Rahapelilisenssin hakijat 2026: kaikki 50 hakemusta

Suomen avautuvaa rahapelimarkkinaa tavoittelee jo 50 toimilupahakemusta, joiden takana on 49 yhtiötä. Hakemukset on jätetty Poliisihallituksen arpajaishallinnolle, joka käsittelee uuden rahapelilain mukaiset toimiluvat. Valtaosa hakijoista on Maltalle rekisteröityjä yhtiöitä, joukossa on muutama suomalainen ja virolainen toimija, ja näkyvin yksittäinen muutos koskee Veikkausta: yhtiö jakautuu kahtia, jotta se voi sekä säilyttää yksinoikeuspelinsä että kilpailla avoimella verkkopelimarkkinalla. Tässä artikkelissa käydään läpi, keitä hakijat ovat, mitä lupaa ja pelejä he hakevat ja mitä hakemukset kertovat tulevasta kilpailusta. Lista on samalla ensimmäinen konkreettinen kuva siitä, miltä Suomen avautuva rahapelimarkkina alkaa näyttää, kun aiemmin lakitekstinä käsitelty uudistus muuttuu nimilistaksi yhtiöistä.

Mistä rahapelilisenssissä on kyse?

Suomi on ollut yksi Manner-Euroopan viimeisistä maista, joissa rahapelit ovat olleet kokonaan yhden valtio-omisteisen yhtiön yksinoikeudessa. Verkkopelaamisen siirtyminen ulkomaisille sivustoille on kuitenkin murentanut mallia: yhä suurempi osa suomalaisten verkkopelaamisesta on tapahtunut Veikkauksen ja samalla suomalaisen valvonnan ulottumattomissa. Uusi rahapelilaki (10/2026) avaa verkkorahapelit kilpaillulle lisenssimarkkinalle 1.7.2027 alkaen, ja lupia voi hakea jo etukäteen.

Laki tuntee kaksi täysin erilaista toimilupaa, ja niiden erottaminen on välttämätöntä, jotta ymmärtää mitä markkinalla tapahtuu. Yksinoikeustoimilupa koskee monopoliin jääviä pelejä. Laki sallii enintään kaksi yksinoikeustoimilupaa: yhden raha-arpajaisiin ja veikkauspeleihin, kuten Lottoon ja arpoihin, ja toisen rahapeliautomaatteihin ja kivijalan kasinopeleihin. Yksinoikeustoimilupa voidaan myöntää vain Suomen valtion määräysvallassa olevalle osakeyhtiölle eli käytännössä Veikkaukselle.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimilupa

Rahapelitoimilupa taas on uusi, kilpailtu lupa verkkopeleihin: kiinteä-, muuttuva- ja virtuaalikertoiminen vedonlyönti, sähköiset kasinopelit, sähköinen rahabingo ja sähköiset raha-automaattipelit. Tätä lupaa voi hakea kuka tahansa luotettavuus- ja sopivuusvaatimukset täyttävä yhtiö tai luonnollinen henkilö. Kaikki muut hakijat kuin Veikkauksen yksinoikeusyhtiö hakevat juuri rahapelitoimilupaa.

Pelaajan kannalta muutos on konkreettinen. Nykyisin laillinen verkkopelaaminen tapahtuu Veikkauksella, ja muu verkkopelaaminen on suuntautunut ulkomaisille sivustoille, jotka eivät kuulu Suomen valvonnan piiriin. Uudistuksen jälkeen pelaaja voi pelata useilla Suomen toimiluvan saaneilla sivustoilla, jotka kaikki noudattavat samoja pelaajansuojan sääntöjä. Valinnanvara kasvaa, mutta samalla pelaajan on osattava erottaa luvallinen toimija luvattomasta – tähän palataan jäljempänä.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 6 § – rahapelitoimilupa

Yksi yksityiskohta ohjaa koko asetelmaa: sama toimija ei voi saada molempia lupia. Laki kieltää yksinoikeustoimiluvanhaltijaa saamasta rahapelitoimilupaa ja päinvastoin. Tämä virke selittää, miksi Veikkauksen oli muutettava yhtiörakennettaan. Toimiluvat myönnetään lisäksi enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, ja hakemuksissa haettu kausi on poikkeuksetta 1.7.2027–30.6.2032. Aiheen kokonaiskuva on koottu artikkeleihin rahapelilaki 2027 – mikä muuttuu ja lisenssimalli vs. yksinoikeus.

Lain kolmas lupatyyppi on peliohjelmistotoimilupa, joka koskee pelien ohjelmistojen valmistamista ja toimittamista – siis taustalla toimivia B2B-yrityksiä, jotka eivät itse pyöritä pelisivustoja. Tämän artikkelin hakijat tavoittelevat rahapeli- tai yksinoikeustoimilupaa eli oikeutta toimeenpanna pelejä suoraan pelaajille. Peliohjelmistotoimiluvan hakijat ovat oma, erillinen joukkonsa, eikä heitä käsitellä tässä. Termien erottaminen on tärkeää, sillä rahapelitoimilupa ja peliohjelmistotoimilupa tarkoittavat eri asioita.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 7 § – peliohjelmistotoimilupa

Mitä lupaa ja pelejä hakijat haluavat?

Rahapelitoimilupaa voi hakea yhteen tai useampaan pelimuotoon, ja valinta kertoo hakijan liiketoimintamallista. Kuusi mahdollista toimeenpanomuotoa ovat:

Selvä enemmistö hakijoista haki kerralla kaikkia kuutta pelimuotoa. Ne tähtäävät yhden katon palveluksi, jossa sama pelaaja voi lyödä vetoa urheilusta ja pelata kasinopelejä samalla tilillä. Tämä on alalla yleinen malli, koska vedonlyönti tuo asiakkaita ja kasinopelit tuottoa: urheiluveto houkuttelee laajan yleisön, ja osa pelaajista siirtyy myös kasinon puolelle, jossa katteet ovat tyypillisesti suuremmat.

Se, että niin moni hakija tavoittelee samaa laajaa valikoimaa, tarkoittaa myös, että kilpailu keskittyy pitkälti samankaltaisten palvelujen välille. Kun useimmat tarjoavat sekä vedonlyöntiä että kasinopelejä, erottautuminen ei tapahdu valikoiman vaan toteutuksen kautta: käyttökokemuksen, brändin, asiakaspalvelun ja luotettavuuden. Tämä nostaa riman korkealle pienemmille tulokkaille, joiden on vaikea kilpailla isojen täyden palvelun talojen kanssa pelkällä tarjonnalla.

Toiseksi yleisin valinta oli vedonlyönti ja kasinopelit ilman rahabingoa. Rahabingo on pienempi ja erikoistuneempi tuote, joka ei kuulu kaikkien operaattorien valikoimaan. Pienempi joukko haki pelkkiä kasino- ja automaattipelejä ilman vedonlyöntiä – esimerkiksi Sunflower Gaming, Play Suomi ja Roi Roger. Pelkkä kasino on operatiivisesti kevyempi rakentaa: vedonlyönti vaatii kertoimien hinnoittelua, tapahtumaseurantaa ja kilpailumanipulaation torjuntaa, kun taas slottien ja pöytäpelien tarjoaminen ei. Ääripäästä löytyy Condor Malta, joka haki vain kiinteäkertoimista vedonlyöntiä ja raha-automaattipelejä – kapea valinta viittaa tarkkaan rajattuun tuotteeseen.

Pelimuodoilla on myös erilainen haittaprofiili, mikä on pelaajansuojan kannalta olennaista. Nopearytmiset sähköiset raha-automaattipelit eli slotit ja nopeatempoinen kasinopelaaminen tuottavat tutkimusten valossa enemmän haittaa kuin hitaammat pelit, koska panostuksen voi toistaa tiheään ja tappiot voivat kertyä nopeasti. Vedonlyönti on rytmiltään usein hitaampaa, joskin live-vedonlyönti tuo siihen oman nopean elementtinsä. Kun valtaosa hakijoista tavoittelee juuri sähköisiä raha-automaattipelejä ja kasinopelejä, pelaajansuojan rakenteet – tappiorajat, rahansiirtorajat ja tunnistautuminen – nousevat keskeisiksi juuri näiden pelien kohdalla.

Osa hakemuksista on täytetty ruotsiksi, jolloin pelimuodot on lueteltu muodossa vadhållning med fasta odds ja elektroniska kasinospel. Tämä viittaa toimijoihin, jotka ovat jo Ruotsin lisenssimarkkinalla ja laajentavat samalla pohjalla Suomeen. Pohjoismainen operaattori, joka tulee Ruotsista, on uudistuksen odotettu hahmo.

Pelivalikoima on siis ensimmäinen vihje siitä, millaiseksi kukin toimija aikoo profiloitua. Täyttä valikoimaa hakeva yhtiö tavoittelee laajaa yleisöä ja pitkää asiakassuhdetta, jossa sama pelaaja käyttää useaa tuotetta. Pelkkään kasinoon keskittyvä hakija luottaa siihen, että slotit ja pöytäpelit riittävät kantamaan liiketoiminnan ilman vedonlyönnin vaatimaa koneistoa. Kapeampi valinta voi puolestaan kertoa erikoistumisesta tiettyyn pelityyppiin tai siitä, että toimija testaa Suomen markkinaa varovaisesti. Yksikään valinta ei ole oikea tai väärä, mutta yhdessä ne piirtävät kuvan markkinasta, jolle on tulossa hyvin erilaisia toimijoita suurista täyden palvelun taloista pieniin erikoistujiin.

Keitä hakijat ovat? Koko lista

Seuraava taulukko kokoaa hakijat aakkosjärjestyksessä. Sarake “Haetut pelit” on tiivistys: täysi valikoima tarkoittaa kaikkia kuutta toimeenpanomuotoa, veto ja kasino vedonlyöntiä ja kasinopelejä ilman rahabingoa, vain kasino kasino- ja automaattipelejä ilman vedonlyöntiä. Listalla on niin maailmanlaajuisia operaattoreita kuin pieniä tulokkaita, ja sen laajuus kertoo, kuinka suuri kiinnostus Suomen markkinaan on.

Listasta erottuu muutama piirre. Yhtiöitä on 49, mutta hakemuksia 50, koska Veikkaus Onnenpelit Oy esiintyy kahdesti – sen kaksi yksinoikeushakemusta ovat ainoat, jotka eivät tavoittele kilpailtua rahapelitoimilupaa. Valtaosa muista hakee täyttä pelivalikoimaa, mikä kertoo, että useimmat tähtäävät laajaan palveluun yhden tuotteen sijaan. Nimien kirjo on suuri: osa on kuvaavia, kuten SuomiVeto ja Play Suomi, osa täysin neutraaleja, kuten Artishokk tai Benelongs. Nimi ei kerro toimijan koosta tai taustasta, vaan se selviää vasta tarkemmalla tarkastelulla.

Mistä maista hakijat tulevat?

Maantieteellinen kuva on selvä: Malta hallitsee. Se ei ole yllätys, sillä Malta on Euroopan suurin verkkorahapeliyhtiöiden kotipaikka, ja moni kansainvälinen operaattori johtaa eurooppalaista toimintaansa sieltä. Kun yhtiö haluaa uudelle markkinalle, se perustaa tyypillisesti paikallisen tytäryhtiön Maltalle ja hakee sen kautta toimilupaa.

Suomalaisia hakijoita on muutama, ja ne erottuvat joukosta. Hippos ATG Oy on Suomeen rekisteröity yhtiö, jonka nimi viittaa hevosurheiluun: ATG on Ruotsin tunnettu hevospelioperaattori ja Hippos liittyy suomalaiseen raviurheiluun. Yhtiö haki vedonlyöntiä ja kasinopelejä, mikä sopisi hevosvedonlyönnin ympärille rakennettuun toimintaan. Green Reef Oy ja SuomiVeto Oy ovat niin ikään suomalaisia, ja molemmat hakivat täyttä pelivalikoimaa. Virolaisia hakijoita ovat Vana Lauri OÜ ja P.H. Primary OÜ.

Kotimaisten hakijoiden vähyys kertoo karusta tosiasiasta: verkkorahapelien teknologia, osaaminen ja pääoma ovat keskittyneet kansainvälisille toimijoille. Suomalaisen yhtiön on käytännössä vaikea kilpailla resursseilla maailmanlaajuisten operaattorien kanssa. Markkina siis avautuu, mutta sen valtaavat pitkälti ulkomaiset toimijat, kun taas kotimainen rooli jää Veikkauksen ja muutaman erikoistuneen hankkeen varaan.

Malta-painotus liittyy myös EU:n sisämarkkinoihin. EU-maahan rekisteröity yhtiö voi tarjota palveluitaan toisessa jäsenmaassa, mutta rahapelit ovat poikkeus: jokainen maa saa säännellä niitä itse, ja Suomessa toiminta edellyttää Suomen toimilupaa riippumatta siitä, missä yhtiö on rekisteröity. Maltalainen rekisteröinti ei siis tuo oikeutta toimia Suomessa, vaan kyse on yhtiöoikeudellisesta ja verotuksellisesta järjestelystä. Suomen markkinalle pääsyn ratkaisee yksin Suomen lupa.

Yhtiön kotipaikka ei ratkaise sitä, kenen sääntöjä Suomessa noudatetaan. Kun maltalainen yhtiö saa Suomen rahapelitoimiluvan, sen Suomeen suuntaama toiminta on Suomen lain ja suomalaisen valvonnan alaista riippumatta siitä, missä yhtiö on rekisteröity. Suomen pelaajansuojan säännöt – tunnistautunut pelaaminen, rahansiirtorajat, peliesto ja markkinoinnin rajat – koskevat luvanhaltijaa silloinkin, kun pääkonttori on Maltalla. Tämä on koko lisenssimallin ydin: toiminta tuodaan Suomen sääntelyn piiriin sen sijaan, että pelaajat pelaisivat valvomattomilla ulkomaisilla sivustoilla.

Miksi Suomi kiinnostaa peliyhtiöitä?

Viidenkymmenen hakemuksen rypäs kertoo, että avautuvaa Suomen markkinaa pidetään houkuttelevana. Syitä on useita. Suomalaiset ovat ahkeria pelaajia: Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) väestötutkimuksen Suomalaisten rahapelaaminen 2023 mukaan rahapelejä oli pelannut noin 70 prosenttia 15–74-vuotiaista. Kun lähes kolme neljästä aikuisesta pelaa ainakin satunnaisesti, markkina on operaattorin silmin merkittävä – etenkin kun iso osa verkkopelaamisesta on tähän asti tapahtunut ulkomaisilla sivustoilla, joita kukaan ei ole Suomessa valvonut.

Juuri tämä tekee uudistuksesta peliyhtiöille tilaisuuden. Vasta avautuva lisenssimarkkina on harvinainen tapahtuma: aiemmin valvomatta toiminut kysyntä siirtyy luvalliselle puolelle ja jakautuu uusiksi. Toimija, joka on mukana markkinan avautuessa, voi rakentaa brändin ja asiakaskunnan ennen kuin kilpailu täysin tiivistyy. Sama dynamiikka näkyi Ruotsissa 2019, ja moni samoista operaattoreista hakee nyt myös Suomeen.

Suomen vetovoimaa lisää ennakoitavuus. Kun toiminta perustuu selkeään lakiin ja viranomaisvalvontaan EU-maassa, riskit ovat hallittavampia kuin harmaalla markkinalla. Luvallisuus tuo myös pääsyn maksujärjestelmiin, mainontaan ja yhteistyökumppanuuksiin, jotka ovat luvattomalle toimijalle suljettuja tai epävarmoja. Toisin sanoen Suomen lupa tuo velvoitteiden ohella kilpailuedun suhteessa niihin, jotka jäävät luvattomiksi.

Suomi on myös osa laajempaa pohjoismaista kehitystä. Tanska siirtyi osittaiseen lisenssimalliin jo vuonna 2012 ja Ruotsi vuoden 2019 alussa, joten Suomi on viimeinen Pohjoismaa, joka avaa verkkorahapelinsä kilpailulle. Tämä tekee markkinasta operaattoreille tutun: moni hakija toimii jo Ruotsissa tai Tanskassa ja tuntee pohjoismaisen sääntely-ympäristön. Suomen markkina on heille luonteva seuraava askel, ja sama infrastruktuuri, osaaminen ja brändit ovat valmiina laajennettavaksi. Tämä selittää osaltaan, miksi hakijoita on jo näin paljon.

Kaikki tämä selittää, miksi hakijoita on jo viisikymmentä ja lisää on tulossa. Markkina on tarpeeksi suuri ja vakaa houkutellakseen alan suuria nimiä, ja samalla tarpeeksi tuore tarjotakseen tilaa myös pienemmille tulokkaille. Avoin kysymys on, kuinka monelle riittää kannattavaa liiketoimintaa, kun kilpailu kovenee.

Keitä hakijoiden takana on?

Neutraali tai mielikuvituksellinen yhtiönimi ei kerro, kuka hakijan takana on. Moni hakija on kuitenkin osa isoa kansainvälistä konsernia, ja juuri tämä tekee listasta kiinnostavan.

Havainnollisin esimerkki on Kaizen Gaming Finland Limited, joka haki täyttä pelivalikoimaa. Yhtiö kuuluu Kaizen Gaming -konserniin, joka tunnetaan kansainvälisesti Betano-brändistä ja toimii kymmenissä maissa. Konsernin omistajiin lukeutuu myös eurooppalainen arpajais- ja peliyhtiö Allwyn, joka omistaa vähemmistöosuuden Kaizenin Betano-liiketoiminnasta. Pelkkä nimi “Kaizen Gaming Finland Limited” ei tätä paljastaisi, mutta taustalla on yksi alan suurimmista toimijoista.

Sama pätee muihinkin. Hakijoiden joukossa on Skill On Net Ltd, pitkään toiminut maltalainen operaattori, jonka tunnetuin kuluttajabrändi on PlayOJO ja joka pyörittää useita kasinosivustoja yhteisellä alustalla. Tonybet FI Ltd viittaa Tonybet-brändiin, ja MGMNordic Limited nimensä perusteella kansainväliseen MGM-yhteyteen. Osa hakijoista on siis tunnistettavia alan toimijoita, osa taas vasta perustettuja yhtiöitä, joiden tausta tarkentuu vasta lupaharkinnassa.

Operaattorin tausta on pelaajan kannalta merkityksellinen. Kun hakijan takaa löytyy tunnettu konserni, sen toiminnasta on jo näyttöä muilla markkinoilla: siitä, miten se hoitaa kotiutukset, asiakaspalvelun ja pelaajansuojan, sekä siitä, onko se saanut sanktioita muiden maiden valvojilta. Vakiintunut toimija tuo mukanaan maineen, jonka se haluaa säilyttää, mikä voi kannustaa sääntöjen noudattamiseen. Toisaalta tunnettu brändi ei automaattisesti takaa moitteetonta toimintaa, ja jokainen toimija arvioidaan Suomessa erikseen. Se, että iso osa hakijoista on kokeneita kansainvälisiä operaattoreita, antaa silti markkinasta vakaamman kuvan kuin jos mukana olisi pelkkiä tuntemattomia tulokkaita.

Hakijoissa erottuu kaksi erilaista joukkoa. Osa on pitkään toimineita operaattoreita, joilla on takanaan vuosia liiketoimintaa ja useita markkinoita. Osa taas on vasta perustettuja yhtiöitä, jotka on luotu nimenomaan Suomen markkinaa varten – usein ison konsernin paikallisia tytäryhtiöitä, joiden tausta selviää vasta lupaharkinnassa. Molemmat ovat alalla tavallisia: kansainvälinen toimija perustaa uudelle markkinalle oman yhtiön, jonka nimi ei vielä kerro brändistä.

Hakijoiden nimissä toistuu myös kuvioita. Useat yhtiöt jakavat samankaltaisen nimirakenteen, kuten “Services Limited”- tai “Spin”-päätteen, ja osa näistä on jätetty samana päivänä. Tällaiset kuviot voivat viitata yhteiseen taustatahoon tai samaan neuvonantajaan, mutta pelkän nimen perusteella yhteyttä ei voi todeta. Kyse on havainnosta, jota nimi yksin ei vahvista. Joka tapauksessa kirjo kertoo, että markkinalle on tulossa hyvin erilaisia toimijoita.

Se, että hakijoiden joukossa on vakiintuneita ja monilla markkinoilla toimivia operaattoreita, on uudistuksen kannalta merkittävää. Mitä kokeneempia toimijoita markkinalle hakee, sitä vahvempaa kilpailua luvallisella puolella on ja sitä houkuttelevampi se on pelaajille suhteessa valvomattomaan tarjontaan. Kääntöpuoli on, että kokeneilla operaattoreilla on myös vahvat markkinointikoneistot ja resurssit, mikä korostaa Suomen markkinoinnin rajojen ja pelaajansuojan merkitystä.

Taustojen tunteminen on rahapelialalla tärkeää. Laki edellyttää, että hakija on luotettava ja sopiva toimeenpanemaan rahapelejä, ja tämä arvioidaan paitsi hakijayhtiön myös sen omistajien, johdon ja siihen kytkeytyvien yhtiöiden osalta. Rahapelitoiminta liikuttaa suuria rahavirtoja ja on siksi alttiina rahanpesulle, joten viranomaisen on voitava nähdä, kuka markkinalle on tulossa ja millä taustalla.

Tosiasiallisen edunsaajan eli yhtiön todellisen omistajan tunteminen on tämän vuoksi keskeistä. Kun konsernirakenne ja omistus avataan, viranomainen voi arvioida, ketkä toiminnasta todella hyötyvät ja täyttävätkö he vaatimukset. Pelaajalle tämä on suoja: luvallisen markkinan toimijoiden taustat on tarkistettu, toisin kuin valvomattomilla sivustoilla, joiden omistuksesta ei välttämättä tiedetä mitään. Neutraali yhtiönimi ei siis tarkoita salailua, vaan on tavallista yhtiöoikeudellista käytäntöä – lopullisen kuvan taustasta antaa viranomaisen arvio.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 10 § – hakijan luotettavuus ja sopivuus

Veikkaus jakautuu kahtia

Merkittävin yksittäinen muutos koskee Veikkausta, joka on jättänyt kolme hakemusta kahdella eri yhtiöllä. Tämä paljastaa, miten valtion peliyhtiö asemoituu uuteen järjestelmään.

Yksinoikeuspelit Veikkaus haluaa pitää. Niitä varten Veikkaus Onnenpelit Oy jätti kaksi yksinoikeustoimilupahakemusta: yhden raha-arpajaisiin ja veikkauspeleihin, kuten Lottoon ja arpoihin, ja toisen rahapeliautomaatteihin ja kivijalan kasinopeleihin. Nämä ovat juuri ne kaksi yksinoikeustoimilupaa, jotka laki ylipäätään sallii.

Samalla Veikkaus aikoo kilpailla avoimella markkinalla. Sitä varten on perustettu kokonaan uusi yhtiö, Veikkaus Vedonlyönti ja Nettikasino Oy, joka haki rahapelitoimilupaa kaikkiin kuuteen kilpailtuun pelimuotoon. Suunnitelman mukaan Veikkauksen nykyinen rahapelitoiminta yhtiöitetään ja jaetaan näiden kahden sisaryhtiön kesken lain tullessa voimaan 1.7.2027.

Kyse on isosta strategisesta muutoksesta. Veikkaus ei vetäydy verkkopelimarkkinalta vaan astuu sinne kilpailijaksi muiden joukkoon ja säilyttää samalla yksinoikeutensa arpoihin, Lottoon, hajasijoitettuihin peliautomaatteihin ja kivijalan kasinoon. Käytännössä valtion peliyhtiö jakautuu monopolisiipeen ja kilpailusiipeen.

Pelaajalle muutos näkyy selvänä työnjakona. Lotto, arvat ja peliautomaatit pysyvät Veikkauksen yksinoikeutena, kun taas Veikkauksen verkkokasino ja vedonlyönti ovat jatkossa yksi vaihtoehto muiden luvallisten toimijoiden joukossa. Tuttu kotimainen brändi ei siis katoa, mutta sen rooli verkkopelaamisessa muuttuu monopolista kilpailijaksi. Moni suomalainen joutuu ensimmäistä kertaa valitsemaan, pelaako verkossa Veikkauksella vai jollakin uudella luvan saaneella sivustolla. Tämä valinta on Suomessa täysin uusi tilanne, ja se muuttaa pysyvästi sitä, miltä laillinen rahapelaaminen näyttää.

Lakikin edellyttää eriyttämistä. Yksinoikeustoimiluvanhaltijan toiminta on pidettävä erillään saman konsernin muusta rahapelitoiminnasta, ja yhtiöiden väliset taloudelliset suhteet on järjestettävä markkinaehtoisesti. Pelisivustot, asiakasrekisterit ja pelitilit on pidettävä erillään. Tavoitteena on estää se, että monopoliaseman tuoma etu valuisi epäreilusti kilpaillun puolen hyväksi.

Muutos on historiallinen. Veikkaus on hoitanut Suomen rahapelejä yksinoikeudella, ja sen nykymuoto syntyi vuonna 2017, kun Veikkaus, Raha-automaattiyhdistys RAY ja hevospeleistä vastannut Fintoto yhdistettiin yhdeksi valtion peliyhtiöksi. Tämä monopoli oli pitkään perusteltu pelihaittojen hallinnalla: kun pelaaminen on yhden valvotun toimijan käsissä, sitä on helpompi rajoittaa. Verkkopelaamisen karkaaminen ulkomaille mursi tämän perustelun, koska iso osa pelaamisesta tapahtui joka tapauksessa monopolin ja suomalaisen valvonnan ulkopuolella. Lisenssimalli on vastaus juuri tähän.

Asetelmassa on jännitettä. Veikkauksella on vuosikymmenten tuntemus suomalaisista pelaajista, vahva brändi ja olemassa oleva asiakaskunta, mikä antaa sille etulyöntiaseman myös kilpaillulla markkinalla. Toisaalta se kohtaa nyt kansainvälisiä operaattoreita, joilla on kokemusta kovasta kilpailusta muilla lisenssimarkkinoilla. Veikkauksen on myös pidettävä monopolipelit ja kilpailtu toiminta tiukasti erillään, mikä rajoittaa sitä, miten se voi hyödyntää vahvaa asemaansa. Se, kuinka hyvin valtion peliyhtiö pärjää avoimessa kilpailussa ja säilyttääkö se merkittävän osan verkkopelaamisesta, on yksi uudistuksen kiinnostavimmista kysymyksistä – eikä siihen saada vastausta ennen kuin markkina on ollut auki jonkin aikaa.

Näin yritys hakee toimilupaa

Toimiluvan hakeminen ei ole pelkkä lomake. Hakijan on osoitettava luotettavuutensa ja taloudelliset toimintaedellytyksensä laajalla aineistolla. Karkeasti prosessi etenee näin.

1. Perusta tai nimeä hakijayhtiö

   Hakijana on yleensä paikallinen yhtiö, Suomeen tai Maltalle rekisteröity. Moni kansainvälinen konserni perustaa tätä varten oman Suomen-yhtiön.

2. Kokoa hakijan ja omistuksen tiedot

   Hakemukseen liitetään hakijan yksilöintitiedot, oikeudellinen muoto, omistus- ja hallintasuhteet sekä tiedot kytkeytyvistä yhtiöistä ja vastuuhenkilöistä.

3. Osoita taloudellinen tilanne ja luotettavuus

   Mukaan tulevat mm. tilinpäätös, rikos- ja sakkorekisteriotteet sekä todistukset velvoitteiden hoidosta. Hakijan, sen omistajien ja johdon on oltava luotettavia ja sopivia.

4. Kuvaa pelit, markkinointi ja torjuntatoimet

   Hakemukseen liitetään selvitykset suunnitelluista pelimuodoista, peliohjelmistotoimittajista, markkinoinnista sekä rahanpesun ja kilpailumanipulaation torjunnasta.

5. Jätä hakemus valvontaviranomaiselle

   Hakemus toimitetaan kirjallisesti. Haettu toimilupakausi on enintään viisi vuotta, käytännössä 1.7.2027–30.6.2032.

Mikä voi estää toimiluvan myöntämisen?

Hakemuksen jättäminen ei takaa lupaa. Laki asettaa hakijalle, sen omistajille ja johdolle luotettavuus- ja sopivuusvaatimukset, ja niiden täyttymättä jääminen voi kaataa hakemuksen. Vaatimukset koskevat myös hallituksen jäseniä ja merkittäviä omistajia eli niitä, joilla on vähintään neljännes osakkeista tai äänivallasta.

Lain mukaan hakijaa ei voida pitää luotettavana ja sopivana muun muassa silloin, jos hakija on lähivuosina tuomittu tietyistä rikoksista, on konkurssissa tai kykenemätön huolehtimaan velvoitteistaan, on laiminlyönyt toistuvasti veroja tai lakisääteisiä maksuja, on määrätty liiketoimintakieltoon, on saanut toimilupansa peruutetuksi tai on saanut seuraamuksen luvattomasta rahapelitoiminnasta tai -markkinoinnista. Myös pakotteiden kohteena oleminen estää luvan. Arviossa voidaan ottaa huomioon hakijaan kytkeytyvät yhtiöt, mikä tekee konsernirakenteesta osan harkintaa.

Tämä tarkoittaa, että hakijalista kertoo vasta, ketkä ovat ilmoittautuneet – ei sitä, ketkä lopulta läpäisevät arvion. Osa hakijoista voi joutua täydentämään hakemustaan, ja osa voi jäädä ilman lupaa.

Luotettavuusvaatimus ei ole pelkkä muodollisuus. Sen tarkoitus on pitää rahapelitoiminta poissa sellaisten käsistä, joilla on taustallaan talousrikoksia, maksuhäiriöitä tai kytköksiä luvattomaan toimintaan. Koska arviossa katsotaan myös hakijaan kytkeytyviä yhtiöitä ja merkittäviä omistajia, pelkkä siisti hakijayhtiö ei riitä, jos sen taustalla oleva konserni tai omistaja ei täytä vaatimuksia. Tämä on yksi syy siihen, miksi konsernirakenteen avaaminen on osa hakuprosessia ja miksi lupaharkinta voi viedä aikaa.

Harmaalta markkinalta luvalliseksi

Iso osa hakijoista on yhtiöitä, jotka ovat jo tavalla tai toisella tavoittaneet suomalaisia pelaajia ulkomaisilla lisensseillä. Uudistuksen tarkoitus on houkutella nämä toimijat luvalliselle, valvotulle markkinalle. Tästä näkökulmasta hakijalista on lupaava merkki: mitä useampi vakiintunut operaattori hakee Suomen lupaa, sitä paremmin pelaaminen saadaan ohjattua valvottuun ympäristöön.

Vertailukohtana toimii Ruotsi, joka avasi rahapelimarkkinansa lisenssijärjestelmälle vuoden 2019 alusta. Tuolloin suuri joukko jo markkinalla toimineita operaattoreita haki ja sai Ruotsin luvan, ja iso osa pelaamisesta saatiin nopeasti kanavoitua luvalliselle markkinalle. Ruotsin kokemus osoitti myös haasteen: osa pelaamisesta jäi yhä lisensoimattomille sivustoille, eikä kanavointi ollut täydellistä. Suomi seuraa samaa peruslogiikkaa, ja hakijoiden into kertoo, että tarjontaa luvalliselle markkinalle on tulossa runsaasti.

Kanavointi ei kuitenkaan synny itsestään. Luvallisen tarjonnan rinnalla on torjuttava luvatonta toimintaa, sillä muuten osa pelaajista jää valvomattomille sivustoille. Keinoja ovat muun muassa maksuliikenteen estot, luvattoman markkinoinnin kieltäminen ja viranomaisen mahdollisuus puuttua lainvastaiseen tarjontaan. Mitä tehokkaammin nämä toimivat, sitä paremmin luvallinen markkina vetää pelaajia puoleensa. Hakijalista kertoo siis vasta tarjontapuolen kiinnostuksesta; kanavoinnin onnistuminen riippuu yhtä lailla siitä, kuinka tiukasti luvaton tarjonta saadaan kuriin.

Kaikki nykyiset toimijat eivät myöskään välttämättä hae lupaa. Suomen lupa tuo mukanaan velvoitteita: tunnistautunut pelaaminen, pakolliset rahansiirto- ja tappiorajat, markkinoinnin tiukat rajat sekä verot ja maksut. Osa operaattoreista voi laskea, että luvattomana toimiminen on niille kannattavampaa, jos valvonta ja estot eivät ole riittävän tehokkaita. Juuri tämä on lisenssimallin koetinkivi: jos luvallinen markkina on liian raskas ja luvaton liian helppo, kanavointi jää vajaaksi. Hakijoiden suuri määrä viittaa siihen, että monelle Suomen lupa on houkutteleva, mutta lopullinen tasapaino ratkeaa vasta käytännössä.

Mitä hakijalista kertoo eri näkökulmista?

Listaa voi lukea monelta kannalta, ja tasapuolinen kuva edellyttää useamman näkökulman tarkastelua.

Pelaajan näkökulmasta lista ennakoi laajempaa ja avoimempaa tarjontaa. Kun markkinalle tulee useita luvallisia toimijoita, pelaajalla on enemmän vaihtoehtoja valvotussa ympäristössä, jossa Suomen pelaajansuojan säännöt pätevät. Käytännön etu on, että luvallisella sivustolla pelaajalla on oikeusturva: tunnistautuminen, rahansiirtorajat, peliesto ja selkeät säännöt voitonmaksusta. Toisaalta runsas tarjonta ja kilpailu voivat lisätä markkinointia ja pelaamisen houkuttelevuutta, mikä korostaa markkinoinnin rajojen ja pelieston kaltaisten keinojen merkitystä. Pelaajan vastuulle jää erottaa luvallinen toimija luvattomasta, mikä on uudistuksen jälkeen helpompaa mutta vaatii silti tarkkaavaisuutta.

Peliyhtiöiden näkökulmasta kyse on uudesta markkinasta, jolle kannattaa ehtiä ajoissa. Hakemusten aikainen ja runsas saapuminen kertoo, että alalla pidetään Suomea houkuttelevana. Kilpailu on kovaa: kun hakijoita on jo viisikymmentä ja lisää on tulossa, kaikki eivät voi menestyä. Suomen kokoisella markkinalla tuskin on tilaa kymmenille kannattaville toimijoille, joten osa hakijoista jää pieneksi, sulautuu toisiin tai vetäytyy. Sama ilmiö on nähty muillakin vastikään avatuilla lisenssimarkkinoilla: alkuinnostuksen jälkeen toimijoiden määrä vakiintuu pienemmäksi kuin hakijoiden määrä antaisi olettaa.

Veikkauksen näkökulmasta uudistus on sekä uhka että mahdollisuus. Yhtiö menettää yksinoikeutensa verkkopeleihin mutta säilyttää sen arpoihin, Lottoon ja peliautomaatteihin. Perustamalla erillisen kilpailuyhtiön se pyrkii puolustamaan asemaansa myös avoimella markkinalla.

Valvonnan ja valtion näkökulmasta ratkaisevaa on, saadaanko pelaaminen kanavoitua luvalliselle markkinalle ja pelaajansuoja toimimaan. Hakijoiden määrä on myönteinen merkki, mutta viranomaisen työ alkaa vasta hakemusten arvioinnista ja jatkuu markkinan avauduttua luvattoman tarjonnan torjuntana. Valtiolle uudistus merkitsee myös muutosta rahapelituottojen kertymisessä: aiemmin Veikkauksen koko tuotto ohjautui valtiolle, kun taas lisenssimallissa tuotto kertyy verojen ja maksujen kautta useammalta toimijalta. Samalla osa aiemmin valvomatta tapahtuneesta pelaamisesta tulee verotuksen ja valvonnan piiriin. Tasapaino verotuksen, kanavoinnin ja pelaajansuojan välillä on viranomaisille jatkuva tehtävä, ei kertaluonteinen päätös.

Pelihaittojen ehkäisyn näkökulmasta avautuva markkina on kaksiteräinen. Parhaimmillaan se tuo pelaamisen valvottuun ympäristöön, jossa rahansiirtorajat, tunnistautuminen ja peliesto suojaavat pelaajaa. Pahimmillaan kilpailu ja markkinointi lisäävät pelaamista. Siksi pelaajansuojan rakenteiden on oltava kunnossa. Aiheesta lisää artikkelissa pelihaittojen ehkäisy: mikä toimii ja mikä ei.

Kuinka kovaa kilpailusta tulee?

Viisikymmentä hakijaa on paljon Suomen kokoiselle markkinalle, ja se herättää kysymyksen siitä, millaiseksi kilpailu muodostuu. Tavallisesti avoimella markkinalla kilpaillaan hinnalla ja näkyvyydellä, mutta rahapelialalla molempia on rajoitettu. Pelien palautusprosentteja eli pelaajan saamaa osuutta ei voi käyttää rajattomana kilpailuvalttina, ja markkinoinnin on lain mukaan oltava maltillista – räikeä mainoskilpa ei ole sallittu.

Kun hinta ja mainonta ovat rajattuja, kilpailu siirtyy muualle: brändiin, pelivalikoimaan, käytettävyyteen, kotiutusten sujuvuuteen ja asiakaspalveluun. Tämä suosii toimijoita, joilla on jo tunnettu brändi ja toimiva tekninen alusta. Vakiintuneilla kansainvälisillä operaattoreilla ja Veikkauksella on tässä etulyöntiasema, kun taas pienen, tuntemattoman tulokkaan on vaikeampi erottua. On todennäköistä, että alkuvaiheen runsaan hakijajoukon jälkeen markkina tiivistyy ja muutama suuri toimija kerää valtaosan pelaajista.

Maltillisen markkinoinnin vaatimus on tässä kaksiteräinen. Se hillitsee rahapelimainonnan kokonaismäärää, mikä on pelaajansuojan kannalta hyvä asia, mutta samalla se vaikeuttaa uusien toimijoiden tuloa: ilman näkyvää mainontaa tuntemattoman brändin on hankala kasvattaa asiakaskuntaa. Näin sääntely, joka on tarkoitettu suojaamaan pelaajia, voi tahattomasti vahvistaa jo vakiintuneiden toimijoiden asemaa. Tämä on yksi lisenssimallin tasapainoa koettelevista jännitteistä, jota viranomaiset joutuvat seuraamaan markkinan avauduttua.

Pelaajalle tämä tarkoittaa kahta asiaa. Toisaalta valvottuja vaihtoehtoja on enemmän kuin ennen, ja ne toimivat Suomen sääntöjen mukaan. Toisaalta kilpailu pelaajien huomiosta lisää markkinointia ja houkutuksia, vaikka maltillisuusvaatimus pitää sen kurissa. Juuri tämän vuoksi pelaajansuojan keinot – tunnistautuminen, rahansiirto- ja tappiorajat sekä peliesto – ovat avautuvalla markkinalla yhtä tärkeitä kuin itse tarjonta. Markkinan koko ei kasva rajatta sen mukaan, montako toimijaa sinne tulee; se, mikä muuttuu, on kysynnän jakautuminen luvallisten toimijoiden kesken ja toivottavasti sen siirtyminen pois valvomattomilta sivustoilta.

Toimiluvan viiden vuoden kesto tuo kilpailuun oman piirteensä. Koska lupa on määräaikainen, toimijoiden on osoitettava luotettavuutensa ja sääntöjen noudattaminen jatkuvasti, ei vain kerran. Tämä antaa valvonnalle keinon karsia toimijoita, jotka eivät pidä pelaajansuojaa kunnossa: lupa voidaan jättää uusimatta tai peruuttaa. Pitkällä aikavälillä tämä voi vaikuttaa siihen, ketkä alun runsaasta hakijajoukosta jäävät markkinalle pysyvästi. Hakijalista on siis lähtöruutu, ei lopputulos.

Hakemus ei ole vielä toimilupa

Hakijalistaa on helppo tulkita väärin. Hakemus on yrityksen ilmoitus halustaan päästä markkinalle. Se ei ole viranomaisen hyväksyntä eikä laatuleima.

Erityisen tärkeää on muistaa, että toimiluvat tulevat voimaan aikaisintaan 1.7.2027. Siihen asti voimassa on nykyinen järjestelmä, jossa vain Veikkauksella on oikeus toimeenpanna rahapelejä Suomessa. Se, että jokin yhtiö on jättänyt hakemuksen, ei tee sen sivustosta laillista tai suositeltavaa tänään. Pelaajan kannalta hakijalista on tietoa tulevasta kilpailusta, ei opas siitä, missä kannattaisi pelata. Rahapelaaminen on lisäksi viihdettä, jonka tuotto-odotus on pelaajalle pitkällä aikavälillä negatiivinen, ja ikäraja 18 vuotta sekä vastuullisen pelaamisen periaatteet koskevat kaikkia luvallisia toimijoita. Jos pelaaminen huolettaa, apua saa maksutta Peluurista numerosta 0800 100 101. Lisää siitä, mitä nettikasinot ovat ja miten ne toimivat, kerrotaan artikkelissa mitä nettikasinot ovat.

Mistä luvallisen toimijan tunnistaa 1.7.2027 jälkeen?

Kun markkina avautuu, pelaajan kannalta tärkein kysymys on, mikä erottaa luvallisen toimijan luvattomasta. Ratkaiseva tunnusmerkki on Suomen rahapelitoimilupa, ei yhtiön nimi, ulkoasu tai se, kuinka tutulta sivusto näyttää. Laki velvoittaa luvanhaltijan pitämään pelaajien saatavilla tiedon myönnetystä toimiluvasta ja valvontaviranomaisesta sekä rahapelaamisen ikärajasta ja siitä, mistä saa apua peliongelmiin. Myös markkinoinnissa on aina mainittava toimilupa ja valvova viranomainen.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 37 § – rahapelin toimeenpanon yhteydessä annettavat tiedot

Käytännössä luvallisen sivuston tunnistaa siitä, että se ilmoittaa toimiluvastaan ja valvovasta viranomaisesta, edellyttää tunnistautumista, tarjoaa pelaajansuojan välineet kuten rahansiirtorajat ja pelieston, eikä markkinoi tavoilla, jotka laki kieltää. Luvaton toimija ei näitä takaa. Tämän vuoksi hakijalista ei ole ostosohje: vaikka yhtiö olisi listalla, sen sivusto ei ole laillinen Suomessa ennen kuin se on saanut toimiluvan ja laki on tullut voimaan. Vasta silloin luvan tunnusmerkit ovat tarkistettavissa.

Pelaajan kannattaa suhtautua varauksella sivustoihin, jotka markkinoinnissaan vetoavat siihen, että ne ovat “hakeneet Suomen lupaa” tai “tulossa Suomen markkinalle”. Tällainen viesti ei tee toiminnasta laillista, ja sitä voidaan käyttää myös harhaanjohtavasti. Ennen markkinan avautumista ainoa Suomessa laillinen rahapelitoimija on Veikkaus, ja sen jälkeen ratkaisee voimassa oleva toimilupa, ei lupaprosessiin vetoaminen. Epäselvässä tilanteessa toimiluvan voi tarkistaa valvontaviranomaiselta.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Hakemusten jättäminen on vasta prosessin alku. Valvontaviranomainen käy hakemukset läpi ja arvioi kunkin hakijan luotettavuuden ja sopivuuden sekä taloudelliset toimintaedellytykset. Vasta tämän arvion jälkeen toimilupa joko myönnetään tai evätään. Koska laki tulee voimaan 1.7.2027, lupia ehditään käsitellä ennen markkinan varsinaista avautumista. Osa hakijoista voi joutua täydentämään hakemustaan, ja kielteinen päätös on lähtökohtaisesti valituskelpoinen, joten lopullinen luvanhaltijoiden joukko voi tarkentua vielä prosessin kuluessa.

Hakemusten määrä todennäköisesti kasvaa edelleen, sillä markkinan avautumiseen on vielä yli vuosi. Mukaan on odotettavissa sekä vakiintuneita kansainvälisiä operaattoreita että uusia tulokkaita. Samalla tarkentuu, kuinka moni nykyisin ilman Suomen lupaa toimiva verkkokasino hakeutuu luvalliselle markkinalle – juuri tähän koko uudistus tähtää.

Markkinan lopullinen muoto riippuu siitä, kuinka moni hakija saa luvan ja millä ehdoilla. Osa pelien yksityiskohdista, kuten tappiorajoista ja pelien ominaisuuksista, täsmentyy vielä valtioneuvoston ja ministeriöiden asetuksilla. Hakijalista on siis tärkeä mutta varhainen tilannekuva: se kertoo, ketkä tavoittelevat markkinaa, mutta ei vielä sitä, miltä luvallinen markkina näyttää avautuessaan. Ennen 1.7.2027 mikään näistä hakijoista ei toimi Suomen luvalla, ja valvotun markkinan tunnusmerkki on jatkossa Suomen toimilupa – ei yhtiön nimi, kotipaikka tai se, että yhtiö on jättänyt hakemuksen.

Moni keskeinen kysymys on yhä auki. Ei vielä tiedetä, kuinka moni viidestäkymmenestä hakijasta lopulta saa luvan, ketkä jäävät ulos ja kuinka monta uutta hakemusta saapuu ennen markkinan avautumista. Avoinna on myös, miten pelaajat jakautuvat luvan saaneiden toimijoiden kesken ja kuinka suuren osuuden Veikkaus säilyttää verkkopelaamisesta. Suurin yksittäinen kysymys on kanavointi: saadaanko pelaaminen tosiasiassa siirtymään valvotuille sivustoille vai jääkö merkittävä osa edelleen luvattomille. Näihin saadaan vastaus vasta lupapäätösten ja markkinan avautumisen myötä. Siihen asti hakijalista on paras saatavilla oleva ennakkokuva siitä, ketkä Suomen rahapelimarkkinaa tavoittelevat. Se kertoo kiinnostuksen mittakaavan ja toimijoiden kirjon, mutta lopullisen kuvan markkinasta piirtävät vasta myönnetyt toimiluvat ja se, miten pelaajat ja pelaaminen niiden kesken jakautuvat.

Usein kysytyt kysymykset

Kuinka monta yhtiötä hakee rahapelilisenssiä Suomeen?

Kesäkuun 2026 loppuun mennessä hakemuksia oli jätetty 50 kappaletta 49 yhtiöltä. Veikkaus Onnenpelit Oy jätti kaksi yksinoikeushakemusta, mikä selittää eron hakemusten ja yhtiöiden määrässä. Lista täydentyy yhä.

Hakeeko Veikkaus toimilupaa?

Kyllä, ja kahdella eri yhtiöllä. Veikkaus Onnenpelit Oy haki kahta yksinoikeustoimilupaa (arpajaiset ja veikkauspelit sekä automaatit ja kasinopelit), ja uusi Veikkaus Vedonlyönti ja Nettikasino Oy haki rahapelitoimilupaa kilpaillulle verkkopelimarkkinalle. Laki kieltää saman yhtiön saamasta molempia lupia, joten Veikkaus jakaa toimintansa kahtia.

Mitä eroa on rahapelitoimiluvalla ja yksinoikeustoimiluvalla?

Yksinoikeustoimilupa koskee monopoliin jääviä pelejä (raha-arpajaiset, veikkauspelit, peliautomaatit, kivijalan kasinopelit) ja voidaan myöntää vain valtion määräysvallassa olevalle yhtiölle. Rahapelitoimilupa on kilpailtu lupa verkkopeleihin (vedonlyönti, sähköiset kasinopelit, rahabingo, raha-automaattipelit), ja sitä voi hakea kuka tahansa vaatimukset täyttävä toimija.

Mistä maista hakijat ovat?

Selvä enemmistö on Maltalle rekisteröityjä yhtiöitä, sillä Malta on Euroopan suurin verkkorahapelialan keskittymä. Suomalaisia hakijoita ovat Hippos ATG Oy, Green Reef Oy ja SuomiVeto Oy sekä Veikkauksen yhtiöt. Virolaisia hakijoita ovat Vana Lauri OÜ ja P.H. Primary OÜ.

Tarkoittaako hakemus, että sivusto on nyt laillinen?

Ei. Hakemus on yrityksen ilmoitus halustaan päästä markkinalle, ei myönnetty toimilupa. Toimiluvat tulevat voimaan aikaisintaan 1.7.2027. Siihen asti voimassa on nykyinen järjestelmä, jossa vain Veikkauksella on oikeus toimeenpanna rahapelejä Suomessa.

Voiko hakijan nimen perusteella tietää, kuka sen takana on?

Ei aina suoraan, mutta moni neutraalin nimen takaa kuuluu isoon konserniin. Esimerkiksi Kaizen Gaming Finland Limited kuuluu Betano-brändistä tunnettuun Kaizen Gaming -konserniin, jonka omistajiin lukeutuu myös arpajaisyhtiö Allwyn.

Kuinka kauan toimilupa on voimassa?

Rahapelitoimilupa myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. Hakemuksissa haettu kausi on poikkeuksetta 1.7.2027–30.6.2032.

Milloin uusi rahapelimarkkina avautuu?

Uusi rahapelilaki (10/2026) tulee voimaan pääosin 1.7.2027, jolloin luvan saaneet toimijat voivat aloittaa. Lupia haetaan ja käsitellään jo etukäteen, jotta markkina voi avautua heti lain tullessa voimaan.

← Kaikki artikkelit