenvedossa todettiin bingopelien tilanteen jääneen epäselväksi.

Hevosalan lausunnot muodostivat oman kokonaisuutensa. Useat hevossektorin edustajat katsoivat, että totopelien tulisi olla rahapelitoimiluvan alla. Tämä on yksi harvoista kohdista, jossa lopputulos vastaa vaatimusta: marraskuussa 2024 tehdyllä linjauksella totopelit siirrettiin kilpaillulle markkinalle, ja lopullisessa laissa muuttuvakertoiminen vedonlyönti on yksi rahapelitoimiluvan toimeenpanomuodoista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 6 § – rahapelitoimiluvasta . Suomen Hippos, MTK ja Vermon Ravirata esittivät lisäksi, että raviradat määriteltäisiin selkeästi pelipaikoiksi ja että raviradoilla sallittaisiin pysyvät mainokset.

Yhdistelmäpelien osalta kannat menivät ristiin. Poliisihallitus katsoi, ettei yhdistelmäpelejä tule sallia. Veikkaus puolestaan huomautti, että luonnoksesta puuttui yhdistelmäpelien markkinointia koskeva sääntely, jolloin niiden markkinointi olisi ollut kiellettyä. Lopullisessa laissa yhdistelmäpelit ovat sallittuja, mutta rajatusti: luvanhaltija saa toimeenpanna yhdistelmäpelejä vain sellaisista toimeenpanomuodoista, joihin sillä itsellään on toimilupa. Yksinoikeus- ja lisenssipelien ominaisuuksia ei siis voi yhdistää samaan peliin.

Ahvenanmaa ja EU-oikeus

Ahvenanmaan maakunnan hallitus suhtautui myönteisesti siihen, että valtakunta ottaa käyttöön lisenssijärjestelmän, kunhan sääntely ei ole ristiriidassa itsehallintolain lainsäädäntövallan jaon kanssa. Se katsoi kuitenkin, ettei hallitusohjelman yhteistyötavoite ollut toteutunut, ja huomautti, ettei esitystä ollut valmisteltu maakunnan hallituksen kanssa eikä maakunnan esiin nostamiin toimivaltakysymyksiin ollut vastattu. Maakunnan hallitus katsoi maksuestojärjestelmän, verkkoliikenteen estojärjestelmän ja soveltamisalan laajentamisen olevan osin toimivallan ylittäviä.

EU-oikeudellinen kritiikki kohdistui järjestelmän sisäiseen johdonmukaisuuteen. Palautteessa tuotiin esiin, että kaksiosaisen toimilupajärjestelmän oikeudelliset perustelut ovat ongelmalliset, koska yksinoikeusjärjestelmään jää vähän pelihaittoja aiheuttavia pelejä ja monilupajärjestelmään huomattavan haittariskin pelejä. Tästä seurasi arvio, ettei ratkaisu tavoittele johdonmukaisesti haittojen tehokkaan ehkäisyn tavoitetta. Argumentti on merkittävä, koska EU-oikeudessa rahapelien rajoituksia arvioidaan nimenomaan johdonmukaisuuden kautta.

Aikataulu: peliala halusi nopeammin, tulos oli hitaammin

Voimaantuloa koskeva palaute meni yhteen suuntaan. Rahapelialan ja median edustajat esittivät lähes yksimielisesti, että lupajärjestelmän käyttöönottoa tulisi nopeuttaa. Kindred ja Rahapeliala ry katsoivat, että laki tulisi pyrkiä saattamaan kokonaisuudessaan voimaan 1.1.2026. ATG katsoi, että markkina tulisi avata jo vuoden 2026 alussa tai viimeistään heinäkuussa 2026. Valtioneuvoston kanslia katsoi yhdeksän kuukauden siirtymäajan lain voimaantulosta riittävän. Medialiitto, RadioMedia, Sanoma, MTV ja Ulkomainosliitto esittivät lisäksi, että toimiluvanhaltijat saisivat aloittaa markkinoinnin heti myönteisen lupapäätöksen jälkeen, jo ennen pelitoiminnan alkua. Suomen Hippos ja MTK esittivät nopeuttamista hevosalan näkökulmasta. Veikkaus arvioi, että uudistuksen edellyttämät muutokset ovat toteutettavissa muutaman kuukauden sisällä silloin suunnitellusta voimaantulosta.

Lopputulos meni päinvastaiseen suuntaan. Laki tuli voimaan pääosin vasta 1.7.2027, kun luonnoksen aikataulu oli aiemmin. Toimilupia ja valvontaa koskevia säännöksiä alettiin kuitenkin soveltaa jo 1.3.2026, joten lupamenettely käynnistyi yli vuotta ennen markkinan avautumista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantuloaikataulusta .

1. Luonnos lausunnolle 3.7.2024

   Työryhmän valmistelema ehdotus hallituksen esitykseksi lähetettiin lausuntokierrokselle.

2. Lausuntoaika päättyi 18.8.2024

   Lausuntoja saapui yhteensä 126, minkä lisäksi lausunnon antoi viisi yksityishenkilöä.

3. Poliittinen linjaus 1.11.2024

   Totopelit päätettiin siirtää kilpaillulle toimilupamarkkinalle, mikä muutti uudistuksen laajuutta lausuntokierroksen jälkeen.

4. Lausuntoyhteenveto 22.1.2025

   Sisäministeriö julkaisi yhteenvedon, joka jäsentää palautteen asiakokonaisuuksittain.

5. Esitys eduskunnalle 20.3.2025

   Hallituksen esitys HE 16/2025 vp annettiin eduskunnalle, minkä jälkeen muutokset tehtiin valiokunnissa.

6. Laki vahvistettiin 16.1.2026

   Rahapelilaki 10/2026 tuli voimaan pääosin 1.7.2027, toimilupia koskevilta osin jo 1.3.2026.

Mitä lausuntokierros lopulta muutti

Alla oleva taulukko kokoaa keskeisimmät vaatimukset ja sen, mitä lopullisessa laissa on. Taulukko kertoo lopputuloksen, ei syy-seuraussuhdetta: muutokset saattoivat syntyä lausuntopalautteen, jatkovalmistelun, komission notifiointimenettelyn tai eduskuntakäsittelyn tuloksena.

Kuvio, joka taulukosta hahmottuu, on johdonmukainen. Menettelylliset ja lakitekniset vaatimukset menivät läpi hyvin: kaksoisrangaistavuuden kielto, edustajavaatimuksen EU-oikeudellinen korjaus, korvauspykälän korotusmekanismi, cooling off -säännöksen ajallinen rajaus ja markkinointitermien täsmentäminen. Rakenteelliset vaatimukset, jotka olisivat muuttaneet järjestelmän perusratkaisua, eivät menneet läpi: yhteinen kulutusraja, korkeampi ikäraja, konsernirakenteen purkaminen ja korvamerkitty haittarahoitus.

Tämä ei ole poikkeuksellista. Lausuntokierros vaikuttaa tehokkaimmin siihen, miten valittu ratkaisu toteutetaan, ei siihen, mikä ratkaisu valitaan. Perusratkaisu oli tehty jo hallitusohjelmassa, ja sen muuttaminen olisi edellyttänyt poliittista päätöstä, ei lausuntoa.

Miten lausuntopalautetta kannattaa lukea

Lausuntoyhteenveto on hyödyllinen lähde, mutta se on myös helppo lukea väärin. Kolme asiaa kannattaa pitää mielessä.

Ensinnäkin lausunnonantajien määrä ei kerro kannan painoarvosta. Jos kymmenen järjestöä esittää saman vaatimuksen samoin sanoin, kyse on yhdestä argumentista kymmenessä asiakirjassa. Toisaalta yksittäinen viranomaislausunto, joka osoittaa pykälän törmäävän toiseen lakiin, voi muuttaa lakitekstiä välittömästi.

Toiseksi lausunto kertoo lausunnonantajan intressin, ei totuutta. Media-alan kanta affiliate-markkinointiin ja pelialan kanta bonuksiin ovat molemmat perusteltuja ja molemmat kytkeytyvät suoraan liiketoimintaan. Tämä ei tee niistä epärehellisiä, mutta ne on luettava siitä asemasta käsin.

Kolmanneksi lausuntokierros mittaa vain sitä hetkeä. Rahapelilain tapauksessa uudistuksen laajuus muuttui vielä lausuntoajan päättymisen jälkeen, kun totopelit siirrettiin kilpaillulle markkinalle. Osa lausunnoista kirjoitettiin siis järjestelmästä, joka ei enää ollut sama kuin lopulta säädetty.

Näiden varausten jälkeen jäljelle jää se, mikä tekee aineistosta arvokkaan: se on ainoa paikka, jossa uudistuksen kaikki osapuolet ovat kirjoittaneet auki, mitä he pitivät ongelmana ja millä perusteella. Lakitekstistä ei näy, kuka vastusti mitäkin, mutta lausuntoyhteenvedosta näkyy.

Rahapelaaminen on viihdettä, ei rahoituskeino

Lausuntokierroksen sisältö on hyvä muistutus siitä, että rahapelisääntelyn ydin on riskien hallinta. Kaikki osapuolet olivat samaa mieltä ainakin yhdestä asiasta: rahapelaaminen on kulutushyödyke, jonka käyttöön liittyy riippuvuusriski. Erimielisyys koski keinoja, ei ilmiötä.

Pelaajan näkökulmasta uudistuksen käytännön merkitys tiivistyy muutamaan asiaan. Pelaaminen edellyttää tunnistautumista ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaamisesta , rahansiirtoraja on asetettava viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa, ja peliesto on saatavilla sekä yhden vuorokauden mittaisena että toistaiseksi voimassa olevana. Ikäraja on 18 vuotta. Tuotto-odotus on kaikissa rahapeleissä pelaajalle negatiivinen, eikä pelaamista kannata ajatella tapana hankkia rahaa. Jos pelaaminen alkaa tuntua hallitsemattomalta, Peluurin maksuton auttava puhelin 0800 100 101 ja verkkopalvelut ovat käytettävissä nimettömänä.

Uudistuksen kokonaiskuvan ja aikataulun voi tarkistaa aihesivulta rahapelilaki.

← Kaikki artikkelit