Maltan lisenssi vs. Suomen lupa: mitä eroa pelaajalle

Maltan lisenssi on ollut kahden vuosikymmenen ajan se leima, jonka suomalainen pelaaja on nettikasinon alalaidasta löytänyt. Kun Suomen rahapelilaki 10/2026 tulee pääosin voimaan 1.7.2027, tilanne muuttuu: verkkopelien tarjoaminen Suomeen edellyttää Suomen rahapelitoimilupaa, ja maltalainen lupa lakkaa olemasta se asiakirja, johon suomalaiselle pelaajalle vedotaan. Kumpikin lupa sääntelee samoja asioita – ikärajaa, pelirajoja, itsesulkemista, asiakasvarojen suojaa, valituksia – mutta ne tekevät sen eri tavalla ja eri tarkkuudella. Tämä artikkeli käy erot läpi kohta kohdalta pelaajan näkökulmasta: mitä kumpikin järjestelmä lupaa, mitä se ei lupaa ja mitä siitä käytännössä seuraa.

Kaksi lupaa, kaksi tarkoitusta

Malta Gaming Authority on Maltan rahapelivalvoja, joka toimii vuoden 2018 rahapelilain (Gaming Act, Cap. 583) nojalla. Sen lupajärjestelmä jakautuu kahteen: B2C-lupaan, jolla yhtiö tarjoaa pelejä kuluttajalle, ja B2B-lupaan, jolla yhtiö toimittaa pelejä ja kriittisiä palveluita toisille luvanhaltijoille. Vuoden 2018 uudistuksessa lupien kesto pidennettiin viidestä kymmeneen vuoteen. Yksityiskohtaiset velvoitteet eivät ole itse laissa vaan viranomaisen antamissa direktiiveissä, joista pelaajan kannalta tärkein on Player Protection Directive (direktiivi 2/2018, päivitetty tammikuussa 2023).

Malta liittyi EU:hun vuonna 2004 ja rakensi verkkorahapelien sääntelyn varhain. Siksi suuri osa Euroopan iGaming-alasta on rekisteröitynyt sinne: operaattoreita, peliohjelmistotaloja ja palveluyhtiöitä. Sama rakenne näkyy Suomen lupajonossa – valtaosa rahapelitoimilupaa hakevista yhtiöistä on maltalaisia. Hakijoiden taustoja on käyty läpi erikseen artikkelissa nettikasinoiden taustayhtiöt.

Suomen malli on rakenteeltaan toinen. Rahapelilaki 10/2026 hyväksyttiin 16.1.2026, ja se tulee pääosin voimaan 1.7.2027. Laki avaa verkkopelit lisenssimarkkinalle mutta jättää raha-arpajaiset, veikkauspelit, rahapeliautomaatit ja kivijalan kasinopelit yksinoikeuden piiriin. Rahapelitoimilupa voidaan myöntää kuuteen toimeenpanomuotoon: kiinteäkertoimiseen, muuttuvakertoimiseen ja virtuaaliseen vedonlyöntiin, sähköisiin kasinopeleihin, sähköiseen rahabingoon ja sähköisiin raha-automaattipeleihin.

Lupien kesto eroaa selvästi. Maltan B2C-lupa myönnetään kymmeneksi vuodeksi. Suomen rahapelitoimilupa myönnetään enintään viideksi vuodeksi kerrallaan, ja sama koskee peliohjelmistotoimilupaa. Yksinoikeustoimilupa on kymmenvuotinen. Lyhyempi lupakausi tarkoittaa, että luvanhaltijan toiminta arvioidaan uudelleen tiheämmin.

Termistö kannattaa pitää erillään. Rahapelitoimilupa on lupa toimeenpanna pelejä. Peliohjelmistotoimilupa on lupa valmistaa, toimittaa, asentaa tai mukauttaa peliohjelmistoja. Suomessa luvanhaltija ei saa käyttää muiden kuin peliohjelmistotoimiluvanhaltijan toimittamia ohjelmistoja, eli lupa vaaditaan koko ketjulta. Maltalla vastaava jako kulkee B2C- ja B2B-lupien välillä. Suomen ratkaisua on käsitelty tarkemmin artikkelissa peliohjelmistotoimilupa.

Kuka pääsee pelaamaan: ikä, henkilöllisyys ja asuinpaikka

Molemmat järjestelmät kieltävät alaikäisten pelaamisen, mutta tapa varmistaa se eroaa.

Maltan pelaajansuojadirektiivi velvoittaa luvanhaltijan pitämään yllä menettelyt, joilla alaikäiset estetään käyttämästä palvelua ja avaamasta pelitiliä. Direktiivin sanamuoto edellyttää, että pelaaja vakuuttaa olevansa täysi-ikäinen ennen palvelun käyttöä. Jos alaikäinen tarkastuksista huolimatta pääsee pelaamaan, luvanhaltijan on heti tiedon saatuaan estettävä pelaamisen jatkuminen, palautettava panokset ja takavarikoitava mahdolliset voitot. Vakuutus ei siis ole sama asia kuin henkilöllisyyden todentaminen, vaikka rahanpesusääntely tuo tunnistamisvelvoitteet mukaan viimeistään myöhemmin asiakassuhteessa.

Suomen laki lähtee liikkeelle toisesta päästä. Luvanhaltijan on rekisteröitävä pelaaja, rekisteröitävän on oltava 18 vuotta täyttänyt luonnollinen henkilö, ja rekisteröinnin yhteydessä luvanhaltijan on todennettava pelaajan henkilöllisyys. Tunnistaminen ei ole vaihe, jonka voi ohittaa vakuutuksella, eikä sitä voi lykätä ensimmäisen kotiutuksen yhteyteen.

Suomen mallissa on lisäksi kaksi rajausta, joita Maltan pelaajansuojadirektiivissä ei ole. Ensinnäkin luvanhaltija saa rekisteröidä sähköisiä rahapelejä varten vain henkilöitä, jotka asuvat vakinaisesti Suomessa, ja asuinpaikka on todennettava säännöllisesti myös asiakassuhteen aikana. Jos pelaaja muuttaa pysyvästi ulkomaille, luvanhaltijan on estettävä pelaaminen. Toiseksi pelaamisen on aina tapahduttava tunnistautuneena: pelaaja voi pelata vain rekisteröityneenä pelaajana, eli anonyymiä pelaamista ei ole.

Asuinpaikkavaatimus on iso periaatteellinen ero. Maltan lupa on lähtökohtaisesti rajat ylittävä: sen turvin operaattori palvelee pelaajia useista maista, ellei kohdemaan oma laki sitä estä. Suomen rahapelitoimilupa on kansallinen: se on lupa palvella Suomessa vakinaisesti asuvia. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sama brändi voi 1.7.2027 jälkeen näyttää suomalaiselle ja esimerkiksi saksalaiselle pelaajalle eri sivuston, eri ehdoilla ja eri rajoilla.

Pelirajat: vapaaehtoinen työkalu vai pakollinen ehto

Tässä kohdassa mallien filosofia eroaa selvimmin.

Maltan direktiivi velvoittaa luvanhaltijan tarjoamaan pelaajalle mahdollisuuden asettaa talletusraja tai panosraja. Rekisteröinnin jälkeen ja viimeistään ennen ensimmäistä talletusta pelaajalta on kysyttävä, haluaako hän asettaa tällaisen rajan. Mahdollisuuden on pysyttävä helposti saatavilla myös myöhemmin. Lisäksi luvanhaltija voi vapaaehtoisesti tarjota tappiorajoja sekä aika- tai istuntorajoja. Rajan kiristäminen tulee voimaan heti, kun ilmoitus on vastaanotettu; rajan löysääminen tai poistaminen vasta 24 tunnin kuluttua.

Suomen laki ei tyydy tarjoamiseen. Luvanhaltijan on varmistettava, että pelitilin kautta pelattavissa peleissä on käytössä toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja, ja että pelaaja rekisteröityessään tai viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa asettaa vuorokausi- ja kuukausikohtaisen rajan sille, kuinka paljon rahaa hän voi siirtää pankkitililtään pelitilille. Raja ei siis ole valinnainen lisäominaisuus vaan pelaamisen aloittamisen ehto.

Voimaantulon logiikka on molemmissa sama suuntaan mutta eri tahtiin. Suomessa rajan alentaminen tulee voimaan välittömästi. Korotus vuorokausikohtaiseen rajaan astuu voimaan vasta seuraavana päivänä ja kuukausikohtaiseen rajaan seuraavan kuukauden alusta. Maltalla vastaava jäähdytysaika on 24 tuntia. Ero kuulostaa pieneltä, mutta kuukausirajan osalta se voi käytännössä tarkoittaa viikkojen mittaista viivettä: heinäkuun puolivälissä tehty korotus vaikuttaa vasta elokuun alusta.

Tappiorajoista Suomen laki sisältää valtuuden, ei vielä lukuja. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää toimiluvanhaltijakohtaisista vuorokausi-, kuukausi- ja vuosikohtaisista enimmäistappiorajoista, jotka koskevat sähköisiä raha-automaattipelejä, sähköistä rahabingoa, virtuaalivedonlyöntiä ja sähköisiä kasinopelejä sähköistä pokeria lukuun ottamatta. Sisäministeriön asetuksella voidaan säätää suurimmista sallituista panoksista ja voitoista sekä pelien tahdista ja peli- tai pelaajakohtaisista rajoituksista.

Tämä on artikkelin kirjoitushetkellä yksi keskeisimmistä avoimista kohdista: laki antaa työkalun, mutta lukuarvot – jos niitä asetetaan – täsmentyvät asetuksilla. Maltan direktiivissä tappioraja on nimenomaan pelaajan itse valitsema lisäväline, ei viranomaisen asettama katto.

Peliesto: yksi sivusto vai koko markkina

Itsesulkeminen on pelaajansuojan järein työkalu, ja juuri siinä ero on suurin.

Maltan direktiivi velvoittaa luvanhaltijan tarjoamaan menettelyn, jolla pelaaja voi sulkea itsensä pelaamisen ulkopuolelle määräajaksi tai toistaiseksi. Pyyntö on toteutettava viipymättä, ja luvanhaltija saa lisätä korkeintaan yhden vahvistusvaiheen. Estoa ei saa purkaa pelaajan tietämättä eikä pelaajaa saa houkutella jatkamaan pelaamista. Eston pidennys tulee voimaan heti. Purkaminen tai lyhentäminen edellyttää, että pelaaja selittää syyn – luvanhaltija voi hyväksyä tai hylätä pyynnön ja sen on ilmoitettava päätöksestä kirjallisesti viimeistään seitsemän päivän kuluessa. Määräaikaisen eston purku astuu voimaan aikaisintaan 24 tunnin, toistaiseksi voimassa olevan aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua siitä, kun luvanhaltija on hyväksynyt pyynnön.

Yksi yksityiskohta ratkaisee kuitenkin paljon. Direktiivi sallii, että jos luvanhaltija operoi useita brändejä ja brändit edellyttävät erillistä rekisteröitymistä, itsesulkeminen voi rajautua siihen brändiin, jolla pelaaja sen pyysi. Poikkeus on merkittävä: jos pelaaja on suljettu siksi, että on riittävät perusteet epäillä peliongelmaa, esto ulotetaan kaikkiin luvanhaltijan brändeihin riippumatta erillisistä rekisteröinneistä. Käytännössä pelaajan oma-aloitteinen sulkeminen voi siis jäädä yhtä sivustoa koskevaksi, kun taas luvanhaltijan havaintoon perustuva sulkeminen kattaa koko talon.

Suomen ratkaisu on toinen. Pelaaja voi valvontaviranomaiselle tekemällään ilmoituksella estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisensa. Yksi ilmoitus, ja esto kattaa koko luvallisen markkinan – kaikki rahapelitoimiluvanhaltijat ja yksinoikeustoimiluvanhaltijan. Sen lisäksi luvanhaltijan on mahdollistettava esto omiin peleihinsä peli- tai toimeenpanomuotokohtaisesti, ja luvanhaltija ei saa antaa eston asettaneen pelata estämiään pelejä.

Kestot on kirjoitettu lakiin. Esto voidaan asettaa toistaiseksi tai määräajaksi. Toistaiseksi asetettu esto on voimassa vähintään vuoden, ja pelaaja voi pyytää sen poistamista vasta vähimmäisajan kuluttua – poisto tulee voimaan kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä. Lisäksi luvanhaltijan on tarjottava välittömästi voimaan tuleva esto, joka on voimassa sen asettamista seuraavan vuorokauden loppuun.

Erot tiivistyvät kolmeen kohtaan. Kattavuus: Maltalla luvanhaltija- tai brändikohtainen, Suomessa kansallinen. Purkuviive: Maltalla 24 tuntia tai seitsemän päivää, Suomessa kolme kuukautta toistaiseksi voimassa olevalle estolle. Harkinta: Maltalla luvanhaltija arvioi purkupyynnön perustelut, Suomessa purku etenee laissa säädetyn menettelyn mukaan.

1. Tunnista, mitä haluat estää

   Yhden sivuston tauko vai koko luvallisen markkinan esto. Suomessa 29 §:n mukainen ilmoitus valvontaviranomaiselle kattaa kaikki luvanhaltijat kerralla.

2. Valitse kesto

   Määräaikainen esto päättyy itsestään. Toistaiseksi voimassa oleva esto kestää vähintään vuoden, eikä sitä voi purkaa ennen vähimmäisaikaa.

3. Muista purkuviive

   Toistaiseksi asetetun eston poisto tulee voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä. Viive on tarkoituksellinen: se suojaa hetken mielijohteelta.

4. Tarkista markkinointi

   Kaikkea pelaamista koskevan eston asettaneeseen ei saa kohdistaa rahapelien markkinointia. Estokohtainen rajaus koskee vain estettyjä pelejä.

5. Hae tarvittaessa apua

   Esto on väline, ei hoito. Peluuri, 0800 100 101, palvelee maksutta – myös läheisiä.

Kansallisia peliestorekistereitä ja niiden eroja on vertailtu laajemmin artikkelissa peliesto vertailussa.

Kun peliyhtiö seuraa pelaajaa

Molemmissa järjestelmissä luvanhaltijalle on asetettu velvollisuus tunnistaa riskipelaaminen. Tapa, jolla velvoite on kirjoitettu, eroaa.

Maltan direktiivi vaatii, että luvanhaltija käyttää analytiikkaa ja käyttäytymisen seurantajärjestelmiä sekä asiakasrajapinnassa toimivaa henkilöstöä ongelmapelaamisen ja sen riskien tunnistamiseen. Direktiivi luettelee vähimmäiskriteerit, joiden on näyttävä luvanhaltijan menettelyissä: talletusten ja panosten määrä ja tiheys, useiden maksutapojen käyttö, kotiutuspyyntöjen peruminen ennen niiden käsittelyä, viestintään perustuvat merkit kuten lisääntyneet valitukset ja bonuspyynnöt sekä vastuullisen pelaamisen työkalujen käyttö. Lisäksi menettelyissä on kuvattava, mikä käyttäytyminen johtaa yhteydenottoon, mikä työkalujen tarjoamiseen, mikä rajojen asettamiseen ja mikä pelaajan sulkemiseen. Henkilöstö on koulutettava, ja pelaajakohtaamisista on pidettävä kirjaa vähintään kahden kalenterivuoden ajan viimeisestä kohtaamisesta.

Suomen laki asettaa saman asian velvollisuutena, jolle on annettu nimi: huolenpitovelvollisuus. Luvanhaltijan on varmistettava, että pelaamisessa noudatetaan sosiaalisia ja terveydellisiä näkökohtia, suojattava pelaajia liialliselta pelaamiselta ja autettava heitä vähentämään pelaamistaan silloin, kun siihen on aihetta. Velvollisuuteen kuuluu jatkuva pelikäyttäytymisen seuranta ja arviointi. Riskiä on arvioitava henkilötietojen automaattisen käsittelyn avulla, mutta pelaamista estävä tai rajoittava päätös ei saa perustua pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Luvanhaltijan on määriteltävä yhteydenpitomenettelyt tilanteisiin, joissa se tunnistaa tai epäilee haitallista pelaamista, ja dokumentoitava kaikki tällaiset yhteydenotot.

Tähän liittyy Suomessa myös kirjallinen omavalvontasuunnitelma, joka on laadittava, jota on noudatettava ja jonka toteuttamisesta on pidettävä kirjaa. Suunnitelmaan on sisällytettävä selvitys huolenpitovelvollisuuden täyttämisestä. Suunnitelma ja selvitys tehdyistä haittojen ehkäisytoimista kuuluvat aineistoon, joka on toimitettava valvontaviranomaiselle vuosittain.

Ero on siis pikemminkin muodollinen kuin sisällöllinen. Maltan direktiivi luettelee kriteerit tarkemmin. Suomen laki kirjoittaa velvoitteen yleisemmin mutta kytkee sen omavalvontaan, vuosiraportointiin ja hallinnollisiin seuraamuksiin – huolenpitovelvollisuuden rikkominen on nimenomaisesti seuraamusmaksun perusteena olevien pykälien listalla.

Muistutukset, pelihistoria ja se mitä pelistä kerrotaan

Pelaajan arjessa näkyvät toiminnot ovat pieniä yksityiskohtia, mutta ne ratkaisevat, kuinka helppo omaa pelaamista on seurata.

Maltan direktiivi velvoittaa luvanhaltijan tarjoamaan pelaajalle mahdollisuuden asettaa aikavälein toistuva ponnahdusmuistutus toistuvissa sattumaan perustuvissa peleissä. Muistutuksen on keskeytettävä peli, muistutettava pelaajaa pysymään hallinnassa ja näytettävä pelisession aikana käytetty aika, panostettu summa sekä voitot ja tappiot. Pelaajan on vahvistettava lukeneensa viestin, ja hänelle on annettava mahdollisuus lopettaa istunto tai jatkaa. Pelitilin saldon on oltava näkyvillä koko ajan, ja pelin ollessa ruudulla saldon on päivityttävä reaaliajassa. Pelaajan on päästävä käsiksi vähintään edeltävän kuuden kuukauden pelihistoriaansa, ja koko historia on annettava pyynnöstä. Kokoruutupelejä ei saa tarjota, ellei ruudulla ole reaaliaikaista kelloa ja pelistä pääse poistumaan.

Suomen laissa vastaava kokonaisuus on kirjoitettu pelitilin ympärille. Luvanhaltijan on mahdollistettava pelaajalle näkymä pelitilillä oleviin varoihin, pelitilitapahtumiin sekä pelaamista koskeviin rajoituksiin vähintään kuluneen vuoden ajalta. Lisäksi on tarjottava toiminto, jolla pelaaja voi arvioida omaa pelikäyttäytymistään kuukausi- ja vuositasolla.

Näkyvä ero: Suomen laki vaatii pidemmän historian (vuosi vastaan kuusi kuukautta) ja nimenomaisen itsearviointityökalun, mutta se ei kirjoita lakiin ponnahdusmuistutusta, reaaliaikaista kelloa tai istuntokohtaisia yhteenvetoja. Tunnistautuneena pelaamisen menettelyistä ja pelitilistä voidaan antaa tarkempia säännöksiä sisäministeriön asetuksella, joten yksityiskohdat voivat vielä täsmentyä.

Peliä koskevat tiedot on Suomessa lueteltu laissa suoraan. Pelaajien saatavilla on pidettävä pelin säännöt ja ohjeet, tieto pelin hinnasta, tieto voiton todennäköisyydestä, tieto pelin arvontanopeudesta ja arvio pelin haittariskistä. Lisäksi on kerrottava myönnetystä toimiluvasta ja valvontaviranomaisesta, ikärajasta, mistä saa tietoa pelaamisen hallinnan välineistä ja peliongelmiin apua tarjoavista palveluista sekä mahdollisuudesta asettaa peliesto. Tiedot on annettava suomeksi ja ruotsiksi.

Maltan direktiivissä vastaavat vaatimukset koskevat lisenssitiedon ja vastuullisuusviestin näkyvyyttä etusivulla, pelisääntöjen saatavuutta yhden klikkauksen päässä sekä vastuullisen pelaamisen sivun pysyvää linkkiä. Haittariskiarviota, arvontanopeutta tai kieliä koskevaa kansallista vaatimusta siinä ei ole – kielivaatimus koskee englantia ja maltaa sekä niitä kieliä, joilla palvelua markkinoidaan.

Bonukset ja markkinointi: suurin yksittäinen ero

Jos pelaaja huomaa Suomen mallista yhden asian ennen muita, se on bonusten katoaminen tutussa muodossaan.

Maltan pelaajansuojadirektiivi ei kiellä bonuksia. Se vaatii, että tarjousehdot eivät ole kuluttajansuojalainsäädännön tarkoittamalla tavalla kohtuuttomia, että ehdot ovat saatavilla ja selkeät ja että olennaisista muutoksista on ilmoitettava pelaajalle etukäteen. Tarjousten rakenne, koko ja kierrätysvaatimukset jäävät operaattorin päätettäviksi kuluttajansuojan rajoissa.

Suomen laki lähtee kiellosta. Luvanhaltija ei saa tarjota rahapelejä ilmaiseksi, alennetulla hinnalla, yhdistetyillä tarjouksilla tai tarjoamalla pelirahaa muutoin kuin bonuspelirahana. Sama koskee velaksi pelaamista: pelejä ei saa toimeenpanna niin, että niihin voi osallistua velaksi tai panttia vastaan, eikä luvanhaltija saa välittää velkarahaa pelaamiseen.

Bonuspeliraha on sallittu, mutta reunaehdot ovat tiukat. Sen on oltava määrältään maltillinen. Sitä saa antaa vain vakiintuneen asiakassuhteen aikana ja yhdenvertaisin ehdoin asiakkaiden kesken. Sen saaminen ei saa perustua pelaamiseen käytettyyn aikaan eikä olla suhteessa peleihin käytetyn rahan määrään. Ehtojen on oltava läpinäkyvät ja helposti ymmärrettävät. Bonuspelirahaa ei voi vaihtaa suoraan rahaksi, ja kierrätysvaatimus saa olla enintään viisinkertainen. Ennen bonuksen antamista luvanhaltijan on varmistettava, ettei se vaaranna huolenpitovelvollisuutta.

Käytännössä tämä poistaa tervetuliaisbonukset: uusi asiakas ei ole vakiintunut asiakas, eikä talletukseen sidottu bonus täytä vaatimusta siitä, ettei etu saa olla suhteessa käytettyyn rahaan. Kierrätysvaatimusten logiikkaa ja viisinkertaisen katon merkitystä on avattu artikkelissa kasinobonukset ja kierrätysvaatimus.

Markkinoinnissa ero jatkuu. Suomessa rahapelejä ja luvanhaltijaa saa markkinoida vain, jos markkinointi on määrältään, laajuudeltaan, näkyvyydeltään ja toistuvuudeltaan maltillista. Sallitut kanavat on lueteltu laissa: luvanhaltijan omat verkkosivut ja omat sosiaalisen median tilit ilman vuorovaikutusta kuluttajan kanssa, televisio ja radio, urheilu- ja yleisötapahtumat, painettu media ja sitä vastaava sähköinen julkaisu, pelipisteet sekä hakukoneet luvanhaltijaan tai sen peliin välittömästi liittyvillä hakusanoilla. Muu markkinointi on kielletty. Erikseen kiellettyjä ovat muun muassa pelaamisen kuvaaminen tavoiteltavana, arkipäiväistäminen, esittäminen ratkaisuna talousongelmiin ja harhaanjohtavan kuvan antaminen voittomahdollisuuksista.

Suoramarkkinointia saa kohdistaa vain siihen, joka on antanut nimenomaisen suostumuksensa, ja puhelinmyynti on kielletty kokonaan. Markkinointia ei saa kohdistaa henkilöön, joka on asettanut itselleen kaikkea pelaamista koskevan eston tai joka ei ole pelannut kahteen vuoteen. Rajoja on käsitelty tarkemmin artikkelissa rahapelimainonnan rajat.

Rahat: pelitili, varojen erillään pito ja kotiutus

Rahaliikenteen säännöt ovat pelaajan kannalta konkreettisin osa lupaa, ja Maltan direktiivi on tässä poikkeuksellisen yksityiskohtainen.

Maltan mallissa pelaajan varat ovat oikeudellisesti pelaajien erillistä varallisuutta, ei luvanhaltijan omaisuutta, eikä luvanhaltijan velkojilla ole niihin saatavaa. Varat on pidettävä toimiluvan myöntäjän hyväksymissä luottolaitos-, rahoitus- tai maksulaitostileissä, ja viranomainen voi riskiperusteisesti vaatia lisäsuojia kuten trustijärjestelyjä, pankkitakauksia tai reservitilejä. Pelaajavarojen tilin saldon on aina vastattava vähintään pelaajien tilien yhteismäärää, ja vähintään 90 prosenttia tarvittavasta summasta on oltava tilillä – loppu voi olla siirrossa. Vajaus on katettava luvanhaltijan omista varoista viipymättä.

Kotiutuksesta direktiivi sanoo suoraan: pelaajan pyytäessä varat on tilitettävä viimeistään viiden työpäivän kuluessa pyynnön saapumisesta, jos se on käytännössä mahdollista. Luvanhaltija saa käyttää kohtuullisen ajan henkilöllisyyden varmistamiseen, turvallisuustarkastuksiin, pelisääntöjen noudattamisen tarkistamiseen ja rahanpesusääntelyn edellyttämiin toimiin. Jos viiden työpäivän sääntöä ei voida noudattaa, sovelletaan lisäehtoja: kotiutusrajoitukset eivät saa olla kohtuuttomia, pelaajan itse tallettamiin varoihin ei saa kohdistaa kotiutusrajaa, luvanhaltijan asettama kotiutusraja ei saa koskaan olla alle 250 euroa kuukaudessa, kotiutuspyynnön kohteena olevaa rahaa ei saa panostaa, ja rajoituksen vuoksi maksamatta jäänyt osa on maksettava automaattisesti ilman uusia pyyntöjä. Pelaajaa ei myöskään saa yrittää houkutella perumaan kotiutuspyyntöään.

Suomen laki on lyhytsanaisempi mutta kattaa ytimen. Pelitilillä olevat pelaajan varat on pidettävä erillään luvanhaltijan omista varoista, ja viimeistään pelitilin avaamisen yhteydessä pelaajalle on ilmoitettava, miten varat suojataan, jos luvanhaltija joutuu maksukyvyttömäksi. Pelitiliä suljettaessa varat on maksettava pelaajalle viipymättä, eikä sulkemisesta saa periä maksua.

Kotiutusaikaa Suomen laki ei ilmaise päivinä. Sen sijaan se säätää voittojen lunastusajoista: kiinteä- ja muuttuvakertoimisen sekä virtuaalisen vedonlyönnin voitto on lunastettava kolmen kuukauden kuluessa lopputuloksen saavuttamisesta, ja sama kolmen kuukauden määräaika koskee sähköisiä raha-automaatti- ja kasinopelejä sekä sähköistä rahabingoa. Raha-arpajaisten ja veikkauspelien voitot on lunastettava vuoden kuluessa.

Nämä ovat eri asioita, ja sekaannus on helppo. Lunastusaika kertoo, kuinka kauan pelaajalla on aikaa hakea voittoaan. Kotiutusaika kertoo, kuinka nopeasti luvanhaltijan on maksettava. Maltan direktiivi säätää jälkimmäisestä täsmällisesti, Suomen laki edellisestä. Suomessa kotiutuksen viivyttely joutuu arvioitavaksi ennen muuta pelaajan yhteydenottojen käsittelyä koskevan pykälän ja pelaajan oikeusturvan yleisvelvoitteen kautta – ja pelitiliä koskevat tarkemmat säännökset voidaan antaa sisäministeriön asetuksella.

Pelien reiluus: RTP ja tekninen tarkastus

Palautusprosentti eli RTP kertoo, kuinka suuren osuuden panoksista peli teoriassa palauttaa pitkällä aikavälillä. Talon etu on 100 prosenttia miinus RTP. Rahapelaaminen on viihdettä, jonka tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen riippumatta siitä, kumman maan lupa sivustolla on.

Maltan direktiivi asettaa lukuarvon. Verkossa tarjottavien toistuvien satunnaisvalintaan perustuvien pelien on maksettava keskimäärin vähintään 85 prosenttia panostetusta rahasta voittoina, ellei luvan ehdoissa vaadita korkeampaa. Sama 85 prosentin vähimmäistaso koskee pelipaikkojen peliautomaatteja. Viranomainen voi laskea keskiarvon peliluokittain ja määrittää tarkastelujakson; ellei toisin määrätä, käytetään yhden kalenterivuoden jaksoa. Luvanhaltijan järjestelmien on seurattava toteutunutta palautusprosenttia, ja viranomainen voi vaatia testauslaboratorion sertifikaatin sekä tarvittaessa määrätä pelin poistettavaksi tarjonnasta.

Suomen laki ei aseta rahapelitoimiluvanhaltijan peleille lukumääräistä vähimmäispalautusprosenttia. Yksinoikeustoimiluvanhaltijan peleistä valtioneuvoston asetuksella säädetään, kuinka suuri osuus pelimaksuista on maksettava pelaajille voittoina. Rahapelitoimiluvanhaltijan osalta sisäministeriön asetuksella voidaan säätää suurimmista sallituista panoksista ja voitoista sekä pelien tahtia koskevista määräyksistä – eli sääntely kohdistuu ensi sijassa pelin rakenteeseen, ei palautusprosenttiin.

Sen sijaan tekninen varmistus on Suomessa kirjoitettu tiukasti. Luvanhaltijan on varmistettava, että pelijärjestelmät, arvontalaitteet ja arvontamenetelmät ovat luotettavia ja arvontatulokset satunnaisia. Ennen toiminnan aloittamista valvontaviranomaiselle on toimitettava tarkastuslaitoksen selvitys ja hyväksyntä, ja tarkastuslaitoksen on oltava viranomaisen hyväksymä ja akkreditoitu. Kustannukset maksaa luvanhaltija, ja viranomainen voi milloin tahansa lupakauden aikana vaatia uuden selvityksen.

Suomen mallissa on lisäksi elementti, jota Maltan pelaajansuojadirektiivissä ei ole: pelitapahtumat ja pelitilitapahtumat on säilytettävä vähintään viisi vuotta, niiden muuttumattomuus on varmistettava viranomaisen määrittämällä varmenteella, ja tiedot on toimitettava valvontaviranomaiselle sen määräämässä muodossa valvontajärjestelmän rajapinnan kautta. Pelijärjestelmien ja arvontalaitteiden on lähtökohtaisesti sijaittava Suomessa; poikkeus edellyttää joko valvontaviranomaisten välistä sopimusta tai sitä, että viranomainen voi varmentaa järjestelmän luotettavuuden etäyhteydellä.

Satunnaislukugeneraattoreiden testauksesta ja sertifioinnista kerrotaan tarkemmin artikkelissa satunnaislukugeneraattori ja RNG-testaus.

Valitus: mihin pelaaja voi mennä

Riitatilanne on hetki, jolloin lupa joko tarkoittaa jotain tai ei tarkoita. Mallit eroavat tässä rakenteellisesti.

Maltan reitti on kolmiportainen. Ensin luvanhaltijan oma asiakastuki, jolla on oltava riittävät resurssit ja etäpalveluissa vähintään sähköposti ja puhelin kanavina. Riitojen käsittelystä on oltava kirjallinen menettely, joka on pelaajien saatavilla ja osa yleisiä sopimusehtoja. Toiseksi, jos riita ei ratkea pelaajaa tyydyttävällä tavalla, luvanhaltijan on tarjottava mahdollisuus viedä asia rekisteröityyn ADR-elimeen eli riippumattomaan vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen. Menettelyn tiedot ja mahdolliset rajaukset on kerrottava pelaajalle, luvanhaltijalla voi olla sopimus useamman ADR-elimen kanssa, ja pelaajan on ensin käytettävä loppuun luvanhaltijan oma valitusmenettely. ADR-menettely ei rajoita pelaajan oikeutta viedä asiaa tuomioistuimeen. Luvanhaltijan on ilmoitettava ADR-elimen ratkaisuista viranomaiselle.

Kolmanneksi pelaaja voi tehdä ilmoituksen Malta Gaming Authoritylle. Viranomainen ottaa vastaan pelaajien valituksia verkkolomakkeella ja ilmoittaa selvittävänsä ne, mutta ohjeistaa selkeästi yrittämään ratkaisua ensin suoraan operaattorin kanssa. Ilmoitus tehdään englanniksi tai maltaksi.

Suomen reitti on toisenlainen. Luvanhaltijalla on oltava menettelytavat ja tarvittava määrä koulutettua henkilökuntaa pelejä koskevien erimielisyyksien, valitusten ja muiden kysymysten käsittelyä varten. Luvanhaltijan on vastattava pelaajan yhteydenottoon kohtuullisessa ajassa ja annettava pelaajan pyynnöstä kirjallinen vastaus. Erityisen tärkeä on säännös voitonmaksusta: luvanhaltijan on käsiteltävä pelaajan voitonmaksuvaatimus ja annettava siitä näkemyksensä, joka sisältää perusteet voitonmaksulle tai perusteet siitä kieltäytymiselle. Perustelematon hiljaisuus ei siis riitä.

Suomen rahapelilaissa ei ole Maltan kaltaista velvoitetta ohjata riitaa ADR-elimeen. Tämä on todellinen ero, ja se kannattaa ymmärtää oikein. Valvontaviranomainen valvoo lain noudattamista, ja sillä on käytössään kielto, rikemaksu, esitys seuraamusmaksusta ja viime kädessä toimiluvan peruuttaminen. Yhteydenottojen käsittelyä koskevan velvoitteen laiminlyönti on nimenomaisesti rikemaksun peruste, ja menettelytapojen puuttuminen on seuraamusmaksun peruste. Laissa säädetyt keinot eivät kuitenkaan sisällä määräystä maksaa yksittäiselle pelaajalle voittoa: yksittäinen rahariita ratkaistaan viime kädessä siviilioikeudellisesti, kun taas viranomaisen tehtävä on puuttua menettelyyn ja sen toistuvuuteen.

1. Kirjaa tapahtumat ylös

   Ota talteen pelitapahtuman ajankohta, pelin nimi, panos, kiistanalainen summa ja viestit asiakaspalvelun kanssa. Ilman dokumentaatiota mikään reitti ei toimi.

2. Tee valitus luvanhaltijalle

   Molemmissa järjestelmissä oma valitusmenettely on käytävä ensin läpi. Suomessa voit pyytää kirjallisen vastauksen, ja voitonmaksuvaatimukseen on annettava perusteltu näkemys.

3. Tarkista, mihin riita ohjataan

   Maltan luvanhaltijan sopimusehdoissa on kerrottava ADR-elin, jonne riidan voi viedä. Suomen laissa vastaavaa ohjausvelvoitetta ei ole.

4. Ilmoita valvojalle

   Ilmoitus valvontaviranomaiselle ei ole korvaushakemus vaan tieto menettelystä. Se voi johtaa kieltoon, rikemaksuun tai seuraamusmaksuun, jos rikkomus todetaan.

5. Harkitse tuomioistuinta

   Yksittäinen rahariita on viime kädessä siviiliasia. Maltalla ADR-menettely ei estä kanteen nostamista, ja Suomessa sopimusriita ratkaistaan yleisessä tuomioistuimessa.

Kuka pääsee markkinalle

Pelaajansuoja alkaa ennen kuin yhtään peliä on tarjottu: siitä, kuka ylipäätään saa luvan. Suomen laissa kynnys on kirjoitettu auki.

Rahapelitoimilupa on myönnettävä hakijalle, jos saadun selvityksen perusteella voidaan varmistua siitä, että hakija sekä sen omistajat ja johto ovat luotettavia ja sopivia. Laki luettelee esteet: viiden arviota edeltäneen vuoden aikana annettu vankeusrangaistus tai yhteisösakko taikka kolmen vuoden aikana annettu sakkorangaistus rikoksesta, joka osoittaa ilmeistä sopimattomuutta; konkurssi tai muu kyvyttömyys huolehtia velvoitteista; vähäistä suuremmat ulosotossa perittävät velat; toistuvat tai huomattavat vero- ja maksulaiminlyönnit; liiketoimintakielto; toimiluvan peruuttaminen viimeisten kolmen vuoden aikana muusta kuin omasta pyynnöstä; aiempi kieltopäätös tai seuraamusmaksu luvattomasta toimeenpanosta tai markkinoinnista; olennaisesti väärien tietojen antaminen viranomaiselle; sekä pakotteiden kohteena oleminen suoraan tai välillisesti.

Vaatimus ei koske vain hakijayhtiötä. Se ulottuu hallituksen jäseniin, varajäseniin ja toimivaan johtoon sekä jokaiseen, jolla on suoraan tai välillisesti vähintään 25 prosenttia osakkeista tai äänivallasta. Lisäksi arvioinnissa voidaan ottaa huomioon yhtiöt ja yhteisöt, jotka kytkeytyvät hakijaan välittömästi tai välillisesti. Juuri tämä kohta tekee konsernirakenteesta valvonnan kannalta merkityksellisen: hakijan menneisyyttä ei arvioida yhden yhtiön tyhjiössä.

Hakemukseen on liitettävä muun muassa omistus- ja hallintasuhteita kuvaavat tiedot, tieto taloudellisesta tilanteesta, kuvaus toiminnasta, selvitys suunnitelluista toimeenpanomuodoista, tieto peliohjelmistotoimittajasta, selvitys siitä missä ja miten pelejä aiotaan markkinoida, tieto käytettävistä asiamiehistä sekä selvitys menettelytavoista erimielisyyksien ja valitusten käsittelyä varten ja kilpailumanipulaation estämiseksi. Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevien velvoitteiden noudattamisesta on annettava oma selvityksensä.

Lupa ei myöskään ole pysyvä olotila. Luvanhaltijan on ilmoitettava kirjallisesti valvontaviranomaiselle olennaisista muutoksista toiminnassa, omistuksessa, johdossa ja taloudellisissa toimintaedellytyksissä kahden viikon kuluessa muutoksesta, ja määräysvallan siirtymisestä samassa ajassa. Jos toiminnan luonne tai laajuus muuttuu niin, ettei myönnetty lupa enää kata sitä, luvan muuttamista on haettava ennen muutoksen toteuttamista. Toimilupaa tai siihen sisältyviä oikeuksia ei saa myydä eikä muutoin luovuttaa toiselle.

Maltan puolella vastaavat kelpoisuusarvioinnit ovat rahapelilain ja lupasääntelyn puolella, eivät pelaajansuojadirektiivissä. Vertailun kannalta olennaista on, että Suomen laki nostaa omistajien, johdon ja kytkeytyvien yhtiöiden arvioinnin lain tasolle ja sitoo sen nimenomaisesti luvan voimassaoloon.

Valvojan työkalupakki

Lupa on vain niin vahva kuin valvonta sen takana. Suomen laki kirjoittaa valvonnan keinot ja seuraamusten mitat auki poikkeuksellisen tarkasti.

Valvontaviranomaisena toimii Lupa- ja valvontavirasto, joka myöntää sekä yksinoikeus-, rahapeli- että peliohjelmistotoimiluvat. Sen tehtävänä on valvoa pelaajien oikeusturvan takaamiseksi, väärinkäytösten ja rikosten estämiseksi sekä rahapelihaittojen ehkäisemiseksi, että toimeenpanossa ja markkinoinnissa noudatetaan lakia. Viranomaisen on myös seurattava rahapelimarkkinoiden kehitystä ja raportoitava siitä vuosittain, ja sen on pidettävä yleisessä tietoverkossa julkista luetteloa toimiluvanhaltijoista.

Tiedonsaanti on laaja. Valvontaviranomaisella on oikeus saada luvanhakijalta ja luvanhaltijalta salassapitosäännösten estämättä muun muassa pelaajan asettamat rahansiirto- ja tappiorajat, pelaajia koskevat peliestot, pelitapahtumat, pelitilitapahtumat, markkinointia koskevat tiedot ja tiedot pelikulutuksesta tuotetasolla ja kanavittain. Lisäksi viranomaisella on oikeus tarkastaa luvanhaltijan tiloja, tietojärjestelmiä ja toimintaa, jos se on valvonnan kannalta välttämätöntä – kotirauhan piiriin tarkastus ei ulotu.

Seuraamusasteikko on porrastettu. Rikemaksu on vähintään 1 000 ja enintään 100 000 euroa, ja se määrätään esimerkiksi silloin, kun luvanhaltija laiminlyö velvollisuuden vastata pelaajan yhteydenottoon. Seuraamusmaksun määrää markkinaoikeus valvontaviranomaisen esityksestä, ja oikeushenkilölle se voi olla enintään neljä prosenttia edeltävän vuoden liikevaihdosta, kuitenkin enintään viisi miljoonaa euroa ja vähintään 10 000 euroa. Rahapelien toimeenpano ja markkinointi voidaan kieltää enintään 12 kuukaudeksi kerrallaan, ja toimilupa voidaan peruuttaa muun muassa toistuvien tai vakavien rikkomusten vuoksi. Päätökset rikemaksusta, seuraamusmaksusta, luvan peruuttamisesta ja kiellosta on julkistettava, ja tiedot pidetään viranomaisen verkkosivuilla viisi vuotta.

Valvonta myös maksaa, ja maksajat on nimetty. Rahapelitoimiluvan valvontamaksu on porrastettu pelikatteen mukaan 4 000 eurosta 434 000 euroon, peliohjelmistotoimiluvan valvontamaksu on 1 500 euroa, ja ensimmäisenä toimintavuotena peritään 10 000 euron perusmaksu, joka oikaistaan toteutuneen pelikatteen mukaan.

Maltan pelaajansuojadirektiivi ei sisällä vastaavia seuraamusasteikkoja – ne ovat muualla Maltan rahapelisääntelyssä. Direktiivi antaa viranomaiselle toimivallan tehdä tarkastuksia ja auditointeja, pyytää raportteja palautusprosenteista ja vaatia luvanhaltijaa poistamaan pelin tarjonnasta, jos se ei täytä vaatimuksia.

Miksi Maltan lisenssi ei riitä Suomessa

Kysymys nousee esiin joka kerta, kun lisenssimallista puhutaan: jos yhtiöllä on EU-maan lupa, miksei se kelpaa?

Vastaus on, että rahapelisääntely on jätetty jäsenvaltioiden toimivaltaan eikä lupia tunnusteta vastavuoroisesti. Suomen laki sanoo asian suoraan: rahapelien toimeenpano ilman laissa edellytettyä toimilupaa on kielletty, samoin ilman toimilupaa toimeenpantujen pelien myyminen ja välittäminen sekä niiden Suomeen kohdistettu markkinointi. Sama koskee pelejä, joihin voi osallistua kryptovaroilla tai joista voi voittaa kryptovaroja.

Valvontaviranomainen voi kieltää toimeenpanon ja markkinoinnin sekä asettaa kiellon tehosteeksi uhkasakon. Markkinointia koskevan kiellon uhkasakon tuomitsee maksettavaksi markkinaoikeus. Lisäksi viranomainen voi määrätä palveluntarjoajan poistamaan rahapeleihin liittyvää verkkosisältöä ja verkkotunnusrekisterin ylläpitäjän tai verkkotunnusvälittäjän poistamaan verkkotunnuksen rekisteristä.

Kielto ulottuu myös ketjun muihin osiin. Peliohjelmistotoimiluvanhaltija ei saa toimittaa ohjelmistoja sellaiselle, joka toimeenpanee rahapelejä Suomessa tai suuntaa tarjontaansa Suomeen ilman toimilupaa. Tämä on tehokas ohjauskeino, koska pelisisältö tulee useimmiten muualta kuin operaattorilta itseltään.

Kolmanteen maahan eli Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneella rahapelitoimiluvanhaltijalla on oltava ETA-alueella kotipaikan omaava edustaja, joka täyttää samat luotettavuusvaatimukset ja jolla on valtuus edustaa luvanhaltijaa Suomen viranomaisissa ja ottaa vastaan haaste. Malta kuuluu ETA-alueeseen, joten maltalainen luvanhaltija ei tarvitse erillistä edustajaa – mutta tämä ei muuta sitä, että Suomen lupa on hankittava erikseen.

Yksinoikeuden ja lisenssimallin eroa sekä uudistuksen taustaa on käsitelty artikkelissa lisenssimalli vastaan yksinoikeus ja aihesivulla rahapelilaki.

Sama konserni, kaksi sääntökirjaa

Käytännössä useimmat Suomeen tulevat toimijat eivät valitse Maltan ja Suomen väliltä. Ne pitävät molemmat.

Rakenne on yleensä tämä: konsernilla on maltalainen yhtiö, jolla on MGA:n B2C-lupa ja jonka kautta se palvelee useiden maiden pelaajia, ja erillinen yhtiö tai sama yhtiö erillisellä luvalla Suomea varten. Suomen puolella pelitilit, asiakasrekisterit ja pelisivustot on rakennettava Suomen sääntöjen mukaan: tunnistautuminen, asuinpaikkatarkistus, pakollinen rahansiirtoraja, kansallinen peliesto, bonusrajoitukset, suomen- ja ruotsinkieliset pelitiedot. Sama brändi voi siis toimia kahden eri sääntökirjan mukaan riippuen siitä, mistä maasta pelaaja tulee.

Tekninen puoli tuo oman kerroksensa. Suomessa pelijärjestelmien ja arvontalaitteiden on lähtökohtaisesti sijaittava Suomessa. Poikkeus on mahdollinen, jos luvanhaltijalla on toimilupa toisessa valtiossa, jonka viranomainen on tehnyt Suomen valvontaviranomaisen kanssa sopimuksen valvonnasta, tai jos luvanhaltija antaa viranomaiselle mahdollisuuden varmentaa järjestelmän luotettavuus etäyhteydellä.

Pelaajalle tästä seuraa kaksi asiaa. Ensinnäkin tuttu brändi ei tarkoita tuttuja ehtoja: sivusto voi näyttää samalta kuin ennen, mutta bonukset, rajat ja tunnistautuminen ovat erilaiset. Toiseksi luvan tarkistaminen on jatkossa yksinkertaista – valvontaviranomaisen on pidettävä julkista luetteloa toimiluvanhaltijoista, joten sivuston väitteen voi tarkistaa viranomaisen omasta listasta eikä sivuston omasta alalaidasta.

Mitä mallista voi kritisoida

Vertailu ei ole yksisuuntainen. Molemmissa järjestelmissä on kohtia, joita voi perustellusti arvostella.

Suomen mallin kiistellyin kohta on bonus- ja markkinointisääntely suhteessa kanavointiin. Kanavointi tarkoittaa pelaamisen ohjaamista valvotuille sivustoille, ja se on koko uudistuksen keskeisin mittari. Mitä tiukemmin luvallisen tarjonnan houkuttelevuutta rajoitetaan, sitä suurempi on riski, että osa pelaajista jää luvattomien sivustojen asiakkaiksi – ja siellä ei ole rahansiirtorajaa, peliestoa eikä valitusreittiä. Kääntöpuoli on yhtä todellinen: löysät bonussäännöt ohjaisivat pelaamista juuri niissä ryhmissä, joissa haitat kasautuvat. Tästä asetelmasta ei ole ulospääsyä, jossa molemmat tavoitteet toteutuisivat täysimääräisesti. Kanavoinnin mittaamista on käsitelty artikkelissa kanavointi.

Toinen kritiikki koskee keskeneräisyyttä. Suomen lain rakenne jättää monta pelaajan kannalta olennaista lukua asetustasolle: tappiorajat, pelaajan tunnistamisen ja asuinpaikan todentamisen yksityiskohdat, pelitilin tarkemmat säännöt, suurimmat sallitut panokset ja voitot. Vertailua Maltan direktiiviin, joka on huomattavan yksityiskohtainen, joutuu siksi tekemään osittain eri abstraktiotasoilla. Lopullinen kuva Suomen pelaajansuojan tiukkuudesta täsmentyy vasta asetusten myötä.

Maltan mallin selvin heikkous pelaajan kannalta on itsesulkemisen kattavuus. Kun esto voi jäädä brändikohtaiseksi, se ei estä pelaajaa siirtymästä saman konsernin toiselle sivustolle, saati kilpailijan sivustolle. Kansallista, kaikki luvanhaltijat kattavaa estorekisteriä ei Maltan direktiivissä ole – eikä se olisi maalle, jonka luvanhaltijat palvelevat kymmeniä markkinoita, samalla tavalla mielekäskään. Toinen kritiikin kohde on rooli, jonka viranomainen ottaa riidoissa: ADR-elimeen ohjaaminen on selkeä menettely, mutta se siirtää ratkaisun luvanhaltijan valitsemalle taholle, ja pelaajan kokemus prosessin lopputuloksesta vaihtelee.

Taustalla on kysymys siitä, kuinka suuri ongelma on ratkaistavana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksessa Suomalaisten rahapelaaminen 2023 rahapelejä oli pelannut 70 prosenttia vastaajista, kun osuus vuonna 2019 oli 78 prosenttia. Samaan aikaan rahapeliongelmaa mittaava osuus oli noussut: THL:n mukaan 4,2 prosentilla vastaajista oli rahapeliongelma, kun aiemmissa mittauksissa osuus oli ollut noin kolme prosenttia. Pelaajien määrä siis laski, mutta haitat eivät. Tämä on yksi syy siihen, että pelaajansuojan välineet – tunnistautuminen, pakolliset rajat, kansallinen esto ja huolenpitovelvollisuus – on kirjoitettu Suomen lakiin velvoittavampaan muotoon kuin monessa vertailukohteessa.

Kansainvälinen vertailu antaa mittatikun. Ruotsi siirtyi lisenssimalliin 1.1.2019 ja rakensi kansallisen peliestorekisterin Spelpausin sekä tiukat bonussäännöt. Tanska avasi verkkopelit lisensseille jo vuonna 2012. Molemmissa maissa keskustelu on sittemmin kiertynyt samaan kysymykseen kuin Suomessa nyt: kuinka tiukka luvallinen tarjonta voi olla ilman, että pelaajat siirtyvät sen ulkopuolelle. Ruotsin kokemuksia on käsitelty artikkelissa Ruotsin rahapelimalli.

Mitä pelaajan kannattaa tarkistaa

Kun Suomen lupajärjestelmä on käynnissä, tarkistuslista on lyhyt.

Ensin lupa. Onko sivustolla Suomen rahapelitoimilupa, ja löytyykö se valvontaviranomaisen julkisesta luettelosta? Väite luvasta on eri asia kuin lupa. Toiseksi kieli ja pelitiedot: Suomessa pelin säännöt, hinta, voiton todennäköisyys, arvontanopeus ja haittariskiarvio on oltava saatavilla suomeksi ja ruotsiksi, ja sivustolla on kerrottava toimiluvasta ja valvojasta.

Kolmanneksi rajat. Suomalaisella luvanhaltijalla rahansiirtoraja on asetettava ennen ensimmäistä rahansiirtoa – jos sivusto ei sitä kysy, jokin ei ole kunnossa. Neljänneksi esto. Suomessa koko markkinan kattavan eston voi tehdä valvontaviranomaiselle; luvanhaltijan omassa palvelussa eston on oltava saatavilla myös pelikohtaisesti ja välittömästi voimaan tulevana.

Viidenneksi rahat. Pelitilin varat on pidettävä erillään luvanhaltijan omista varoista, ja pelaajalle on viimeistään tiliä avattaessa kerrottava, miten varat suojataan maksukyvyttömyystilanteessa. Pelitilin sulkeminen on maksutonta ja varat on maksettava viipymättä.

Ja lopuksi: rahapelaaminen on 18 vuotta täyttäneiden viihdettä, ei tapa ansaita rahaa. Jos pelaaminen alkaa tuntua pakolta tai velat kasvavat, apu on maksutonta ja luottamuksellista. Peluurin auttava puhelin palvelee numerossa 0800 100 101.

← Kaikki artikkelit