Rahapeliautomaatit: miksi ne jäävät yksinoikeuteen

Rahapeliautomaatit ovat suomalaisen rahapeliuudistuksen se osa, joka ei muutu. Kun verkkorahapelit avautuvat lisenssimarkkinalle 1.7.2027, kaupan eteisessä, huoltoasemalla ja pelisalissa seisova automaatti pysyy yhden toimijan käsissä: laki varaa rahapeliautomaatit ja kivijalan kasinopelit yksinoikeustoimiluvan piiriin, eikä niihin voi hakea lisenssiä kukaan muu. Ratkaisu on uudistuksen selkein rajaviiva ja samalla sen kiistanalaisin, koska se jättää tiukimman monopolin juuri siihen pelimuotoon, jota tutkimuksessa on pidetty haitallisimpana. Tässä artikkelissa käydään läpi, mihin rajaus perustuu, miten laki säätelee automaattien sijoittelua, tunnistautumista ja määriä, kuka valvontaa käytännössä tekee ja mitä ratkaisusta on syytä sanoa kriittisesti.

Mikä rahapeliautomaatti on laissa

Keskustelu automaateista menee helposti sekaisin, koska sana tarkoittaa arkikielessä kahta eri asiaa. Laki tekee eron täsmällisesti, ja ero ratkaisee koko lupakysymyksen.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 3 § – rahapelien ja pelipaikkojen määritelmät määrittelee rahapeliautomaatin rahapelaamiseen tarkoitetuksi, tiettyyn paikkaan kiinteästi sijoitetuksi peliautomaatiksi tai laitteeksi, jota pelaamalla voi voittaa rahaa. Määritelmän ratkaiseva sana on kiinteästi. Kyse on fyysisestä laitteesta, joka on jossakin: kaupassa, kioskissa, huoltoasemalla, ravintolassa, pelisalissa tai pelikasinossa. Sen sijaan sähköinen raha-automaattipeli tarkoittaa saman pykälän mukaan sähköisesti toimeenpantavia rahapelejä, joissa pelimaksu, arvonta ja voitonmaksu ovat toisiaan seuraava yhtenäinen pelitapahtuma. Se on verkossa pelattava peli, eli se, mitä arkikielessä kutsutaan kolikkopeliksi tai slotiksi.

Pelaajan kokemus on näissä kahdessa lähes sama: kolme rullaa, painike, nopea kierros ja välitön tulos. Sääntelyn kannalta ne ovat eri maailmoja. Fyysinen automaatti kuuluu yksinoikeustoimiluvan piiriin, sähköinen raha-automaattipeli lisenssin piiriin. Sama peli-idea, kaksi lupajärjestelmää, kaksi valvontatapaa ja kaksi eri sääntelykokonaisuutta.

Ero näkyy myös siinä, kenelle velvoitteet kohdistuvat. Verkkopelissä vastapuoli on pelaajan ja peliyhtiön välillä suoraan. Fyysisessä automaatissa ketjussa on kolmas osapuoli: se kauppa, kioski tai ravintola, jonka tiloissa laite on. Laki kutsuu tällaista toimijaa asiamieheksi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 4 § – muut määritelmät , ja sille asetetaan omat velvollisuutensa, joihin palataan tuonnempana.

Kahtiajako: kaksi yksinoikeustoimilupaa, kuusi lisenssimuotoa

Uuden rahapelilain rakenne on helpointa ymmärtää lupatyyppien kautta. Lupia on kolmenlaisia, ja ne eivät ole vaihtoehtoisia saman toimijan kannalta.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 5 § – yksinoikeustoimilupa mukaan yksinoikeustoimilupa voidaan myöntää kahteen ryhmään toimeenpanomuotoja: raha-arpajaisiin ja veikkauspeleihin sekä rahapeliautomaatteihin ja kasinopeleihin. Lupia voidaan myöntää enintään kaksi, yksi kumpaankin ryhmään. Yksinoikeustoimilupa on myönnettävä Suomen valtion määräysvallassa olevalle osakeyhtiölle ⚖️rahapelilaki 10/2026, 8 § – yksinoikeustoimiluvan edellytykset , ja se myönnetään kymmeneksi vuodeksi kerrallaan ⚖️rahapelilaki 10/2026, 14 § – toimiluvan voimassaoloaika .

⚖️rahapelilaki 10/2026, 6 § – rahapelitoimilupa puolestaan luettelee kuusi toimeenpanomuotoa, joihin lisenssiä voi hakea: kiinteäkertoiminen vedonlyönti, muuttuvakertoiminen vedonlyönti, virtuaalivedonlyönti, sähköiset kasinopelit, sähköinen rahabingo ja sähköiset raha-automaattipelit. Luettelo on tyhjentävä. Rahapeliautomaatit eivät ole siinä, eivätkä kasinopelit fyysisessä muodossaan.

Kolmas rajaus on ehkä tärkein: yksinoikeustoimiluvanhaltijalle ei voida myöntää rahapelitoimilupaa eikä rahapelitoimiluvanhaltijalle yksinoikeustoimilupaa. Laki siis kieltää saman oikeushenkilön toimimisen molemmilla puolilla. Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos yksinoikeustoimiluvanhaltijan kanssa samaan konserniin kuuluva yhtiö haluaa verkkomarkkinoille, toiminta on eriytettävä: pelisivustot, asiakasrekisterit ja pelitilit on pidettävä erillään, ja konsernin sisäiset taloudelliset suhteet on järjestettävä markkinaehtoisesti ja dokumentoitava.

Uudistuksen kokonaisrakenne ja sen perustelut käydään läpi tarkemmin artikkelissa lisenssimalli vai yksinoikeus. Tässä olennaista on huomata, että jako ei kulje pelityypin vaan pelipaikan mukaan. Sama peli-idea on lisenssin piirissä verkossa ja yksinoikeuden piirissä fyysisenä laitteena.

Miksi automaatit jäävät yksinoikeuteen

Rajaus ei ole sattumaa eikä pelkkää perinnettä. Sille on esitettävissä kolme perustelua, joista jokainen kestää tarkastelun, ja niiden rinnalle vähintään yhtä painava vastalause.

Kanavointiongelmaa ei ole siellä, missä laite on kiinni seinässä

Lisenssimallin koko peruste on kanavointi eli pelaamisen ohjaaminen valvotuille sivustoille. Verkossa suomalainen pelaaja on voinut pelata ulkomaisilla sivustoilla riippumatta siitä, mitä Suomen laki sanoo, ja juuri tämä rapautti yksinoikeuden verkkopelien osalta. Suomen valtiolla ei ole ollut tehokasta keinoa estää pääsyä palveluihin, jotka toimivat toisen valtion lainkäyttövallassa.

Fyysisessä automaatissa tilannetta ei ole. Laite on Suomessa, se on jonkun liiketilassa ja se on fyysisesti tarkastettavissa. Kukaan ei pelaa maltalaisella automaatilla Kouvolan huoltoasemalla, koska automaattia ei voi siirtää verkon yli. Kanavointiaste on fyysisen pelaamisen osalta käytännössä sata prosenttia jo nyt, joten se argumentti, joka pakotti avaamaan verkkomarkkinan, ei koske automaatteja lainkaan. Kanavoinnin logiikkaa käsitellään laajemmin artikkelissa kanavointi lisenssimarkkinan mittarina.

Tästä seuraa suoraviivainen johtopäätös: jos yksinoikeus toimii, sitä ei ole pakko purkaa. Lisenssimalliin siirtyminen on aina kompromissi, jossa hyväksytään kaupallinen kilpailu vastineeksi valvonnan ulottumisesta sinne, minne se ei muuten ulottuisi. Automaattien kohdalla vastinetta ei olisi tarjolla.

Haittaprofiili puoltaa tiukinta mahdollista hallintaa

Toinen perustelu on haittapohjainen. Raha-automaattipelaamista on suomalaisessa tutkimuksessa pidetty haitallisimpana yksittäisenä rahapelimuotona, ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntijat ovat kuvanneet sitä juuri tällä tavoin hajasijoitettuja automaatteja käsittelevissä katsauksissaan. Syy on pelin rakenteessa: pelitapahtuma on lyhyt, kierrosten väli on sekunteja ja pelaaminen voi jatkua keskeytyksettä niin kauan kuin rahaa riittää. Peliin liittyvää psykologiaa käsitellään tarkemmin artikkelissa kolikkopelin psykologia.

Kun peliä pidetään haitallisimpana, sääntelijän kannalta looginen johtopäätös ei ole avata sitä kilpailulle vaan pitää se yhden toimijan hallussa, jolle voidaan asettaa velvoitteita, joita kilpailluilla markkinoilla olisi vaikeampi valvoa: laitemäärän kattoja, sijoittelun rajoituksia, pakollinen tunnistautuminen, tappiorajat ja pelin tahtia koskevat määräykset. Yhtä toimijaa on myös yksinkertaisesti helpompi valvoa kuin kymmentä.

EU-oikeus vaatii johdonmukaisuutta

Kolmas perustelu on oikeudellinen. Rahapelien sääntely kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta rajoitusten on unionin tuomioistuimen vakiintuneen linjan mukaan oltava johdonmukaisia ja järjestelmällisiä sekä oikeasuhtaisia suhteessa niihin tavoitteisiin, joilla ne perustellaan. Yksinoikeus voi olla hyväksyttävä, jos se aidosti palvelee pelihaittojen ehkäisyä eikä ole peiteltyä fiskaalista tulonhankintaa.

Tämä vaatimus asettuu automaattien kohdalla mielenkiintoiseen asentoon. Yhtäältä se tukee ratkaisua: haitallisimman pelimuodon pitäminen tiukimmassa hallinnassa on juuri sellaista johdonmukaisuutta, jota vaaditaan. Toisaalta se asettaa yksinoikeudelle jatkuvan näyttötaakan. Jos yksinoikeuden piirissä pidetään laajaa, kaupan eteisiin hajasijoitettua automaattikantaa, jonka saatavuus on suurempi kuin missään verrokkimaassa, perustelu haittojen ehkäisystä alkaa rakoilla. Yksinoikeuden legitimiteetti ei siis ole kertaluonteinen ratkaisu vaan riippuu siitä, miten sitä käytetään.

Vastalause: monopoli ei ole sama asia kuin rajoitus

Kriittinen näkökulma kannattaa esittää suoraan, koska se on uudistuksen keskustelussa ollut esillä koko ajan. Se, että pelimuoto on haitallisin, ei sinänsä perustele monopolia. Se perustelee rajoituksia. Rajoitukset voitaisiin periaatteessa asettaa myös lisenssijärjestelmässä, kuten Tanskassa on tehty: siellä fyysiset peliautomaatit ovat luvanvaraisia yksityisille toimijoille, ja laitteet on hyväksyttävä ja sinetöitävä sekä kytkettävä valvontaviranomaisen keskusjärjestelmään.

Monopolin ongelma on rakenteellinen ristiriita. Sama yhtiö, jonka tehtävä on rajoittaa haitallisinta pelimuotoa, saa siitä tulonsa, ja valtio, joka päättää rajoituksista, saa yhtiöltä korvauksen. Tämä ei ole moraalinen syytös vaan kannustimien kuvaus, ja se on juuri se piirre, jonka takia yksinoikeusjärjestelmiä on Euroopassa purettu. Toinen vastalause on käytännöllinen: monopoli on hidas. Automaattikannan supistaminen 2010-luvun lopulla eteni pitkälti julkisen paineen ja yhtiön omien päätösten kautta, ei sääntelyn pakottamana, ja siihen kului vuosia. Kolmas on kilpailuoikeudellinen: kun kilpailua ei ole, ei ole myöskään vertailukohtaa sille, mikä olisi kohtuullinen palautusprosentti tai kohtuullinen kate.

Näistä syistä on rehellistä sanoa, ettei ratkaisu ole itsestään selvä. Se on valinta, jonka puolesta on hyvät perusteet ja jota vastaan on hyvät perusteet, ja sen onnistuminen ratkeaa siinä, kuinka tiukasti yksinoikeutta käytännössä käytetään.

Automaattikanta on jo kutistunut rajusti

Uusi laki ei aloita tyhjästä. Suomen automaattikanta on käynyt läpi 2010-luvun lopulta alkaneen supistuksen, joka on kansainvälisestikin poikkeuksellisen suuri.

1. Lähtötilanne 2019

   Ylen mukaan Veikkauksella oli tuolloin noin 21 500 rahapeliautomaattia, joista noin 18 500 oli hajasijoitettuina kaupoissa, kioskeissa, huoltoasemilla ja ravintoloissa. Automaattitiheys oli Euroopan korkeimpia.

2. Päätös vähentää ja pakollinen tunnistautuminen (2019)

   Julkisen kritiikin jälkeen Veikkaus ilmoitti vähentävänsä automaatteja ja siirtyvänsä pakolliseen tunnistautumiseen. Ylen mukaan päätös koski aluksi 3 000 automaattia.

3. Tunnistautuminen käyttöön (2021)

   Hajasijoitetuilla automaateilla siirryttiin pakolliseen tunnistautumiseen tammikuussa 2021, ja Peluurin mukaan käytännön alkupäivä oli 12.1.2021. Arpajaislain muutoksen mukaan tunnistautuminen oli otettava käyttöön viimeistään vuoden 2022 alusta.

4. Kanta puolittui (2021)

   THL:n asiantuntijablogin mukaan hajasijoitettuja automaatteja oli tuolloin noin 10 500 noin 6 000 pelipisteessä, ja lisäksi noin 2 900 automaattia noin 80 pelisalissa.

5. Uusi laki ja asetukset (2026–2027)

   Rahapelilaki 10/2026 vahvistaa yksinoikeuden automaatteihin. Sisäministeriö lähetti kesällä 2026 lausunnolle asetusluonnokset, joissa enimmäismääriä esitetään laskettavaksi vastaamaan toteutunutta kehitystä.

Suunta on selvä, ja se on syytä pitää mielessä, kun arvioidaan yksinoikeuden merkitystä. Suomessa automaattikysymys ei enää ole se, sallitaanko automaatteja, vaan kuinka monta niitä saa olla, missä ne saavat olla ja millä ehdoilla niillä saa pelata. Uusi laki vastaa kaikkiin kolmeen kysymykseen, mutta se antaa vastauksen eri tasoilla: ehdot ovat laissa, määrät asetuksessa.

Tunnistautuminen: muutos, jonka Suomi teki ennen lakia

⚖️rahapelilaki 10/2026, 28 § – tunnistautuneena pelaaminen on kolme riviä pitkä mutta seurauksiltaan uudistuksen raskaimpia. Yksinoikeustoimiluvanhaltijan ja rahapelitoimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelaaja voi pelata rahapelejä ainoastaan tunnistautuneena rekisteröityneeksi pelaajaksi. Pykälä ei erottele pelimuotoja eikä pelipaikkoja. Se koskee verkkopeliä, lottokuponkia ja kaupan eteisessä olevaa automaattia samalla tavalla.

Tähän liittyy kaksi muuta velvoitetta. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 20 § – pelaajien rekisteröinti edellyttää, että pelaaja rekisteröidään, että hän on 18 vuotta täyttänyt luonnollinen henkilö ja että hänen henkilöllisyytensä todennetaan. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 24 § – rahapelaamisen ikäraja puolestaan kieltää alle 18-vuotiaan pelaamisen, ja kielto kohdistuu nimenomaisesti myös siihen elinkeinonharjoittajaan tai yhteisöön, joka luovuttaa tilan rahapeliautomaattien käytettävänä pitämiseen. Kauppias ei siis ole sivustakatsoja vaan velvoitettu osapuoli.

Kansainvälisesti tämä on kunnianhimoinen ratkaisu. Useimmissa maissa fyysisellä automaatilla pelataan anonyymisti kolikoilla tai seteleillä, ja pelaajakohtaiset rajat ovat mahdottomia, koska pelaajaa ei tunnisteta. Kun tunnistautuminen on pakollista, kaikki muu pelaajansuoja tulee mahdolliseksi: pelieston voi ulottaa automaatteihin, tappiorajat voidaan asettaa pelaajakohtaisesti, ja pelikäyttäytymisen seuranta on ylipäätään teknisesti toteutettavissa.

Huolenpitovelvollisuus ansaitsee oman huomionsa. Sen mukaan toimiluvanhaltijan on suojattava pelaajia liialliselta pelaamiselta ja autettava heitä vähentämään pelaamistaan silloin, kun siihen on aihetta, ja velvollisuuteen kuuluu liiallisen pelaamisen torjuminen jatkuvalla pelikäyttäytymisen seurannalla ja arvioinnilla. Riskiä on arvioitava henkilötietojen automaattisen käsittelyn avulla, mutta pelaamista estävä tai rajoittava päätös ei saa perustua pelkästään automaattiseen käsittelyyn. Toimijan on lisäksi määriteltävä yhteydenpitomenettelyt tilanteisiin, joissa se tunnistaa tai epäilee haitallista pelaamista, ja dokumentoitava kaikki yhteydenotot. Automaattipelaamisessa tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että myös kaupan eteisessä tapahtuva pelaaminen kertyy samaan riskiarvioon kuin verkkopelaaminen.

Peliesto yltää automaatille, rahansiirtoraja ei

Tunnistautumisesta seuraa se, että pelaajansuojan välineet ulottuvat myös fyysiseen pelaamiseen. Ulottuvuus ei kuitenkaan ole kaikilta osin sama, ja ero kannattaa lukea lakitekstistä tarkasti.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 29 § – pelaamisen estäminen antaa pelaajalle kaksi reittiä. Hän voi valvontaviranomaiselle tekemällään ilmoituksella estää kaiken rekisteröitymistä edellyttävän pelaamisensa, jolloin esto ei ole yhtiökohtainen vaan koskee koko järjestelmää. Toinen reitti on toimiluvanhaltijan kautta asetettava esto, joka voidaan asettaa peli- tai toimeenpanomuotokohtaisesti. Toistaiseksi asetettu esto on voimassa vähintään vuoden, ja sen poistaminen tulee voimaan vasta kolmen kuukauden kuluttua pyynnöstä. Sen lisäksi pelaajalle on tarjottava mahdollisuus asettaa esto, joka tulee voimaan välittömästi ja on voimassa sen asettamista seuraavan vuorokauden loppuun. Koska automaatilla pelataan tunnistautuneena, kaikki nämä estot pätevät myös kaupan eteisessä. Anonyymissä järjestelmässä tämä olisi teknisesti mahdotonta.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 30 § – toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja sen sijaan on kirjoitettu kapeammin. Sen mukaan toimiluvanhaltijan on varmistettava, että pelitilin kautta pelattavissa rahapeleissä on käytössä toimiluvanhaltijakohtainen rahansiirtoraja, ja että pelaaja asettaa rekisteröityessään tai viimeistään ennen ensimmäistä rahansiirtoa vuorokausi- ja kuukausikohtaisen rajan sille, kuinka paljon hän voi siirtää pankkitililtään pelitililleen. Rajan nostaminen tulee voimaan viiveellä, laskeminen välittömästi. Rahansiirtoraja on siis rakennettu pankkitilin ja pelitilin väliin. Automaatilla, jolla voi ⚖️rahapelilaki 10/2026, 39 § – rahaliikenteen valvonta perusteella pelata myös käteisellä, raha ei kulje tätä reittiä, jolloin rahansiirtoraja ei tavoita sitä samalla tavalla kuin verkkopelaamista.

Aukko ei jää täyttämättä, mutta se täytetään toisella välineellä. Automaattipelaamisen euromääräinen katto voidaan asettaa 31 §:n nojalla annettavalla valtioneuvoston asetuksella, joka voi säätää vuorokausi-, kuukausi- ja vuosikohtaisista enimmäistappiorajoista nimenomaan raha-automaattipeleille. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miksi asetustason ratkaisuilla on automaattien kohdalla poikkeuksellisen suuri merkitys: verkkopelaamisessa pelaaja asettaa itse rahansiirtorajansa lain nojalla, automaattipelaamisessa vastaava katto syntyy vain, jos asetuksessa niin säädetään. Pelaajan omien rajojen ja viranomaisrajojen suhdetta käsitellään tarkemmin artikkelissa tappiorajat ja pelisäännöt.

Kolmas erityispiirre koskee pelikasinoa. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 22 § – pelitili velvoittaa avaamaan rekisteröityneelle pelaajalle henkilökohtaisen pelitilin, mutta velvoitetta ei sovelleta pelikasinolla toimeenpantaviin rahapeleihin. Pelikasinossa pelaajansuoja nojaa siis muihin välineisiin: sisäänpääsyn valvontaan, henkilökunnan puuttumisoikeuteen ja tekniseen valvontaan.

Missä automaatti saa olla: sijoittelu ja kaksinkertainen omavalvonta

⚖️rahapelilaki 10/2026, 38 § – rahapeliautomaatteja ja niiden omavalvontaa koskevat säännökset on lain automaattikohtaisin pykälä, ja se rakentuu kahdesta kerroksesta: sijoittelun aineellisista vaatimuksista ja niiden noudattamista varmistavasta omavalvonnasta.

Aineelliset vaatimukset ovat kolme. Ensinnäkin automaatit on sijoitettava siten, että niillä pelaamista voidaan esteettömästi valvoa. Käytännössä tämä sulkee pois sijoittelun sellaiseen nurkkaan, jota myymälän henkilökunta ei näe. Toiseksi niitä ei saa sijoittaa siten, että käyttäminen voi vaarantaa turvallisuutta tai aiheuttaa järjestyshäiriöitä. Kolmanneksi sijoittelun ja käytettävänä pitämisen periaatteet on suunniteltava siten, että pelaamisesta aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja terveydelliset haitat olisivat mahdollisimman vähäisiä, ja tässä on otettava erityisesti huomioon haitat alaikäisille ja haavoittuvassa asemassa oleville.

Kolmas vaatimus on avoin ja siksi merkittävä. Se ei kiellä nimeltä mitään yksittäistä sijoituspaikkaa, vaan asettaa tavoitteen, jonka toteutumista arvioidaan kokonaisuutena. Se on samantyyppinen tulkinnanvarainen normi kuin markkinoinnin maltillisuusvaatimus: sen sisältö täsmentyy valvontakäytännössä. Kysymyksiä, jotka joudutaan ratkaisemaan, on helppo luetella. Onko automaatti ruokakaupan kassajonon vieressä sijoitettu haitat minimoiden? Entä sellaisen myymälän eteisessä, jonka asiakaskunnassa on paljon pienituloisia? Entä lähellä oppilaitosta tai päihdehuollon yksikköä? Markkinoinnin puolella laki on kirjoittanut vastaavat sijoittelukiellot auki ulkomainonnan osalta, mutta automaattien osalta vastaavaa nimettyä luetteloa ei ole.

Omavalvonta on rakennettu kahteen kerrokseen, ja tämä on pykälän käytännöllisesti tärkein oivallus. Yksinoikeustoimiluvanhaltijan on laadittava kirjallinen omavalvontasuunnitelma valvonnan ja sijoittelun suunnittelun yleisestä toteuttamisesta sekä pidettävä kirjaa automaattien sijainnista ja antamistaan valvontamääräyksistä. Sen lisäksi sen pelipisteen haltijan, johon automaatti on sijoitettu, on laadittava oma kirjallinen omavalvontasuunnitelmansa toimintansa lainmukaisuuden ja peliyhtiön suunnitelman noudattamisen varmistamiseksi, noudatettava sitä ja pidettävä sen toteuttamisesta kirjaa. Suunnitelma on pidettävä ajan tasalla, ja pelipisteen haltijan on huolehdittava siitä, että valvontaan osallistuva henkilökunta tuntee velvoitteensa.

Tämä siirtää vastuuta kauppiaalle tavalla, jota ei aina huomata. Kaupan tai ravintolan, jonka tiloissa automaatti on, ei riitä olla luovuttamatta tilaa alaikäiselle: sen on kuvattava kirjallisesti, mitä velvoitteita sillä on, mitä riskejä niiden käytännön toteuttamiseen liittyy, miten noudattamista seurataan ja miten havaitut puutteellisuudet korjataan. Kummankin tason suunnitelmat ja kirjaukset on esitettävä valvontaviranomaiselle pyydettäessä.

Pykälä päättyy pieneen mutta havainnolliseen velvoitteeseen: automaatissa on pidettävä näkyvällä paikalla merkintä yksinoikeustoimiluvanhaltijasta sekä tämän yhteystiedot ja yritys- ja yhteisötunnus. Sama logiikka toistuu läpi lain. Kun luvallinen toiminta merkitään näkyvästi, luvattoman tunnistaminen helpottuu ilman että kenenkään tarvitsee tuntea lakia.

Raha, laitteet ja luotettavuus

Automaatti on paitsi peli myös rahaliikennettä käsittelevä laite, ja laki suhtautuu siihen sen mukaisesti.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 39 § – rahapeliautomaattien rahaliikenteen valvonta velvoittaa yksinoikeustoimiluvanhaltijan tallentamaan luotettavasti tiedot automaatin käyttämisestä kertyneistä maksuista ja voitoista. Jos automaatilla voi pelata käteisellä, siinä on oltava toiminnallisuus, joka varmentaa rahan oikeellisuuden. Säännös on lyhyt, mutta se paljastaa kaksi asiaa. Ensinnäkin laki ei kiellä käteispelaamista automaatilla, vaikka tunnistautuminen onkin pakollista. Toiseksi rahaliikenteen jäljitettävyys on osa myös rahanpesun torjuntaa, jota käsitellään laajemmin artikkelissa rahanpesu ja rahapelit.

⚖️rahapelilaki 10/2026, 40 § – itsepalvelupäätteitä koskeva kielto on kirjoitettu poikkeusten kautta ja siksi helppo lukea väärin. Sen mukaan pelaajan ei ole sallittua itse suorittaa panostaan toimiluvanhaltijan tai sen asiamiehen tarjoamilla teknisillä tai sähköisillä laitteilla muualla kuin pelikasinossa toimeenpantavissa rahapeleissä, rahapeliautomaateissa sekä raviradoilla toimeenpantavassa hevoskilpailukohteisessa vedonlyönnissä. Automaatti itse on siis nimenomainen poikkeus kiellosta, mikä on väistämätöntä: automaatti on määritelmällisesti laite, jolla pelaaja panostaa itse. Kielto kohdistuu muuhun, esimerkiksi siihen, että pelipisteeseen sijoitettaisiin itsepalvelupääte muiden pelien pelaamista varten. Rajaus pitää fyysisen pelaamisen sidottuna joko automaattiin tai myyjään.

Laitteiden luotettavuudesta säädetään erikseen. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 44 § – pelijärjestelmät, arvontalaitteet ja arvontamenettelyt edellyttää, että pelijärjestelmät, arvontalaitteet ja arvontamenetelmät ovat luotettavia ja arvontatulokset satunnaisia, ja että toimija toimittaa valvontaviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista akkreditoidun, viranomaisen hyväksymän tarkastuslaitoksen selvityksen ja hyväksynnän. Valvontaviranomainen voi milloin tahansa toimiluvan voimassaoloaikana vaatia uuden selvityksen toimijan kustannuksella. Arvonnan satunnaisuuden testausta käsitellään tarkemmin artikkelissa satunnaislukugeneraattori ja RNG-testaus.

Yhdessä nämä pykälät tarkoittavat, että automaatti on Suomessa jatkossa laite, jonka rahaliikenne tallennetaan, jonka arvonta on ulkopuolisen testaajan hyväksymä, jonka sijainti kirjataan ja jolla pelaaminen on sidottu tunnistettuun henkilöön. Se on hyvin kaukana siitä anonyymistä kolikkoautomaatista, joka sanaan yhä liitetään.

Mitä automaatista on kerrottava pelaajalle

⚖️rahapelilaki 10/2026, 37 § – rahapelin toimeenpanon yhteydessä annettavat tiedot asettaa tietovelvoitteen, joka koskee kaikkia pelimuotoja mutta jonka merkitys on fyysisellä automaatilla erityisen konkreettinen. Pelaajien saatavilla on pidettävä pelin säännöt ja ohjeet, tieto pelin hinnasta, tieto voiton todennäköisyydestä, tieto pelin arvontanopeudesta ja arvio pelin haittariskistä sekä muut merkitykselliset tiedot. Lisäksi on annettava tieto myönnetystä toimiluvasta ja valvontaviranomaisesta, ikärajasta, siitä mistä saa tietoa pelaamisen hallinnan välineistä ja apua rahapeliongelmiin, sekä mahdollisuudesta asettaa itselleen peliesto. Tiedot on annettava suomeksi ja ruotsiksi.

Kaksi kohtaa ansaitsee huomion. Arvontanopeus on tieto, jota rahapelien yhteydessä ei ole totuttu esittämään, vaikka se on peliriskin kannalta yksi ratkaisevimmista muuttujista: mitä lyhyempi kierros, sitä enemmän pelitapahtumia mahtuu samaan aikaan ja samaan rahaan. Arvio haittariskistä puolestaan velvoittaa toimijan kertomaan pelaajalle, kuinka riskialtis peli on. Tämä on sääntelynä epätavallinen: harvassa tuotteessa myyjä velvoitetaan arvioimaan oman tuotteensa haitallisuutta pelaajalle näkyvästi.

Voiton todennäköisyyttä koskeva tieto liittyy palautusprosenttiin, josta säädetään erikseen asetuksella. Palautusprosentti ja talon etu ovat saman asian kaksi puolta, ja niiden merkitystä pelaajan kannalta käsitellään artikkelissa RTP, talon etu ja varianssi. Automaatin kohdalla nämä tiedot on saatava esiin siinä tilassa, jossa laite on, mikä on käytännössä laitesuunnittelu- ja käyttöliittymäkysymys.

Valvonnan välineet ulottuvat myös kaupan tiloihin

Valvonnan kannalta automaatit ovat hajallaan, ja laki vastaa tähän ulottamalla toimivallan myös sinne, missä laitteet ovat. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 67 § – tarkastusoikeus antaa valvontaviranomaiselle oikeuden tarkastaa toimiluvanhaltijan ja asiamiehen tiloja, tietojärjestelmiä ja toimintaa, jos tarkastus on välttämätöntä valvontatehtävän suorittamiseksi. Tarkastusta ei saa suorittaa kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Asiamiehen mainitseminen on tässä olennaista: tarkastusoikeus ei pysähdy peliyhtiön ovelle vaan ulottuu siihen kauppaan tai ravintolaan, jonka tiloissa automaatti on.

Järeimmässä päässä on ⚖️rahapelilaki 10/2026, 79 § – toimiluvan peruuttaminen . Toimilupa on peruutettava, jos haltija sitä pyytää, jos se ei enää täytä lain 8–10 §:ssä säädettyjä edellytyksiä tai jos yksinoikeustoimiluvanhaltija laiminlyö valtiolle suoritettavan korvauksen maksamisen valtioneuvoston päättämässä aikataulussa. Toimilupa voidaan peruuttaa muun muassa toistuvien tai vakavien lainrikkomusten, väärän tai harhaanjohtavan tiedon antamisen, valvontamaksun laiminlyönnin taikka toistuvien tai vakavien rahanpesusäännösten rikkomusten johdosta. Peruuttaminen on kuitenkin sidottu ehtoihin: toimiluvanhaltijalle on ennen päätöstä asetettava kohtuullinen määräaika puutteiden korjaamiseksi, ellei välitön peruuttaminen ole välttämätöntä pelaajien oikeusturvan ja pelihaittojen vähentämisen vuoksi, ja rikkomusperusteinen peruuttaminen edellyttää lisäksi, että menettelyä jatketaan tahallisesti seuraamuksen tai kieltopäätöksen jälkeen.

Yksinoikeuden kohdalla toimiluvan peruuttaminen on tietysti teoreettisempi väline kuin lisenssitoimijan kohdalla, koska korvaava toimija olisi haettava uudelleen ja se olisi jälleen valtion määräysvallassa oleva yhtiö. Käytännössä valvonnan painopiste on siksi kevyemmissä välineissä: raportointivelvollisuudessa, tarkastuksissa, rikemaksuissa ja seuraamusmaksuissa.

Pelisali ja pelikasino ovat eri asia kuin kaupan eteinen

Laki tuntee kolme fyysistä pelipaikkaa, ja niiden säännöt eroavat toisistaan.

Pelipiste on ⚖️rahapelilaki 10/2026, 3 § – pelipaikkojen määritelmät mukaan rahapelien muu myyntipaikka kuin pelisali tai pelikasino: käytännössä kauppa, kioski, huoltoasema tai ravintola, jonka pääasiallinen liiketoiminta on jotain muuta. Pelisali on yksinomaan tai pääasiallisesti rahapelien pelaamiseen varattu tila. Pelikasino on valvottu huoneisto, jossa voidaan pitää pelaajan käytettävänä sellaisia rahapeliautomaatteja ja kasinopelejä, joissa mahdollinen häviö voi olla ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn, sekä muita rahapelejä.

Määritelmien ero näkyy velvoitteissa. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 41 § – pelikasino- ja pelisalipelaamista koskevat rajoitukset asettaa pelisaleille ja pelikasinoille portinvartijavelvoitteet, joita pelipisteissä ei ole. Pelikasinoon ei saa päästää eikä siellä saa pitää henkilöä, joka on alle 18-vuotias tai ilmeisesti alkoholin tai muun päihdyttävän tai huumaavan aineen vaikutuksen alainen, ja pelisalista tällainen henkilö on poistettava. Pääsy on estettävä tai pelaamista rajoitettava, jos henkilö sitä itse pyytää tai jos hänellä on voimassa oleva kaikkea pelaamista tai pelikasinopelaamista koskeva esto.

Sen lisäksi yksinoikeustoimiluvanhaltijalla ja sen henkilökunnalla on oikeus kieltää pääsy, poistaa henkilö tai rajoittaa pelaamista kolmesta syystä: pelivilppiepäily, järjestystä häiritsevä käyttäytyminen tai se, että pelaaminen aiheuttaa tai tulee ilmeisesti aiheuttamaan henkilölle taloudellista, sosiaalista tai terveydellistä haittaa. Viimeinen kohta on huomionarvoinen, koska se antaa henkilökunnalle toimivallan puuttua tilanteeseen havainnon perusteella. Kielto tai rajoitus voidaan asettaa määräaikaisesti tai toistaiseksi, ja määräaikainen on voimassa vähintään kuukauden ja enintään vuoden.

Pelikasinossa ja pelisalissa on myös ⚖️rahapelilaki 10/2026, 42 § – pelikasinon ja pelisalin tekninen valvonta mukainen oikeus kameravalvontaan sisäänkäynti- ja asiakastiloissa sekä pelikasinon henkilökunnan työtiloissa, ennalta ilmoitettuna. Oikeus ei ulotu henkilökunnan virkistys- eikä sosiaalitiloihin. Lisäksi pelikasinolla on poikkeus pelitilivelvoitteesta: ⚖️rahapelilaki 10/2026, 22 § – pelitili vaatii henkilökohtaisen pelitilin avaamista rekisteröityneelle pelaajalle, mutta tätä ei sovelleta pelikasinolla toimeenpantaviin rahapeleihin.

Määrät ratkaistaan asetuksella, ei laissa

Kaikkein konkreettisin kysymys on se, kuinka monta automaattia Suomessa saa olla. Siihen ei löydy vastausta rahapelilaista. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 31 § – yksinoikeustoimiluvanhaltijan rahapelien toimeenpano siirtää asian valtioneuvoston asetukseen, ja asetuksella säädetään muun muassa:

• kuinka suuri osuus pelimaksuista on maksettava pelaajille voittoina eli palautusprosentista;
• voittojen pyöristämisestä;
• pelipisteissä, pelisaleissa ja pelikasinoissa olevien rahapeliautomaattien ja kasinopelien enimmäismääristä;
• pelisalien enimmäismääristä;
• pelikasinoiden lukumäärästä, sijaintipaikoista ja aukioloajoista.

Lisäksi asetuksella voidaan säätää rahapelien sallituista myyntiajoista sekä vuorokausi-, kuukausi- ja vuosikohtaisista enimmäistappiorajoista, jotka koskevat pelaajan pelaamia raha-automaattipelejä, sähköisiä rahapika-arpoja ja nopearytmisiä sähköisiä veikkauspelejä. Sisäministeriön asetuksella säädetään pelisäännöistä, joihin on sisällyttävä voitonjakoa ja pelipanosten palauttamista koskevat määräykset, rahapeliautomaattien ja kasinopelien suurimpia sallittuja pelipanoksia ja pelivoittoja koskevat määräykset sekä arvontaa koskevat määräykset. Pelisäännöt voivat lisäksi sisältää pelien tahtia ja muita ominaisuuksia koskevia määräyksiä sekä määrällisiä ja ajallisia rajoituksia.

Tämä on lain rakenteen kannalta olennainen kohta. Automaattipelaamisen tosiasialliset reunaehdot eli montako laitetta, kuinka nopea peli, kuinka suuri panos ja kuinka paljon voi hävitä eivät ole eduskunnan päättämässä laissa vaan valtioneuvoston ja ministeriön asetuksissa. Se tekee sääntelystä joustavampaa mutta myös alttiimman poliittiselle vaihtelulle ja vaikeammin ennakoitavaa. Tappiorajojen ja pelisääntöjen mekaniikkaa käsitellään tarkemmin artikkelissa tappiorajat ja pelisäännöt.

Pelihaitat: miksi automaatti on erityistapaus

Automaattikysymystä ei voi arvioida ilman haittanäkökulmaa, ja tässä kohtaa on syytä pysyä siinä, mitä tutkimus tosiasiassa sanoo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen väestötutkimuksen Suomalaisten rahapelaaminen 2023 mukaan rahapelejä pelasi 70 prosenttia väestöstä, kun vastaava osuus vuonna 2019 oli 78 prosenttia. Samaan aikaan rahapeliongelma oli yleistynyt: sitä esiintyi 4,2 prosentilla vastaajista, kun aiemmin osuus oli ollut noin kolme prosenttia. Yhdistelmä on automaattien kannalta puhutteleva. Pelaajien määrä laskee, mutta ongelmien osuus kasvaa, mikä viittaa siihen, että pelaaminen keskittyy pienempään joukkoon, jolle siitä aiheutuu enemmän haittaa. Kun haitat keskittyvät, kaikkein haitallisimman pelimuodon saatavuus on erityisen merkityksellinen kysymys.

Saatavuus on automaattien kohdalla se muuttuja, joka erottaa ne muista pelimuodoista. Verkkopelaaminen edellyttää päätöksen: pelitilin avaamisen, kirjautumisen ja rahansiirron. Hajasijoitettu automaatti on siellä, missä ihminen on muutenkin, ja pelaaminen alkaa ohimennen. THL:n asiantuntijoiden mukaan noin joka kolmas suomalainen oli pelannut hajasijoitettuja raha-automaattipelejä vuonna 2019, mikä kuvaa hyvin sitä, kuinka arkinen pelimuoto on ollut. Juuri tähän kohdistuu se rahapelilain markkinointisäännöissä esiintyvä ajatus, jonka mukaan rahapelaamista ei saa arkipäiväistää rinnastamalla sitä tavanomaiseen kulutuskäyttäytymiseen. Automaatin sijoittaminen kassajonon viereen on tavallaan arkipäiväistämistä ilman yhtään mainosta.

Toinen erityispiirre on pelin rakenne. Raha-automaattipelin kierros on lyhyt ja tulos välitön, mikä tekee siitä nopearytmisen pelimuodon. Laki ottaa tämän huomioon kahdella tavalla: pelisäännöissä voidaan antaa pelien tahtia koskevia määräyksiä, ja enimmäistappiorajat voidaan asetuksella kohdistaa nimenomaan raha-automaattipeleihin, sähköisiin rahapika-arpoihin ja nopearytmisiin sähköisiin veikkauspeleihin. Nopeus on siis tunnistettu sääntelyn kohteeksi omana muuttujanaan.

Kolmas on ympäristö. Pelisalissa ja pelikasinossa on henkilökunta, jolla on sekä velvollisuus että oikeus puuttua. Pelipisteessä henkilökunta on kaupan kassa, jonka päätyö on jokin muu. Omavalvontasuunnitelmavelvoite yrittää paikata tätä eroa, mutta se ei muuta perusasetelmaa: kaupan eteinen ei ole valvottu tila samassa mielessä kuin pelisali. Tämä on se kohta, jossa suomalaisen automaattimallin heikkous on selvimmin nähtävissä, ja se on myös se kohta, jota asetuksella asetettavat enimmäismäärät suoraan koskevat.

Mitä automaatit maksavat: valvontamaksu ja korvaus valtiolle

Automaattien taloudellinen asema uudessa järjestelmässä poikkeaa lisenssitoimijoiden asemasta kahdella tavalla, ja molemmat näkyvät suoraan lakitekstissä.

Ensinnäkin valvontamaksu. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 70 § – valvontamaksu asettaa yksinoikeustoimiluvalle kiinteän vuosimaksun, joka on 1 900 000 euroa raha-arpajaisten ja veikkauspelien toimiluvasta ja 2 800 000 euroa rahapeliautomaattien ja kasinopelien toimiluvasta. Automaatti- ja kasinopelitoimilupa on siis valvonnan kannalta selvästi kalliimpi kuin arpajais- ja veikkauspelitoimilupa, mikä kertoo siitä, että fyysisen laitekannan ja pelipaikkojen valvonta on työläämpää kuin arvontapelien.

Vertailun vuoksi rahapelitoimiluvan valvontamaksu on porrastettu pelikatteen mukaan neljästä tuhannesta eurosta 434 000 euroon, ja peliohjelmistotoimiluvan valvontamaksu on 1 500 euroa. Yksinoikeustoimiluvan maksu on siis moninkertainen suurimpaankin lisenssitoimijaan nähden, mutta se ei ole rangaistus vaan heijastaa valvottavan toiminnan laajuutta: fyysinen kanta on tuhansia laitteita tuhansissa toimipisteissä.

Toiseksi korvaus valtiolle. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 19 § – yksinoikeustoimiluvanhaltijan suorittama korvaus valtiolle velvoittaa yksinoikeustoimiluvanhaltijan suorittamaan valtiolle toimilupakohtaisen korvauksen, jonka suorittaminen on toimiluvan voimassaolon edellytys. Korvaus muodostuu kahdesta erästä: valtioneuvoston vahvistamasta peruskorvauksesta, jonka määrä vastaa toimiluvan nojalla toimeenpantavien pelien arvioitua pelikatetta koko toimilupakaudelta vähennettynä kohtuulliseksi katsottavalla tuotolla, sekä vuotuisesta korvauksesta, joka on valtioneuvoston päättämä suhteellinen osuus toteutuneesta pelikatteesta.

Rakenne on yksinoikeuden logiikan kannalta johdonmukainen. Kun kilpailua ei ole, tuotto ei määräydy markkinalla vaan yhtiölle jätetään kohtuullinen tuotto ja loput menevät valtiolle. Samalla se tekee näkyväksi sen jännitteen, joka yksinoikeuden ytimessä on: valtio, joka päättää automaattien määrästä ja pelisäännöistä, on myös se, jonka tuloihin näiden päätösten vaikutus kohdistuu. Laki sisältää tähän kaksisuuntaisen joustomekanismin, jossa valtioneuvosto voi hakemuksesta alentaa suhteellista osuutta, jos korvaus ei mahdollista kustannusten kattamista ja kohtuullista tuottoa, tai korottaa sitä, jos tuottotaso ylittää kohtuullisena pidettävän tason. Rahavirtojen kokonaiskuvaa käsitellään artikkelissa rahapelituotot: kuka hyötyy.

Kolme pohjoismaista ja yksi tanskalainen ratkaisu

Automaattien sääntely erottaa Pohjoismaat toisistaan selvemmin kuin verkkopelien sääntely, ja vertailu auttaa näkemään, kuinka monta tapaa ongelmaan on.

Norja meni pisimmälle. Perinteiset peliautomaatit poistettiin markkinoilta kesäkuun 2007 lopussa sen jälkeen, kun asiasta oli käyty pitkä oikeudellinen kiista, ja tilalle tuli valtionyhtiö Norsk Tippingin hallinnoima terminaalikanta. Uusissa laitteissa pelaaminen edellyttää pelaajakorttia ja rekisteröitymistä, käteistä ei oteta vastaan, ja pelaamiselle on asetettu päivä- ja kuukausikohtaiset tappiorajat sekä pakollisia taukoja. Norjan ratkaisu on olennaisilta osiltaan sama kuin Suomen nykyinen malli: monopoli, tunnistautuminen ja rajat. Ero on siinä, että Norja teki muutoksen viisitoista vuotta aiemmin ja poisti vanhan kannan kokonaan kerralla.

Ruotsi avasi lisenssimarkkinansa 1.1.2019, mutta avaus koski verkkopelejä ja vedonlyöntiä. Arpajaiset ja numeropelit jäivät valtionyhtiön yksinoikeuteen, ja Svenska Spel jaettiin uudistuksessa erillisiin yhtiöihin niin, että monopolitoiminta ja kilpailtu toiminta on eriytetty toisistaan. Rakenne on siis sama kuin Suomessa: osittainen lisenssimalli, jossa fyysinen toiminta ja arvontapelit jäävät valtionyhtiölle. Ruotsin uudistusta käsitellään laajemmin artikkelissa Ruotsin rahapelimalli 2019.

Tanska valitsi toisen tien. Vuonna 2012 voimaan tullut pelilaki avasi verkkopelit ja vedonlyönnin yksityisille toimijoille, mutta Tanskassa myös fyysiset, voittoa maksavat peliautomaatit ovat luvanvaraista toimintaa yksityisille: lupia myönnetään peliautomaattisaleille ja anniskeluluvan omaaville ravintoloille. Laitteet on hyväksyttävä ja sinetöitävä akkreditoidun testauslaitoksen toimesta ja kytkettävä valvontaviranomaisen keskusjärjestelmään.

Tanskan malli on Suomen kannalta kiinnostavin, koska se osoittaa, ettei tiukka laitesääntely edellytä monopolia. Lupamenettely, tekninen hyväksyntä, sinetöinti ja keskusjärjestelmäkytkentä ovat välineitä, jotka toimivat myös yksityisillä toimijoilla. Toisaalta Tanskan mallissa ei ole vastinetta Suomen pakolliselle tunnistautumiselle, joka on pelaajansuojan kannalta astetta vahvempi väline kuin laitteen tekninen valvonta. Kumpi kokonaisuus suojaa pelaajaa paremmin, ei ratkea vertailemalla lupajärjestelmiä vaan katsomalla, millaisia rajoja tosiasiassa asetetaan.

Neljä näkökulmaa samaan ratkaisuun

Pelaaja. Käytännössä mikään ei muutu 1.7.2027, ja se on ratkaisun tarkoituskin. Automaatilla pelataan tunnistautuneena, kuten nyt, samalla toimijalla kuin nyt. Muutos tulee siitä, että pelaajansuojan välineet yhtenäistyvät: sama peliesto, samat rekisteröinti- ja tunnistautumisvaatimukset ja sama huolenpitovelvollisuus koskevat yhtä lailla automaattia ja verkkopeliä. Se pelaaja, joka asettaa itselleen kaiken pelaamisen eston, ei jatkossakaan voi kiertää sitä siirtymällä kaupan automaatille. Pelieston toimintaa vertaillaan artikkelissa peliesto vertailussa.

Pelipisteen haltija. Kauppiaalle, kioskiyrittäjälle ja ravintoloitsijalle ratkaisu tarkoittaa velvoitteiden täsmentymistä. Omavalvontasuunnitelma on laadittava kirjallisesti, sitä on noudatettava, sen toteuttamisesta on pidettävä kirjaa ja se on esitettävä valvontaviranomaiselle pyydettäessä. Henkilökunnan on tunnettava velvoitteensa. Laiminlyönti voi johtaa rikemaksuun. Samalla automaattikannan supistuminen tarkoittaa, että osalle pelipisteistä automaatti ei enää ole vaihtoehto lainkaan, ja provisiotulo jää pois. Näkökulma on uudistuskeskustelussa jäänyt vähälle huomiolle, vaikka se koskee tuhansia yrityksiä.

Yksinoikeustoimiluvanhaltija. Yhtiölle asetelma on kaksijakoinen. Yksinoikeus turvaa fyysisen liiketoiminnan kilpailulta, mutta se tulee hintansa kanssa: kymmenen vuoden toimilupa, 2,8 miljoonan euron vuosittainen valvontamaksu automaatti- ja kasinopelitoimiluvasta, valtiolle suoritettava korvaus, asetuksilla asetettavat määrä- ja pelisääntörajat sekä velvollisuus eriyttää mahdollinen kilpailtu toiminta erilliseen yhtiöön omine järjestelmineen. Samaan aikaan verkkopuolella yhtiö kohtaa uusia kilpailijoita ilman sitä etua, jonka yksinoikeus antoi.

Valvonta ja pelihaitat. Valvontaviranomaisen näkökulmasta automaatit ovat työläin valvottava, koska kohteita on tuhansia ja ne ovat toisten yritysten tiloissa. Laki vastaa tähän omavalvonnalla: viranomainen ei tarkasta jokaista laitetta vaan vaatii, että kaksi eri tahoa on suunnitellut ja dokumentoinut oman valvontansa, ja puuttuu tarvittaessa. Haittanäkökulmasta ratkaisevaa ei ole lupajärjestelmä vaan ne luvut, jotka asetuksiin kirjoitetaan. Yksinoikeus antaa välineen rajoittaa, mutta se ei rajoita itsestään.

Mitä tapahtuu 1.7.2027 ja mitä jää auki

Lain voimaantulo on porrastettu. ⚖️rahapelilaki 10/2026, 106 § – voimaantulo mukaan laki tulee voimaan 1.7.2027, mutta toimilupia koskeva 2 luku, valtionavustuksia koskeva 9 luku sekä muun muassa valvontaviranomaista koskeva 57 § tulivat voimaan jo 1.3.2026. Poliisihallitus toimii toimivaltaisena viranomaisena 30.6.2027 asti, minkä jälkeen tehtävä siirtyy Lupa- ja valvontavirastolle. Automaattien kannalta tämä tarkoittaa, että lupamenettely on käynnissä ennen kuin toimintaa koskevat aineelliset säännökset sitovat, ja että valvova viranomainen vaihtuu täsmälleen samalla hetkellä kun uudet säännöt alkavat päteä.

Käytännössä siirtymä ei näy pelaajalle. Automaatit eivät katoa eivätkä vaihdu, tunnistautuminen jatkuu ja pelipaikat pysyvät. Se, mikä muuttuu, on sääntelyn rakenne: automaattien ehdot johdetaan jatkossa rahapelilaista ja sen nojalla annetuista asetuksista arpajaislain sijaan, ja niiden rinnalla kulkee ensimmäistä kertaa kilpailtu verkkomarkkina, jonka pelit ovat pelaajan silmissä samankaltaisia mutta jonka säännöt ovat toiset.

Auki jää kolme kysymystä, joihin ei tässä vaiheessa voi antaa lukua. Ensimmäinen on automaattien enimmäismäärä ja pelisalien lukumäärä, jotka ratkeavat valtioneuvoston asetuksella. Toinen on palautusprosentti sekä panosten ja voittojen ylärajat, joista säädetään asetuksella ja pelisäännöillä. Kolmas on se, asetetaanko raha-automaattipeleille asetuksella enimmäistappiorajat ja millä tasolla. Nämä kolme määrittävät yhdessä sen, mitä yksinoikeus automaateissa käytännössä tarkoittaa. Ilman niitä lain rakenne on tiedossa mutta sen sisältö ei.

Neljäs, pidemmän aikavälin kysymys on, kestääkö rajaus. Jos verkon puolella sähköiset raha-automaattipelit ovat kilpaillulla markkinalla ja fyysiset automaatit yksinoikeudessa, kahden lähes identtisen pelituotteen sääntely eroaa toisistaan pysyvästi. Kysymys siitä, onko ero perusteltavissa haittojen ehkäisyllä vai onko se pikemminkin historian jäänne, tulee esiin viimeistään silloin, kun ensimmäinen kymmenvuotinen yksinoikeustoimilupa lähestyy loppuaan. Uudistuksen kokonaisuutta ja sen aikataulua käsitellään artikkelissa rahapelilaki 2027: mikä muuttuu, ja lain rakenne kootusti aihesivulla rahapelilaki.

← Kaikki artikkelit