Tappiorajat 2027: näin asetukset ohjaavat pelaamista

Tappiorajat ovat rahapelilain kiinnostavin kohta siinä mielessä, että laki puhuu niistä paljon mutta ei kerro yhtään lukua. Rahapelilaki 10/2026 antaa valtioneuvostolle ja sisäministeriölle valtuudet määrätä, kuinka paljon pelaaja voi enintään hävitä vuorokaudessa, kuukaudessa ja vuodessa, kuinka suuri osuus panoksista on palautettava voittoina, kuinka nopeasti peli saa pyöriä ja kuinka suuria panoksia ja voittoja pelissä saa olla. Yksikään näistä luvuista ei ole lakitekstissä. Ne ratkaistaan asetuksissa, ja juuri siksi asetuksista tulee se kohta, jossa uuden rahapelijärjestelmän tosiasiallinen tiukkuus mitataan. Tässä artikkelissa käydään läpi, mitä laki asetuksilta edellyttää, mitä se jättää harkintaan, mihin peleihin tappiorajat voidaan kohdistaa ja mihin ei, sekä miksi ero yksinoikeuspelien ja lisenssipelien välillä on tässä poikkeuksellisen suuri.

Laki asettaa kehyksen, asetus asettaa luvun

Rahapelilaki on rakennettu kaksitasoiseksi. Laissa säädetään siitä, kuka saa toimeenpanna pelejä, millä ehdoilla, kuka valvoo ja mitä rikkomuksista seuraa. Pelien tekniset ominaisuudet — palautusosuus, panosten ja voittojen katot, arvonnan nopeus, tappiorajat, pelipaikkojen määrä ja aukioloajat — jätetään alemman asteisille säädöksille eli asetuksille.

Tapa on tavanomainen. Eduskunta säätää lain, ja laissa annetaan valtuus antaa tarkempia säännöksiä asetuksella. Perustelu on käytännöllinen: yksityiskohtia on voitava muuttaa ilman että koko laki avataan uudelleen. Jos esimerkiksi kolikkopelien vuorokausitappioraja osoittautuu vääräksi, asetusta voidaan muuttaa valtioneuvoston päätöksellä. Lakia muutettaisiin vasta vuosien kuluttua.

Toinen puoli samasta asiasta on, että kansalaisen kannalta tärkein luku ei löydy siitä säädöksestä, jota julkisuudessa käsitellään. Rahapeliuudistuksesta on keskusteltu kolme vuotta lakina. Kysymys “kuinka paljon kolikkopeleissä saa hävitä kuukaudessa” ei ratkennut siinä keskustelussa lainkaan. Se ratkeaa asetusvalmistelussa, joka on julkista mutta huomattavasti vähemmän seurattua.

Kolmas piirre on, että asetuksenantovaltuus on aina rajattu. Valtioneuvosto ei voi asetuksella määrätä mistä tahansa: se voi säätää vain siitä, mihin laki antaa nimenomaisen valtuuden, ja vain siinä laajuudessa kuin valtuus ulottuu. Tämä tekee valtuussäännösten sanamuodosta poikkeuksellisen tärkeän. Kun laissa lukee, että tappiorajoista voidaan säätää tiettyjen pelimuotojen osalta, luettelo on tyhjentävä. Sen ulkopuolelle jääviin peleihin tappiorajaa ei voida asetuksella asettaa, vaikka haluttaisiin.

Kuka asetuksen antaa: valtioneuvosto vai sisäministeriö

Rahapelilaissa asetuksenantajia on kaksi. Valtioneuvosto eli hallitus yleisistunnossaan antaa asetukset, jotka koskevat yhteiskunnallisesti merkittäviä linjauksia: palautusosuutta, pelikasinoiden lukumäärää ja sijaintia, pelisalien enimmäismääriä, myyntiaikoja ja tappiorajoja. Sisäministeriö antaa asetukset, jotka koskevat teknisempää tasoa: pelisääntöjä, panos- ja voittokattoja, pelien tahtia, tunnistautumismenettelyä ja pelitiliä koskevia yksityiskohtia.

Jako ei ole sattumanvarainen. Mitä laajempi yhteiskunnallinen vaikutus asialla on, sitä ylemmällä tasolla siitä päätetään. Pelikasinon avaaminen uuteen kaupunkiin on valtioneuvoston asia. Yksittäisen pelin arvontasäännöt ovat ministeriön asia. Käytännössä ero näkyy myös valmistelun näkyvyydessä: valtioneuvoston asetukset käsitellään hallituksen esittelyssä, ministeriön asetukset ministeriössä.

Seuraava taulukko kokoaa lain asetuksenantovaltuudet, jotka koskevat suoraan pelaamisen ohjaamista. Mukana ovat sekä velvoittavat että harkinnanvaraiset valtuudet.

Taulukosta erottuu yksi rakenteellinen piirre. Yksinoikeuspelejä ohjataan asetuksilla huomattavasti tiheämmin kuin lisenssipelejä, ja yksinoikeuspuolella osa valtuuksista on velvoittavia. Lisenssipuolella lähes kaikki valtuudet ovat harkinnanvaraisia. Tämä ei ole kirjoitusvirhe vaan valinta, ja se kertoo, että lainsäätäjä on halunnut pitää valtion peliyhtiön tarjonnan tiukemmin normiohjauksessa kuin kilpaillun markkinan.

Asetus ei voi mennä valtuutta pidemmälle

Asetuksenantovaltuus on rajattu kahdesta suunnasta. Ensinnäkin asetus voi koskea vain sitä asiaa, joka valtuudessa mainitaan. Toiseksi asetus ei voi olla ristiriidassa lain kanssa eikä täydentää sitä sellaisella tavalla, joka kuuluisi lain tasolle.

Tämä näkyy suoraan tappiorajoja koskevissa säännöksissä. Molemmissa pykälissä on lueteltu ne pelimuodot, joita tappioraja voi koskea. Luettelot ovat tyhjentäviä: ne eivät ole esimerkkejä vaan rajauksia. Jos asetusvalmistelussa haluttaisiin ulottaa tappioraja urheiluvedonlyöntiin, valtuus ei riittäisi, vaan eduskunnan pitäisi ensin muuttaa lakia. Samoin aikaikkunat on lueteltu — vuorokausi, kuukausi ja vuosi — eikä asetuksella voitaisi säätää esimerkiksi viikkokohtaisesta rajasta.

Rajaus toimii myös toiseen suuntaan. Kun laissa lukee, että valtioneuvoston asetuksella säädetään palautusosuudesta, asetuksenantaja ei voi jättää asiaa sääntelemättä. Velvoittava valtuus on velvoite antaa asetus, ja sen laiminlyönti olisi lainvastainen tila.

Kolmas rajoite tulee lain omasta tarkoituksesta. Sekä yksinoikeus- että lisenssipuolen pykälä alkaa samalla vaatimuksella: pelit on toimeenpantava siten, että pelaajan oikeusturva taataan, väärinkäytökset ja rikokset voidaan estää ja rahapelihaitat ovat mahdollisimman vähäisiä. Tämä yleislauseke ohjaa myös asetusten tulkintaa. Asetus, joka heikentäisi pelaajansuojaa, olisi vaikeasti sovitettavissa pykälän ensimmäiseen momenttiin.

Neljäs rajoite tulee EU-oikeudesta. Rahapelien sääntely on jäsenvaltioiden toimivallassa, mutta rajoitusten on oltava johdonmukaisia ja oikeasuhtaisia suhteessa niihin tavoitteisiin, joilla ne perustellaan. Jos Suomi perustelee rajoituksia pelihaittojen ehkäisyllä, sääntelyn on tosiasiassa palveltava sitä tavoitetta. Käytännössä tämä tarkoittaa, että asetuksilla ei voi vapaasti suosia yhtä toimijaa toisen kustannuksella ilman haittaperustetta. Yksinoikeuden ja lisenssimallin rinnakkaiseloa käsitellään tarkemmin artikkelissa lisenssimalli vastaan yksinoikeus.

Tappioraja: mitä laki sallii ja mitä se rajaa ulos

Tappiorajalla tarkoitetaan enimmäismäärää, jonka pelaaja voi hävitä tietyssä ajassa. Laki tuntee kolme aikaikkunaa: vuorokausi, kuukausi ja vuosi. Nämä samat kolme ikkunaa toistuvat sekä yksinoikeuspuolen että lisenssipuolen valtuudessa.

Yksinoikeuspuolella valtuus koskee kolmea pelityyppiä: raha-automaattipelejä, sähköisiä rahapika-arpoja ja nopearytmisiä sähköisiä veikkauspelejä. Lisenssipuolella valtuus koskee sähköisiä raha-automaattipelejä, sähköistä rahabingoa, virtuaalivedonlyöntipelejä ja sähköisiä kasinopelejä lukuun ottamatta sähköistä pokeripeliä.

Luetteloissa on yhteinen logiikka, ja se on pelin rytmi. Tappiorajavaltuus on kohdistettu peleihin, joissa panostuksen voi toistaa nopeasti ja joissa tappio voi kertyä lyhyessä ajassa suureksi. Lakiteksti käyttää yksinoikeuspuolella nimenomaista ilmaisua nopearytmiset sähköiset veikkauspelit, mikä sulkee hitaat arvontapelit ulos. Lotto arvotaan kerran tai pari viikossa; sen tappiotahtia ei tarvitse rajoittaa asetuksella, koska pelin rakenne rajoittaa sitä itse.

Taulukon rajaukset kannattaa lukea tarkkaan, koska ne kertovat, mitä pelaajansuojan välineitä missäkin pelissä ylipäätään voi olla käytössä. Kolikkopeli ja nettikasinon ruletti voidaan asettaa tappiorajan piiriin. Urheiluvedonlyönti ja nettipokeri eivät voi olla, ellei lakia muuteta.

Miksi sähköinen pokeri on rajattu ulos

Pokerin poisrajaus on lakitekstissä nimenomainen ja sanamuodoltaan yksiselitteinen: sähköiset kasinopelit kuuluvat valtuuden piiriin, sähköistä pokeripeliä lukuun ottamatta. Rajaukselle on rakenteellinen peruste. Pokerissa pelaajat pelaavat toisiaan vastaan, ja peliyhtiö ottaa osuutensa potista komissiona. Yksittäisen pelaajan tappio ei mene talolle vaan toiselle pelaajalle. Tappiorajan asettaminen tässä asetelmassa tarkoittaisi, että pelaaja poistetaan pöydästä kesken pelin, koska hän on hävinnyt toisille pelaajille — mikä on eri asia kuin kolikkopelissä kertynyt tappio.

Rajaus ei tarkoita, että pokeri jäisi kokonaan sääntelyn ulkopuolelle. Pokeriin sovelletaan kaikkia muita lain velvoitteita: tunnistautumista, pelitiliä, rahansiirtorajaa, huolenpitovelvollisuutta ja pelieston mahdollisuutta. Ainoastaan tämä yksi ohjausväline puuttuu.

Miksi vedonlyönti puuttuu listalta

Kiinteäkertoiminen ja muuttuvakertoiminen vedonlyönti eivät ole tappiorajavaltuuden piirissä, mutta virtuaalivedonlyönti on. Ero on jälleen rytmissä. Virtuaalivedonlyönnissä kohde on animoitu arvonta, joka voidaan ajaa läpi minuuteissa tai sekunneissa, ja kierroksia voi seurata toisiaan katkeamatta. Urheiluottelu kestää tunteja, ja tulos ratkeaa vasta sen päätyttyä.

Peruste on ymmärrettävä, mutta se on myös aikaan sidottu. Live-vedonlyönnissä yhden ottelun sisällä voi olla satoja panostuskohteita, joiden tulos ratkeaa sekunneissa. Jos live-veto kehittyy siihen suuntaan, missä se kansainvälisesti on jo pitkälle mennyt, valtuuden rajaus voi osoittautua liian kapeaksi. Sitä ei kuitenkaan voi korjata asetuksella, vaan vain lakia muuttamalla. Vedonlyönnin muotojen eroja ja niiden sääntelyä käsitellään tarkemmin artikkelissa verkkovedonlyönti Suomessa.

Toimiluvanhaltijakohtainen raja ei ole sama kuin markkinakohtainen

Lakitekstin yksityiskohta, joka helposti ohitetaan, on sana toimiluvanhaltijakohtainen. Lisenssipuolen tappiorajavaltuus on kirjoitettu nimenomaan toimiluvanhaltijakohtaiseksi. Yksinoikeuspuolen valtuudessa vastaavaa määrettä ei ole.

Käytännön ero on suuri. Yksinoikeuspelejä tarjoaa laissa säädetyllä tavalla enintään kaksi toimilupaa, ja käytännössä sama valtion omistama yhtiö. Kun asetuksella asetetaan kuukausitappioraja raha-automaattipeleille, raja koskee koko sitä tarjontaa. Pelaaja ei voi kiertää sitä siirtymällä toiselle sivustolle, koska toista sivustoa ei ole.

Lisenssipuolella tilanne on toinen. Jos toimilupia myönnetään kymmeniä ja tappioraja sidotaan yhteen toimiluvanhaltijaan, pelaaja voi teoriassa täyttää rajan yhdellä sivustolla ja jatkaa toisella. Rajoista tulee tällöin yksittäisen palvelun ominaisuus eikä pelaajan kokonaispelaamisen katto. Sama rakenne koskee jo laissa säädettyä rahansiirtorajaa, joka on niin ikään toimiluvanhaltijakohtainen.

Tämä on rahapeliuudistuksen pelaajansuojan rakenteellinen heikkous, ja se kannattaa nimetä suoraan. Vastapainoksi on todettava, että keskitetty, kaikki toimijat kattava tappioraja edellyttäisi järjestelmää, jossa yhden pelaajan tappiot koottaisiin reaaliajassa kaikilta luvanhaltijoilta yhteen laskuriin. Sellainen järjestelmä tarkoittaisi keskitettyä rekisteriä pelaajien tappioista, mikä nostaa esiin tietosuojakysymyksiä ja huomattavia teknisiä vaatimuksia. Lain valitsema ratkaisu on kevyempi mutta myös löysempi.

Kanavoinnin näkökulmasta kysymys kääntyy toisinkin päin: liian tiukka raja voi ajaa osan pelaamisesta luvattomille sivustoille, joilla rajoja ei ole lainkaan. Tätä jännitettä käsitellään artikkelissa kanavointi rahapeliuudistuksen mittarina.

Mitä tapahtuu, kun raja tulee vastaan

Rajan tekninen toteutus ratkaisee sen, toimiiko se. Laki ei kuvaa mekaniikkaa yksityiskohtaisesti, mutta se asettaa reunaehdot, joista toteutus seuraa.

Ensinnäkin pelaaminen on mahdollista vain tunnistautuneena ⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen . Ilman tunnistautumispakkoa tappioraja olisi merkityksetön, koska pelaaja voisi jatkaa pelaamista kirjautumatta. Tunnistautumispakko on siis rajojen edellytys, ei erillinen kysymys.

Toiseksi pelaamisen on tapahduttava pelitilin kautta ⚖️rahapelilaki 10/2026, 22 § – pelitili , ja pelaajalla on oltava näkymä varoihin, tapahtumiin ja rajoituksiin vähintään vuoden ajalta. Tämä tekee kertyneen tappion näkyväksi. Käytännössä pelaajan on pystyttävä tarkistamaan, kuinka lähellä rajaa hän on, ennen kuin raja tulee vastaan.

Kolmanneksi rajan täyttyessä pelaamisen on estyttävä. Laki ei jätä tähän tulkinnanvaraa siltä osin kuin kyse on pelieston vastaavasta velvoitteesta: toimiluvanhaltija ei saa antaa pelieston asettaneen pelaajan pelata estämiään pelejä. Sama logiikka koskee muita rajoituksia, jotka toimiluvanhaltijan on asetettava tai tarjottava.

Neljänneksi rajan täyttyminen on tieto, jolla on merkitystä myös huolenpitovelvollisuuden kannalta. Toistuvasti rajaan törmäävä pelaaja on juuri se profiili, jonka pelikäyttäytymisen automaattisen seurannan pitäisi nostaa esiin. Raja ei siis ole vain katkaisin vaan myös signaali.

Viidenneksi rajaan törmäävällä pelaajalla on lain mukaan käytettävissä myös nopea itsesuojelun väline. Toimiluvanhaltijan on mahdollistettava pelaamisen estäminen siten, että esto tulee voimaan välittömästi ja on voimassa sen asettamista seuraavan vuorokauden loppuun. Tämä lyhyt esto on tarkoitettu juuri niihin tilanteisiin, joissa pelaaja huomaa itse, että sessio on menossa väärään suuntaan.

Yksi asia jää lain tasolla avoimeksi: mitä tapahtuu pelitilillä oleville varoille, kun tappioraja on täynnä mutta rahaa on tilillä. Tämä on tyypillisesti asetus- ja toteutustason kysymys, ja se kuuluu niihin yksityiskohtiin, joita sisäministeriön asetus pelitilistä voi täsmentää.

Rahansiirtoraja on jo laissa eikä se ole tappioraja

Tappioraja sekoitetaan usein rahansiirtorajaan. Ne ovat eri asioita, ja niiden oikeudellinen asema on erilainen. Rahansiirtorajasta säädetään suoraan laissa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja , eikä siihen tarvita asetusta.

Rahansiirtoraja on pakollinen. Toimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelitilin kautta pelattavissa peleissä on käytössä toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja ja että pelaaja asettaa rekisteröityessään tai viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa rajan sille, kuinka paljon hän voi enintään siirtää pankkitililtään pelitililleen vuorokaudessa ja kuukaudessa.

Olennaista on rajan muuttamisen epäsymmetria. Rajan nostaminen ylöspäin ei tule voimaan heti: vuorokausikohtainen muutos astuu voimaan seuraavana päivänä ja kuukausikohtainen seuraavan kuukauden alusta. Alaspäin tehty muutos tulee voimaan välittömästi. Rakenne on suunniteltu estämään hetken mielijohteesta tehty rajan nosto keskellä pelisessiota, ja se on pelihaittojen ehkäisyn kannalta yksi lain toimivimpia yksityiskohtia.

Erot kolmen välineen välillä ovat seuraavat:

Kolmas rivi on helppo ohittaa, mutta se on merkittävä. Sekä yksinoikeus- että lisenssipuolen pykälässä toimiluvanhaltija velvoitetaan tarvittaessa asettamaan peleille toimeenpanomuoto-, peli- ja pelaajakohtaisia määrällisiä ja ajallisia rajoituksia sekä tarjoamaan pelaajalle mahdollisuus asettaa vastaavia rajoituksia itse. Tämä velvoite on voimassa riippumatta siitä, annetaanko asetusta tappiorajoista vai ei.

Pelitiliä koskeva ⚖️rahapelilaki 10/2026, 22 § – pelitili täydentää kuvaa. Toimiluvanhaltijan on tarjottava pelaajalle näkymä pelitilin varoihin, tapahtumiin ja pelaamista koskeviin rajoituksiin vähintään kuluneen vuoden ajalta sekä toiminto, jolla pelaaja voi arvioida omaa pelikäyttäytymistään kuukausi- ja vuositasolla. Ilman tätä näkymää tappioraja jäisi abstraktiksi luvuksi. Pelitilin ja tunnistautumisen rakennetta käsitellään laajemmin artikkelissa pelitili ja tunnistautuminen.

Palautusprosentti: yksinoikeuspeleissä asetusasia, lisenssipeleissä ei

Palautusprosentti eli RTP kertoo, kuinka suuri osuus panoksista palautuu pelaajille voittoina pitkällä aikavälillä. Talon etu on sama luku toisin päin: sata prosenttia miinus palautusprosentti. RTP ei lupaa yksittäiselle pelaajalle mitään, koska yksittäiset pelikerrat ovat satunnaisia, mutta se määrittää pelin rakenteellisen hinnan.

Rahapelilaissa palautusosuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella, ja säännös on velvoittava: asetuksella säädetään siitä, kuinka suuri osuus pelimaksuista on maksettava pelaajille voittoina. Tämä koskee kuitenkin vain yksinoikeustoimiluvanhaltijan pelejä.

Rahapelitoimiluvanhaltijoita koskevassa pykälässä vastaavaa valtuutta ei ole. Sisäministeriön asetuksella voidaan säätää suurimmista sallituista pelipanoksista ja pelivoitoista, pelien tahdista ja muista ominaisuuksista sekä määrällisistä ja ajallisista rajoituksista — mutta ei siitä, kuinka suuri osuus panoksista on palautettava.

Asymmetria on perusteltavissa. Yksinoikeusjärjestelmässä valtio omistaa toimijan, hyötyy tuotoista ja on siksi jäävi jättämään pelin hinnoittelun yhtiön päätettäväksi. Kilpaillulla markkinalla vastaava normiohjaus olisi raskaampaa, koska pelejä on tuhansia ja ne vaihtuvat jatkuvasti. Silti lopputulos on, että sama pelaaja kohtaa kahdessa järjestelmässä eri sääntelyn siihen kysymykseen, joka määrittää pelaamisen hintaa eniten. Palautusprosentin, talon edun ja varianssin matematiikkaa käsitellään tarkemmin artikkelissa RTP, talon etu ja varianssi.

Laissa on myös kolmas, harvemmin huomattu palautukseen liittyvä valtuus. Valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä, miten jaetaan lunastamattomat voitot, voittojen pyöristämisestä kertyneet varat ja varat, jotka kertyvät tilanteessa, jossa arvontatuloksen satunnaisuuden vuoksi pelaajille on maksettu voittoina poikkeuksellisesti vähemmän kuin olisi pitänyt. Nämä erät ovat pieniä yksittäisen pelaajan kannalta mutta merkittäviä kokonaisuutena, ja niiden kohtalo on nimenomaisesti asetusasia.

Reitit rajan ohi on suljettu laissa

Tappioraja tai rahansiirtoraja olisi tehoton, jos pelaamiseen voisi saada rahaa muualta kuin omalta pankkitililtä tai jos pelejä saisi ilmaiseksi. Laki sulkee nämä reitit suoraan, ilman asetusta.

Velaksi pelaaminen on kielletty ⚖️rahapelilaki 10/2026, 25 § – velaksi pelaamisen, ilmaispelien ja alennusten tarjoamisen kielto . Toimiluvanhaltija ei saa toimeenpanna pelejä siten, että niihin voidaan osallistua velaksi tai panttia vastaan, eikä se saa välittää velkarahaa pelaamiseen. Kielto on kategorinen. Se ei estä pelaajaa ottamasta kulutusluottoa muualta, mutta se estää peliyhtiötä rakentamasta luotonantoa osaksi palvelua.

Sama pykälä kieltää pelien tarjoamisen ilmaiseksi, alennetulla hinnalla tai yhdistetyillä tarjouksilla. Ainoa sallittu poikkeus on bonuspeliraha, ja senkin ehdot on kirjoitettu tiukoiksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 26 § – bonuspeliraha . Bonuspelirahan on oltava määrältään maltillinen, se on annettava vakiintuneen asiakassuhteen aikana yhdenvertaisin ehdoin, eikä sen saaminen saa perustua pelaamiseen käytettyyn aikaan tai olla suhteessa peleihin käytetyn rahan määrään.

Viimeinen ehto on rajojen kannalta olennaisin. Se katkaisee sen mekaniikan, jossa enemmän pelaava saa enemmän bonusta ja bonus houkuttelee pelaamaan lisää. Lisäksi toimiluvanhaltijan on ennen bonuspelirahan antamista varmistettava, ettei se vaaranna huolenpitovelvollisuutta — eli bonusta ei saa antaa pelaajalle, jonka pelaaminen on jo tunnistettu riskiksi.

Bonuspelirahalle voidaan asettaa enintään viisinkertainen kierrätysvaatimus, eikä sitä voi vaihtaa suoraan rahaksi. Ehtojen on oltava läpinäkyvät ja helposti ymmärrettävät. Bonusten sääntelyä ja kierrätysvaatimuksen laskentaa käsitellään tarkemmin artikkelissa kasinobonukset ja kierrätysvaatimus.

Kokonaisuutena nämä säännökset muodostavat rajojen kanssa saman järjestelmän. Rahansiirtoraja rajoittaa sisään tulevaa rahaa, velkakielto estää ulkopuolisen rahoituksen, bonussääntely estää keinotekoisen pelivaran, ja mahdollinen tappioraja rajoittaa ulos menevää. Yhdenkin osan pettäessä muut menettävät tehoaan.

Pelien tahti: haitan säätelyä sekunneissa

Kolmas asetusohjauksen alue on pelin nopeus. Sekä yksinoikeus- että lisenssipuolella sisäministeriön asetuksella voidaan antaa toimeenpanomuoto- tai pelikohtaisia määräyksiä pelien tahdista ja muista ominaisuuksista.

Tahti on rahapelihaittojen tutkimuksessa keskeinen muuttuja. Sähköinen raha-automaattipeli on laissa määritelty peliksi, jossa pelimaksu, arvonta ja voitonmaksu ovat toisiaan seuraava yhtenäinen pelitapahtuma. Määritelmä kuvaa juuri sitä ominaisuutta, joka tekee kolikkopelistä haitallisemman kuin viikoittain arvottavasta lottopelistä: kierros päättyy heti ja seuraava voi alkaa välittömästi. Mitä lyhyempi kierros, sitä enemmän panostuksia mahtuu samaan aikaan ja sitä nopeammin tappio kertyy — riippumatta siitä, mikä pelin palautusprosentti on.

Tahtisääntely voi kohdistua kierroksen vähimmäiskestoon, automaattitoimintoihin, peräkkäisten kierrosten käynnistämiseen ja muihin pelin ominaisuuksiin. Laki ei kerro, mitä määräyksiä annetaan, vaan antaa valtuuden antaa niitä. Sama valtuus kattaa myös “muut ominaisuudet”, mikä on sanamuotona väljä ja kattaa käytännössä pelin rakenteelliset piirteet.

Tahtiin liittyy myös velvollisuus kertoa siitä pelaajalle. Toimiluvanhaltijan on pidettävä pelaajien saatavilla rahapelin säännöt ja ohjeet, tieto pelin hinnasta, tieto voiton todennäköisyydestä, tieto arvontanopeudesta ja arvio pelin haittariskistä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 37 § – rahapelin toimeenpanon yhteydessä annettavat tiedot . Arvontanopeus ja haittariskin arvio ovat uusia elementtejä, joita nykyinen järjestelmä ei tunne samassa muodossa. Tiedot on annettava suomeksi ja ruotsiksi.

Fyysisellä puolella tahtia ohjataan myös rakenteellisesti. Muualla kuin pelikasinossa toimeenpantavissa peleissä ja rahapeliautomaateissa ei ole sallittua antaa pelaajan itse suorittaa panostaan toimiluvanhaltijan tai asiamiehen tarjoamilla teknisillä tai sähköisillä laitteilla ⚖️rahapelilaki 10/2026, 40 § – itsepalvelupäätteitä koskeva kielto . Kielto poistaa yhden nopean panostuksen kanavan kaupoista ja kioskeista.

Pelisäännöt sisäministeriön asetuksella

Yksinoikeuspelien pelisäännöistä säädetään sisäministeriön asetuksella, ja tämä valtuus on velvoittava. Asetuksen on sisällettävä kolme asiaa: voitonjakoa ja pelipanosten palauttamista koskevat määräykset, rahapeliautomaattien ja kasinopelien suurimpia sallittuja pelipanoksia ja pelivoittoja koskevat määräykset sekä arvontaa koskevat määräykset.

Pelisäännöt eivät ole markkinointimateriaalia vaan oikeudellisesti sitovia määräyksiä siitä, miten peli toimii. Ne kertovat, milloin panos palautetaan, miten voitto jaetaan usean voittajan kesken ja miten arvonta suoritetaan. Pelaajan kannalta ne ovat se dokumentti, johon riitatilanteessa vedotaan.

Sen lisäksi pelisäännöt voivat sisältää rahapelihaittojen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi määräyksiä pelien tahdista ja muista ominaisuuksista sekä toimeenpanomuoto-, peli- ja pelaajakohtaisia määrällisiä ja ajallisia rajoituksia. Tämä on toinen kohta, jossa harkinnanvaraisuus näkyy: haittojen ehkäisyyn tähtäävät määräykset ovat mahdollisia, eivät pakollisia.

Lisenssipuolella vastaavaa velvoittavaa pelisääntöasetusta ei ole. Sisäministeriön asetuksella voidaan säätää panos- ja voittokatoista, tahdista ja rajoituksista, mutta velvollisuutta antaa asetusta ei ole. Käytännössä lisenssipelien säännöt tulevat pelien toimittajilta, ja niiden luotettavuutta valvotaan toista kautta: pelijärjestelmien, arvontalaitteiden ja arvontamenettelyjen on oltava luotettavia ja arvontatulosten satunnaisia, ja niistä on ennen toiminnan aloittamista toimitettava valvontaviranomaiselle tarkastuslaitoksen selvitys ja hyväksyntä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 44 § – pelijärjestelmät, arvontalaitteet ja arvontamenettelyt .

Kivijalka: asetus ohjaa myös sitä, missä ja milloin pelataan

Asetusohjaus ei koske vain verkkoa. Yksinoikeuspuolella valtioneuvoston asetuksella säädetään pelipisteissä, pelisaleissa ja pelikasinoissa olevien rahapeliautomaattien ja kasinopelien enimmäismääristä, pelisalien enimmäismääristä sekä pelikasinoiden lukumäärästä, sijaintipaikoista ja aukioloajoista. Lisäksi asetuksella voidaan säätää rahapelien sallituista myyntiajoista.

Nämä ovat saatavuuden sääntelyä, ja saatavuus on pelihaittatutkimuksessa vähintään yhtä keskeinen muuttuja kuin yksittäisen pelin ominaisuudet. Automaattien määrä ja sijainti ratkaisevat, kuinka usein peli tulee vastaan arjessa. Aukioloajat ja myyntiajat ratkaisevat, milloin pelaaminen on ylipäätään mahdollista. Kumpikin väline vaikuttaa koko väestöön eikä vain riskiryhmiin.

Automaattien sijoittelua ohjataan myös suoraan laissa ⚖️rahapelilaki 10/2026, 38 § – rahapeliautomaatteja koskevat säännökset . Automaatit on sijoitettava siten, että pelaamista voidaan esteettömästi valvoa, ja sijoittelun periaatteet on suunniteltava niin, että taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset haitat olisivat mahdollisimman vähäisiä. Sijoittelussa on otettava erityisesti huomioon haitat alaikäisille ja haavoittuvassa asemassa oleville. Sekä yksinoikeustoimiluvanhaltijan että pelipisteen haltijan on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma.

Pelikasinoissa ja pelisaleissa käytössä on lisäksi porrastettu pääsysääntely ⚖️rahapelilaki 10/2026, 41 § – pelikasino- ja pelisalipelaamista koskevat rajoitukset . Alle 18-vuotias tai ilmeisesti päihtynyt on poistettava. Henkilölle on estettävä pääsy tai rajoitettava pelaamista hänen omasta pyynnöstään tai voimassa olevan eston perusteella. Lisäksi pääsy voidaan kieltää, jos pelaamisen epäillään aiheuttavan hänelle taloudellista, sosiaalista tai terveydellistä haittaa. Määräaikainen kielto on voimassa vähintään kuukauden ja enintään vuoden.

Kivijalan ja verkon sääntelyn ero on huomionarvoinen. Fyysisessä ympäristössä lain keinovalikoima nojaa paikkaan, henkilökuntaan ja havaintoon. Verkossa se nojaa dataan, tunnistautumiseen ja järjestelmiin. Tappioraja on verkkoympäristön väline: se edellyttää, että jokainen pelitapahtuma kirjautuu pelaajan tiliin. Juuri siksi tappiorajavaltuudet on kirjoitettu pääosin sähköisiin peleihin — ainoa poikkeus on raha-automaattipelit, joita pelataan myös fyysisillä laitteilla, ja siellä rajan toteuttaminen edellyttäisi tunnistautunutta pelaamista automaatilla.

Toimiluvanhaltijan oma vastuu ei riipu asetuksista

Asetusohjauksen rinnalla kulkee velvoite, joka on voimassa riippumatta siitä, annetaanko asetuksia. Huolenpitovelvollisuus ⚖️rahapelilaki 10/2026, 34 § – huolenpitovelvollisuus edellyttää, että toimiluvanhaltija varmistaa sosiaalisten ja terveydellisten näkökohtien noudattamisen suojatakseen pelaajia liialliselta pelaamiselta ja auttaakseen heitä vähentämään pelaamistaan, kun siihen on aihetta. Velvollisuuteen kuuluu liiallisen pelaamisen torjuminen jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ja arvioinnilla.

Seuranta on laissa sidottu automaattiseen tietojenkäsittelyyn. Toimiluvanhaltijan on arvioitava pelaamisesta aiheutuvien haittojen riskiä laissa lueteltujen henkilötietojen automaattisen käsittelyn avulla ja ryhdyttävä tarvittaessa toimenpiteisiin havaittujen riskien vähentämiseksi. Samalla laki asettaa rajan: pelaajan pelaamista estävä tai rajoittava päätös ei saa perustua pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Algoritmi voi siis nostaa lipun, mutta ihmisen on tehtävä päätös.

Toimiluvanhaltijan on myös määriteltävä yhteydenpitomenettelyt niitä tilanteita varten, joissa se tunnistaa tai epäilee haitallista rahapelaamista, ja dokumentoitava kaikki tällaiset yhteydenotot. Dokumentointivelvollisuus tekee huolenpidosta valvottavaa: valvontaviranomainen voi jälkikäteen tarkistaa, mitä yhtiö teki, kun se havaitsi riskin.

Kokonaisuutta sitoo yhteen omavalvontasuunnitelma ⚖️rahapelilaki 10/2026, 35 § – omavalvontasuunnitelma . Toimiluvanhaltijan on laadittava kirjallinen suunnitelma toimintansa lainmukaisuuden varmistamiseksi, noudatettava sitä, pidettävä kirjaa sen toteuttamisesta ja sisällytettävä siihen selvitys huolenpitovelvollisuuden täyttämisestä.

1. Rekisteröinti ja tunnistautuminen

   Pelaaja rekisteröidään ja henkilöllisyys todennetaan. Pelaaminen on mahdollista vain tunnistautuneena, ja ikäraja on 18 vuotta.

2. Rahansiirtoraja asetetaan

   Pelaaja asettaa itse vuorokausi- ja kuukausikohtaisen rajan sille, kuinka paljon rahaa hän voi siirtää pelitililleen. Raja on pakollinen ja toimiluvanhaltijakohtainen.

3. Asetuksen tappioraja tulee taustalla vastaan

   Jos valtioneuvoston asetus on annettu, pelaamista rajoittaa lisäksi enimmäistappioraja niissä pelimuodoissa, joita valtuus koskee.

4. Pelin omat rajat

   Panos- ja voittokatot sekä pelin tahtia koskevat määräykset rajoittavat sitä, kuinka paljon ja kuinka nopeasti yhdellä kierroksella voi panostaa.

5. Huolenpito ja yhteydenotto

   Toimiluvanhaltija seuraa pelikäyttäytymistä ja ottaa tarvittaessa yhteyttä. Päätös rajoittamisesta ei saa perustua pelkkään automaattiseen käsittelyyn.

6. Peliesto

   Pelaaja voi estää pelaamisensa yhdellä toimijalla tai kaikilla toimijoilla ilmoittamalla siitä valvontaviranomaiselle. Esto voi olla määräaikainen tai toistaiseksi voimassa oleva.

Aikaraja on raja, jota ei mitata euroissa

Tappiorajakeskustelu kääntyy helposti pelkiksi euromääriksi, mutta laki tuntee myös toisen rajatyypin. Sekä yksinoikeus- että lisenssipuolen pykälässä puhutaan toimeenpanomuoto-, peli- ja pelaajakohtaisista määrällisistä ja ajallisista rajoituksista. Ajallinen rajoitus voi tarkoittaa esimerkiksi peliajan pituutta, taukoja tai sitä, milloin peliä voi pelata.

Ero on pelihaittojen kannalta merkittävä. Rahamääräinen raja kohtelee eri tulotasoja eri tavalla: sama sadan euron kuukausiraja on toiselle merkityksetön ja toiselle sitova. Aikaraja kohtelee kaikkia samalla tavalla, koska vuorokaudessa on jokaisella yhtä monta tuntia. Toisaalta aikaraja ei estä suurta tappiota lyhyessä ajassa, jos panokset ovat isoja.

Kumpaakin rajatyyppiä voidaan käyttää kahdella tavalla. Ne voidaan asettaa normina asetuksella, jolloin ne koskevat kaikkia pelaajia. Tai ne voidaan tarjota pelaajan itsensä asetettaviksi, jolloin ne toimivat vapaaehtoisena hallinnan välineenä. Laki edellyttää nimenomaan jälkimmäistä: toimiluvanhaltijan on tarvittaessa asetettava rajoituksia ja tarjottava pelaajalle mahdollisuus asettaa niitä itse.

Vapaaehtoisten rajojen ongelma tunnetaan. Ne, jotka asettavat itselleen rajoja, ovat useimmiten niitä, joilla pelaaminen on jo hallinnassa. Riskiryhmässä oleva pelaaja jättää rajan asettamatta tai nostaa sen pois heti kun se tulee vastaan. Tästä syystä rahansiirtorajan nostamiselle säädetty viive on lain rakenteessa niin tärkeä: se poistaa hetken mielijohteen rajan muuttamisesta.

Asetuksella asetetulla rajalla ei ole tätä ongelmaa, koska pelaaja ei voi poistaa sitä. Sen hinta on, että se kohdistuu myös niihin, joiden pelaaminen ei aiheuta haittaa. Tämä on rahapelipolitiikan perusjännite, eikä sitä ratkaista teknisellä yksityiskohdalla. Se ratkaistaan valinnalla siitä, kuinka suuri osa pelaajista halutaan suojata ja kuinka suurta rajoitusta muille pidetään hyväksyttävänä.

Käytännössä toimiva järjestelmä yhdistää molemmat: pakolliset perusrajat, jotka pelaaja itse mitoittaa, sekä ulkopuolinen katto niissä pelimuodoissa, joissa haittariski on suurin.

Neljä näkökulmaa asetusohjaukseen

Asetusohjauksesta on erimielisyyttä, eivätkä osapuolten intressit ole samat.

Pelaajan kannalta asetus on kaksiteräinen. Tiukka tappioraja suojaa niitä, joiden pelaaminen on karkaamassa käsistä, mutta rajoittaa myös niitä, joiden pelaaminen on hallinnassa. Rajan asettaminen on aina kollektiivinen ratkaisu, joka kohdistuu kaikkiin samalla tavalla.

Peliyhtiön kannalta asetusohjaus on ennakoitavuuskysymys. Investointi Suomen markkinaan tehdään vuosiksi, ja jos keskeiset tuoteparametrit voidaan muuttaa valtioneuvoston päätöksellä, riski on toinen kuin jos ne olisi kirjattu lakiin. Toisaalta harkinnanvaraisuus toimii myös toiseen suuntaan: asetusta ei ole pakko antaa.

Valvonnan ja valtion kannalta asetus on ainoa realistinen tapa säätää teknisistä yksityiskohdista. Rahapelituotteet muuttuvat nopeammin kuin lainsäädäntö ehtii reagoida, ja asetustaso mahdollistaa korjaukset ilman eduskuntakäsittelyä.

Pelihaittatyön kannalta olennaista on, että valtuudet ovat pääosin harkinnanvaraisia. Laki ei takaa yhtään tappiorajaa; se antaa mahdollisuuden asettaa niitä. Jos asetuksia ei anneta tai ne asetetaan väljiksi, pelaajansuoja jää lain muiden välineiden — rahansiirtorajan, huolenpitovelvollisuuden ja pelieston — varaan.

Mitä asetusohjaus tarkoittaa haittojen kannalta

Rahapelihaittojen mittakaava Suomessa on tiedossa väestötutkimuksesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Suomalaisten rahapelaaminen 2023 -tutkimuksen mukaan rahapelejä pelasi 70 prosenttia 15–74-vuotiaista, kun vuonna 2019 osuus oli 78 prosenttia. Samaan aikaan rahapeliongelmaa koki THL:n mukaan 4,2 prosenttia vastaajista, kun aiemmissa mittauksissa osuus oli ollut noin kolme prosenttia. Tutkimuksen otos oli 5 977 vastaajaa.

Suunta on olennainen asetuskeskustelun kannalta. Pelaaminen on vähentynyt, mutta ongelmapelaaminen ei ole vähentynyt samassa suhteessa. Tämä viittaa siihen, että haitat keskittyvät pienempään joukkoon, joka pelaa enemmän. Juuri tähän joukkoon tappioraja ensisijaisesti purisi, koska satunnaispelaaja ei törmää rajaan lainkaan.

THL:n samasta tutkimuksesta käy ilmi myös asenneilmasto: 61 prosenttia vastaajista piti pelimahdollisuuksia liiallisina ja 90 prosenttia ei kannustaisi läheistään pelaamaan. Asetusvalmistelu ei siis tapahdu tyhjiössä, jossa yleisö vastustaisi rajoituksia.

Toinen puoli on, että tappioraja on tylppä väline. Se rajoittaa rahaa, ei aikaa eikä pelaamisen intensiteettiä, ja se kohdistuu vain niihin pelimuotoihin, jotka valtuudessa on lueteltu. Pelihaittojen ehkäisyn keinovalikoimaa ja sen tutkimusnäyttöä käsitellään laajemmin artikkelissa pelihaittojen ehkäisy.

Miten rajojen toimivuus mitataan

Asetuksen vaikutusta on voitava seurata, tai muuten korjaaminen on arvailua. Laki rakentaa tätä varten tietopohjan, joka on aiempaa laajempi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on pelihaittarekisterin rekisterinpitäjä ⚖️rahapelilaki 10/2026, 99 § – pelihaittarekisteri . Rekisteri kattaa muun muassa tiedot pelien toimeenpanosta ja markkinoinnista, pelaajista, peliestoista sekä nimenomaisesti rahansiirto- ja tappiorajoista. Rajat eivät siis ole vain toimiluvanhaltijan sisäinen asia vaan osa viranomaisen tietopohjaa.

Tiedonsaantioikeus on laaja ⚖️rahapelilaki 10/2026, 100 § – Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tiedonsaantioikeus . THL:llä on salassapitosäännösten estämättä ja maksutta oikeus saada toimiluvanhakijalta ja toimiluvanhaltijalta muun muassa pelaajan asettamat rahansiirto- ja tappiorajat, peliestot, pelitapahtumat ja pelitilitapahtumat sekä tiedot pelikulutuksesta tuotetasolla, alueellisesti, kanavakohtaisesti ja myyntipaikkakohtaisesti. Mukana ovat myös toimiluvanhaltijan asiakkaisiinsa kohdistamat huolenpitotoimet.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että Suomessa on ensimmäistä kertaa mahdollista tarkastella kysymystä siitä, mitä tappioraja tekee, aineistolla eikä oletuksilla. Voidaan katsoa, kuinka moni pelaaja törmää rajaan, mitä rajaan törmäävät tekevät seuraavaksi ja siirtyvätkö he toiselle luvanhaltijalle. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa haittojen seurannasta, tutkimuksesta ja arvioinnista, ja THL hoitaa tehtävää ministeriön toimeksiannon mukaisesti ⚖️rahapelilaki 10/2026, 98 § – rahapelihaittojen seuranta ja tutkimus .

Tietopohjan laajuudella on myös kääntöpuoli. Kyse on pelaajien tunnistetiedoista, pelitapahtumista ja tiedoista, jotka kertovat rahankäytöstä hyvin tarkasti. Laki edellyttää, että Terveyden ja hyvinvoinnin laitos pseudonymisoi henkilötiedot ennen niiden siirtämistä analysoitavaksi, jos se on mahdollista tehtävien vaarantumatta. Tämä on tasapainoilua: mitä tarkempaa aineistoa haittojen tutkimus tarvitsee, sitä syvemmälle se menee yksittäisen ihmisen taloudelliseen käyttäytymiseen.

Aineisto on kuitenkin arvokas vain, jos siitä tehdään johtopäätöksiä. Asetuksen muuttaminen edellyttää poliittista valmiutta puuttua lukuihin, joilla on suora vaikutus sekä pelaajiin että toimialan tuottoihin.

Kansainvälinen vertailu

Suomi ei ole ensimmäinen Pohjoismaa, joka siirtyy osittaiseen lisenssimalliin. Tanska avasi markkinansa vuonna 2012 ja Ruotsi vuoden 2019 alusta. Molemmissa maissa on jouduttu ratkaisemaan sama rakenteellinen kysymys, joka Suomessa on nyt edessä: sitovatko pelaajansuojan rajat yksittäistä operaattoria vai koko markkinaa.

Ero on käytännössä ratkaiseva. Operaattorikohtainen malli on helpompi toteuttaa, koska jokainen luvanhaltija hallinnoi omia asiakkaitaan eikä pelaajien tietoja tarvitse yhdistää toimijoiden välillä. Markkinalaajuinen malli on tehokkaampi mutta edellyttää keskitettyä infrastruktuuria. Suomen laki on valinnut lisenssipuolella operaattorikohtaisen linjan tappiorajoissa ja rahansiirtorajassa, mutta keskitetyn linjan pelieston osalta: peliesto tehdään ilmoituksella valvontaviranomaiselle ja se kattaa kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisen.

Tämä yhdistelmä on looginen. Peliesto on binäärinen — joko pelaa tai ei — ja sen keskittäminen on teknisesti yksinkertaisempaa kuin euromääräisten tappioiden reaaliaikainen laskeminen kymmenien toimijoiden yli. Peliestojen toteutusta eri maissa vertaillaan artikkelissa peliesto vertailussa.

Vertailun kannalta olennaista on myös se, että rajojen tiukkuus ja kanavointi kytkeytyvät toisiinsa. Lisenssimallin perusidea on ohjata pelaaminen valvotuille sivustoille, joilla pelaajansuojan välineet ovat käytössä. Jos luvallisen tarjonnan rajat asetetaan niin tiukoiksi, että osa pelaajista kokee ne kohtuuttomiksi, osa siirtyy sinne, missä rajoja ei ole lainkaan. Silloin sääntely tuottaa juuri sen lopputuloksen, jota se yritti estää.

Sama logiikka toimii toiseen suuntaan. Jos rajat ovat niin väljiä, ettei niillä ole käytännön merkitystä, lisenssijärjestelmä kanavoi pelaamisen tehokkaasti mutta ei suojaa pelaajia sen paremmin kuin sääntelemätön markkina. Kanavointi ja pelaajansuoja eivät siis ole sama tavoite, ja ne voivat vetää eri suuntiin. Rahapelilain vaikutusten arviointi riippuu siitä, kumpaa mittaria katsotaan.

Asetusohjaus on tässä asetelmassa hienosäätöväline. Sen etu on juuri siinä, että rajaa voidaan tarkistaa, kun nähdään mihin pelaaminen tosiasiassa siirtyy. Tämä edellyttää, että seurantatietoa kerätään järjestelmällisesti alusta alkaen — ja että sen perusteella ollaan valmiita tekemään muutoksia myös silloin, kun ne ovat toimialalle epämieluisia. Ruotsin kokemus osoittaa, että uudistuksen jälkeiset ensimmäiset vuodet ovat juuri sitä aikaa, jolloin sääntelyn heikot kohdat tulevat näkyviin; Ruotsin mallin opetuksia käydään läpi artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019.

Kansainvälisistä kokemuksista kannattaa nostaa esiin myös se, mitä lisenssimalli ei ratkaise. Kun markkinalle tulee useita toimijoita, kilpailu siirtyy asiakashankintaan, ja pelaajansuojan taso määrittyy sen mukaan, kuinka sitovia yhteiset säännöt ovat. Jos säännöt jättävät liikkumavaraa, kilpailu painaa tason kohti sallitun alarajaa. Tässä asetusohjaus on lain tehokkain työkalu: se on ainoa tapa asettaa kaikille sama minimi.

Aikataulu: milloin asetuksia tarvitaan

Rahapelilaki tulee pääosin voimaan 1.7.2027 ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo . Osa säännöksistä on tullut voimaan jo aiemmin, 1.3.2026: nämä koskevat toimilupia, valvontaviranomaista, pelijärjestelmiä ja tiedonsaantioikeuksia sekä valtionavustuksia pelihaittojen ehkäisyyn. Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 asti, minkä jälkeen tehtävä on Lupa- ja valvontavirastolla.

Tämä tarkoittaa, että pelien toimeenpanoa koskevat asetukset ovat tarpeen viimeistään siihen mennessä, kun 3 luku tulee voimaan eli 1.7.2027. Käytännön syistä ne on annettava ennen sitä: toimiluvanhaltijat joutuvat rakentamaan pelijärjestelmänsä ja rajamekanisminsa asetusten mukaisiksi, ja tekninen toteutus vie kuukausia.

Kokonaisuuden aikataulua ja muita muutoksia käsitellään artikkelissa rahapelilaki 2027.

Mitä jää auki

Avoimia kysymyksiä on enemmän kuin ratkaistuja. Ensimmäinen on se, annetaanko tappiorajoista asetusta lainkaan. Valtuus on harkinnanvarainen, ja harkinnanvaraisia valtuuksia jätetään lainsäädännössä säännöllisesti käyttämättä.

Toinen on rajojen taso. Liian tiukka raja voi ajaa osan pelaamisesta lisenssijärjestelmän ulkopuolelle, jolloin lopputulos on pelaajansuojan kannalta huonompi kuin lähtötilanne. Liian väljä raja ei tee mitään. Oikean tason löytäminen edellyttää tietoa siitä, miten tappiot jakautuvat pelaajien kesken — ja juuri tätä tietoa uusi rekisteri alkaa tuottaa vasta järjestelmän käynnistyttyä.

Kolmas kysymys koskee yksinoikeus- ja lisenssipuolen tasapainoa. Jos yksinoikeuspeleille asetetaan tiukat rajat ja lisenssipeleille väljemmät, pelaaminen siirtyy sinne, missä rajat ovat väljemmät. Jos rajat asetetaan päinvastoin, valtion peliyhtiö saa kilpailuedun. Kumpikaan lopputulos ei ole neutraali.

Neljäs on valvonnan kyky. Tappiorajan noudattamisen valvonta edellyttää, että valvontaviranomainen näkee pelitapahtumat riittävällä tarkkuudella. Laki antaa siihen välineet, mutta niiden käyttö vaatii teknistä kapasiteettia ja henkilöstöä.

Viides koskee sitä, mitä rajojen ulkopuolelle jää. Sähköinen pokeri ja vedonlyönti eivät ole tappiorajavaltuuden piirissä. Jos pelaaminen siirtyy näihin muotoihin, tappiorajan vaikutus laimenee ilman että kukaan on tehnyt virhettä — rakenne vain ohjaa siihen.

Rahapelaaminen on viihdettä, jonka tuotto-odotus on pelaajalle negatiivinen. Rajat, olivatpa ne asetuksessa tai pelaajan itsensä asettamia, eivät muuta tätä matematiikkaa. Ne vaikuttavat vain siihen, kuinka nopeasti ja kuinka paljon rahaa liikkuu. Ikäraja on 18 vuotta, ja jos pelaaminen tuntuu karkaavan hallinnasta, Peluurin maksuton auttava puhelin 0800 100 101 ja peliesto ovat käytettävissä riippumatta siitä, mitä asetuksissa lopulta lukee.

Usein kysytyt kysymykset

Mikä on tappioraja?

Tappioraja on enimmäismäärä, jonka pelaaja voi hävitä tietyssä ajassa. Rahapelilaki tuntee kolme aikaikkunaa: vuorokausi, kuukausi ja vuosi. Rajan suuruudesta ei säädetä laissa vaan valtioneuvoston asetuksella.

Onko tappioraja pakollinen?

Ei. Lain sanamuoto on, että tappiorajoista voidaan säätää valtioneuvoston asetuksella. Kyseessä on valtuus, ei velvoite. Sen sijaan rahansiirtoraja on pakollinen ja siitä säädetään suoraan laissa (30 §).

Mitä eroa on tappiorajalla ja rahansiirtorajalla?

Rahansiirtoraja rajoittaa sitä, kuinka paljon rahaa pelaaja voi siirtää pankkitililtään pelitililleen vuorokaudessa ja kuukaudessa. Sen asettaa pelaaja itse, ja se on pakollinen. Tappioraja rajoittaa hävityn rahan määrää, ja sen asettaisi valtioneuvosto asetuksella.

Koskeeko tappioraja kaikkia pelejä?

Ei. Valtuus koskee vain nopearytmisiä pelejä. Yksinoikeuspuolella se kattaa raha-automaattipelit, sähköiset rahapika-arvat ja nopearytmiset sähköiset veikkauspelit. Lisenssipuolella se kattaa sähköiset raha-automaattipelit, sähköisen rahabingon, virtuaalivedonlyönnin ja sähköiset kasinopelit pokeria lukuun ottamatta. Urheiluvedonlyönti ja lotto jäävät ulkopuolelle.

Voiko tappiorajan kiertää vaihtamalla sivustoa?

Lisenssipuolella raja olisi toimiluvanhaltijakohtainen, eli se koskisi yhtä sivustoa kerrallaan. Ainoa väline, joka toimii kaikkien luvanhaltijoiden yli, on valvontaviranomaiselle tehtävä ilmoitus pelieston asettamisesta (29 §). Se estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisen.

Säädetäänkö palautusprosentista asetuksella?

Yksinoikeuspeleissä kyllä: valtioneuvoston asetuksella säädetään siitä, kuinka suuri osuus pelimaksuista on maksettava pelaajille voittoina. Lisenssipeleissä laissa ei ole vastaavaa valtuutta, vaan sisäministeriön asetuksella voidaan säätää panos- ja voittokatoista sekä pelien tahdista.

Kuka valvoo, että rajoja noudatetaan?

Valvontaviranomainen on Lupa- ja valvontavirasto. Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 asti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos puolestaan kerää tiedot rahansiirto- ja tappiorajoista pelihaittarekisteriin haittojen seurantaa ja tutkimusta varten.

Milloin asetukset annetaan?

Rahapelilaki tulee pääosin voimaan 1.7.2027, ja pelien toimeenpanoa koskevat asetukset tarvitaan viimeistään siihen mennessä. Käytännössä ne on annettava aiemmin, koska toimiluvanhaltijat joutuvat rakentamaan järjestelmänsä asetusten mukaisiksi.

← Kaikki artikkelit